Preussin kuningas Vilhelm haaveili yhtenäisen Saksan johtajuudesta.

Preussi halusi Saksan liiton määräysvallan

Vuonna 1864 ei ollut olemassa yhtenäistä Saksa-nimistä valtiota. Sen sijaan Tanskan eteläpuolella oli pienten ruhtinas- ja kuningaskuntien tilkkutäkki.

Vuonna 1815 Napoleonin sotien jälkeen 39 saksalaista ruhtinas- ja kuningaskuntaa muodostivat niin sanotun Saksan liiton entisen Saksalais-roomalaisen valtakunnan raunioille.

Mahtava Itävalta oli alusta asti liiton kiistaton johtaja, niin poliittisesti kuin sotilaallisestikin. 1800-luvun kuluessa nopeasti kasvava Preussi alkoi havitella enemmän valtaa liitossa. Kun Otto von Bismarckista tuli kuningas Vilhelmin kansleri vuonna 1862, hän alkoi heti toteuttaa maan suurvaltaunelmia.

Yksi valtioliittoa eniten kaihertavista kysymyksistä oli Schleswigin ja Holsteinin (tanskaksi Slesvig ja Holsten) asema. Holstein oli Saksan liiton täysivaltainen jäsen ja samalla liitossa Schleswigin
kanssa, joka kuului Tanskaan mutta olisi halunnut kuulua Saksan liittoon.

Kun Schleswig pyysi Saksan liitolta apua vapautuakseen Tanskasta, Vilhelmin ja Bismarckin ei tarvinnut miettiä kahta kertaa. Sota voisi osoittautua mahdollisuudeksi sysätä Itävalta liittouman tärkeimmän valtion paikalta. Myös Itävalta tuli Schleswigin apuun.

Voimansa näyttämiseksi se toi Tanskaan sekä maa-armeijan että laivaston. Preussille sota ja Dybbølin taistelu merkitsi uutta aikaa Saksan liitossa, jossa se nousi hallitsevaan asemaan.