Ensimmäisissä Mark I -panssarivaunuissa oli niin sanottu ohjauspyrstö, jossa oli kaksi suurta pyörää.
Pyörien tarkoitus oli tehostaa panssarivaunun ohjausta, mutta käytännössä ne osoittautuivat lähinnä riesaksi, sillä ne juuttuivat usein juoksuhautoihin ja hajosivat helposti.
Pyöristä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ohjauspyrstöstä luovuttiinkin pian, ja Mark I:tä ja sen seuraajia ohjattiin siitä lähtien vain telaketjuilla.
Siihen tarvittiin neljä miestä: yksi jarrumies, yksi ajaja ja kaksi vaihdemiestä. Lisäksi miehistöön kuului neljä ampujaa.
Mies keksinnön takana: Traktoritehtailija kehitti panssarivaunun
Yksi ensimmäisen maailmansodan sotilaallisia haasteita oli kehittää panssaroitu ajoneuvo, joka pystyisi liikkumaan epätasaisessa maastossa ja ylittämään leveitä kaivantoja.
Kaikki yritykset kariutuivat milloin mistäkin syystä, kunnes britti William Tritton tarttui tehtävään.
I maailmansodan panssarivaunuja
- Nimi: Schneider CA1
- Vuosi: 1916
- Maa: Ranska
- Määrä: 400
- Nimi: Renault FT
- Vuosi: 1917
- Maa: Ranska
- Määrä: 3 530
- Nimi: A7V
- Vuosi: 1918
- Maa: Saksa
- Määrä: 20
Hän oli maatalouskoneiden asiantuntija ja tunsi telaketjut.
Tritton suunnitteli monta panssarivaunujen prototyyppiä, mutta vasta kun hän keksi päällystää telaketjut teräslaatoilla, maailman ensimmäinen tankki oli valmis lähtemään rintamalle.
Tällainen oli Mark I -panssarivaunu:
Mark I lukuina
Pituus (pyörien kanssa): 9,94 m
Leveys: 4,33 m
Korkeus: 2,34 m
Paino: 28,4 tonnia
Huippunopeus: 6 km/h
Toimintamatka: noin 40 km
Miehistö: 8
Muoto oli tarkkaan harkittu
Suunnikkaan muodon ansiosta painopiste oli matalalla ja tankki kulki vakaasti maastossa kuin maastossa.
Sisätilat olivat trooppiset
Moottori tuotti niin paljon lämpöä, että lämpötila vaunun sisällä saattoi nousta yli 50 asteeseen.
Miehistö piti kantaa ulos
Ilmanvaihto oli surkea. Vaunu täyttyi usein savusta, häästä ja bensahöyryistä niin, että miehistö alkoi voida huonosti ja se jouduttiin kantamaan ulos.
Ammusten säilytys
Tykinammuksia säilytettiin niitä varten asennetuissa metalliputkissa.
Suojaa kanaverkosta
Kanaverkko suojasi miehistöä vihollisen kranaateilta.
Viestintäongelmia
Melu oli vaunun sisällä usein niin kova, että miehistö joutui kommunikoimaan paukuttamalla vaunun seiniä.
Epätasainen maasto ei ollut ongelma
Telaketjujen teräslaatat takasivat hyvän otteen alustasta. Niiden ansiosta vaunu pystyi ajamaan epätasaisessa maastossa ja ylittämään jopa 2,4 metrin levyisiä juoksuhautoja.
Panssarivaunun vakioväri
Ruskeasta tuli pian Mark I:n vakioväri. Ensimmäiset mallit maalattiin maastokuvioilla, mutta siitä luovuttiin nopeasti, sillä panssarivaunu lokaantui kuitenkin nopeasti rintaman mudassa.
Panssarivaunut pystyi tunnistamaan
Merkinnät kertoivat miehistön komppanian tai pataljoonan. Joidenkin vaunujen runkoon oli kirjoitettu myös nimiä tai kannustavia lauseita.
Mark I:n aseistus
Aseistuksena oli kaksi 57 mm:n Hotchkiss-tykkiä ja kolme 8 mm:n konekivääriä. Osassa panssarivaunuja ei ollut lainkaan tykkejä vaan sen sijaan viisi konekivääriä.
Vain yksi Mark I jäljellä
Britit valmistivat ensimmäisen maailmansodan aikana kaikkiaan 150 Mark I:tä.
Niistä vain yksi on säilynyt. Se sijaitsee panssarimuseossa Dorsetissa Englannissa.
Rungon merkinnöistä voi päätellä, että kyseinen panssarivaunu on järjestyksessä toinen valmistettu Mark I.