26-vuotias kersantti Matt Eversmann istui mustassa Black Hawk -helikopterissa 12:n Army Rangers -erikoisjoukkojen sotilaan kanssa.
Eversmannin johtaman ryhmän sotilaat ovat nuoria, mutta useimmat olivat harjoitelleet tätä hetkeä varten vuosia. Eversmann mutisi rukouksen, mutta sanat hukkuivat Somalian pääkaupungin Mogadishun yllä tuona iltapäivänä 3. lokakuuta 1993 lentävän helikopterin roottorin säksätykseen alle.
Operaatioon osallistui kaikkiaan 19 helikopteria täynnä aseita ja Yhdysvaltojen armeijan parhaita sotilaita.
Taisteluyksikkö Task Force Ranger koostui yhteensä 160 sotilaasta, jotka olivat olleet Mogadishussa jo viisi viikkoa. Yksikön tehtävänä oli vangita klaanijohtaja ja sotapäällikkö Mohamed Farrah Aidid, jonka tiedettiin varastavan YK:n hätäapua sisällissodan repimässä maassa.
Kello oli 15.40, kun Eversmannin Black Hawk saapui määränpäähänsä eli klaanin päämajaan Mogadishun keskustassa sijaitsevalle Bakaaran torille, joka lukeutui kaupungin vaarallisimpiin alueisiin.
Sotilaat olivat matkalla helvettiin
Torin ympäristö oli täynnä rapistuneita taloja ja palaneita autonromuja, sillä sisällissota oli tuhonnut Mogadishun raunioiksi. Tuhon keskeltä erottui yksi ehjä kolmikerroksinen rakennus. Se oli Aididin sotilaiden tukikohta, jossa myös tämän kahden lähimmän alaisen tiedettiin oleskelevan.
Yhdysvaltalaiset toivoivat, että Aididin tärkeimpien luottomiesten vangitseminen murtaisi tämän vallan. Muutaman minuutin kuluttua erikoisjoukkojen parhaat miehet, Delta Forcen eliittisotilaat, rynnäköisivät rakennukseen.
Hekin tarvitsivat kuitenkin tukea, ja sitä tarjoaisi Matt Eversmannin yksikkö.
Yhdysvaltalaiset eivät aavistaneet, että huolella suunniteltu operaatio päättyisi Yhdysvaltojen ehkä pahimpaan sotilaalliseen nöyryytykseen sitten Vietnamin sodan.
Yhdysvaltojen johtamat kansainväliset YK-joukot pyrkivät vuonna 1993 varmistamaan hätäavun pääsyn perille Somalian siviiliväestölle.
Sissipäälliköt varastivat hätäapua
Kun YK-joukot saapuivat Somaliaan vuonna 1992, sikäläiset sissiarmeijat varastivat noin 80 prosenttia siviileille tarkoitetusta hätäavusta. Siksi Yhdysvallat päätti lähettää joukkojaan kukistamaan alueen mahtavimman sotapäällikön.
Somalia oli 1990-luvun alussa tuhon partaalla, sillä siellä raivosi jo viidettä vuotta nälänhätä ja verinen sisällissota.
Somaliaa vuodesta 1969 hallinnut diktaattori Siad Barre oli yrittänyt alistaa maan klaanit valtaansa Neuvostoliiton tuella, mutta hän oli joutunut pakenemaan vuonna 1991 kapinallisten vallattua Mogadishun. Sen jälkeen kapinallisten klaanien asejoukot olivat taistelleet vallasta.
YK lähetti Somaliaan hätäapua, mutta klaanisissit varastivat siitä suurimman osan ja vaihtoivat sen aseisiin. Avun turvaamiseksi YK lähetti joulukuussa 1992 Somaliaan 28 000 rauhanturvaajaa Yhdysvaltojen komennossa. Operaatio sai nimen Operation Restore Hope eli ”Toivon palauttaminen”.
Suurin uhka oli Mogadishua hallinneen Habr Gidr -klaanin johtaja Mohamed Farrah Aidid. Kesällä 1993 Aididin joukot tappoivat useita YK-sotilaita – ehkä afganistanilaisten jihadistien tuella – jolloin Yhdysvallat päätti pysäyttää Aididin.
”Mies maassa!”
*Kello 15.45: Neljä erikoisjoukkojen taisteluryhmää laskeutui helikoptereista köysillä. Niiden oli määrä tarkkailla rakennusta, jossa klaanisissit olivat.
Tomu kirveli Matt Eversmannin silmiä, kun hän laskeutui viimeisenä köydellä 21 metrin korkeudessa leijuvasta helikopterista noin sadan metrin päässä kohteesta. Hän tunsi, kuinka nailonköyden synnyttämä kitka poltteli hänen kämmeniään nahkakäsineiden läpi.
Yhtäkkiä hän näki allaan elottoman hahmon. Se oli ryhmän nuorin sotilas Todd Blackburn. Eversmann pudottautui maahan toverinsa vierelle vihollisen luotisateessa.
Hän ei piitannut luodeista vaan kumartui toverinsa ylle. Blackburnin korvista, nenästä ja suusta valui verta. Hän oli menettänyt otteensa köydestä laskeutuessaan helikopterista ja pudonnut 21 metrin korkeudesta.
”Mies maassa! Meidän on saatava hänet pois NYT!” Eversmann huusi radiopuhelimeensa ja pani samalla ensi kertaa merkille vihollisen tulituksen.
Yhdysvaltojen erikoisjoukot laskeutuivat helikoptereista köysillä. Kuva on peräisin palkitusta Isku Mogadishuun -elokuvasta.
Sadat somalikapinalliset olivat havainneet helikopterit ja kiiruhtivat nyt kohti Bakaaran toria. Eversmann ja toinen sotilas raahasivat tajuttoman toverinsa suojaan.
Muutaman korttelin päässä yhdeksän Humvee-ajoneuvon ja kolmen kuorma-auton saattue oli valmiina kuljettamaan vangit ja yhdysvaltalaiset pois. Eversmann miehineen kantoi Blackburnin yhteen Humveehen, joka lähti viemään tätä tukikohtaan.
Samaan aikaan Delta Forcen sotilaat kuljettivat vankeja kapinallisten päämajasta kuorma-autoihin. Iskun alusta oli kulunut noin 30 minuuttia, ja vihollisia tuli koko ajan lisää. Eversmannin ryhmä ja kolme muuta taisteluryhmää olivat loukussa somalisiviilien ja kapinallisten keskellä.
”Luulen, että yhteen helikopteriin osui.” Erikoisjoukkojen sotilas Dave Diemer kersantilleen
Yhtäkkiä Eversmannin ryhmään kuuluva Scott Galentine alkoi huutaa. Häntä oli ammuttu käteen, ja hänen peukalonsa roikkui irvokkaasti vain kapean ihonriekaleen varassa. Kauempana makasi toinen sotilas, joka oli haavoittunut käsivarteen.
Eversmann ampui M-16-rynnäkkökiväärillään sarjan kohti aseistautunutta somalia ja vetäytyi Diemerin kanssa suojaan auton taakse.
”Kersantti?” Diemer huusi hätääntynyt katse silmissään:
”Luulen, että yhteen helikopteriin osui.”
Ensimmäinen helikopteri putosi
Kello 16.20: Kenraalimajuri Garrison seurasi operaatiota Yhdysvaltojen tukikohdassa Mogadishun lentokentällä. Tarkkailuhelikopterit lähettivät hänelle jatkuvasti videokuvaa kohdealueelta.
Kenraalimajuri William F. Garrison oli yhdysvaltalaisupseerin perikuva: hän oli pukeutunut maastopukuun ja maihinnousukenkiin ja pureskeli jatkuvasti sytyttämätöntä sikaria.
Mogadishun operaation komentajana Garrison tiesi, että hyökkäys vihollisen päämajaan keskellä päivää oli uhkayritys, mutta Washington vaati tuloksia.
Operaation oli määrä kestää 45 minuuttia, ja ensimmäinen vaihe oli edennyt suunnitellusti. 24 Aididin sotilasta oli vangittu – mukaan lukien hänen neuvonantajansa Omar Salad ja ”sisäministerinsä” Abdi Awale.
Sota- ja klaanipäällikkö Mohamed Aidid katsoi YK:n hätäavun hyödyttävän hänen kilpailijoitaan ja julisti YK:lle sodan.
Kuorma-autosaattue oli valmiina tuomaan vangit tukikohtaan. Muutamaa haavoittunutta sotilasta lukuun ottamatta operaatio vaikutti onnistuneen, kun radiosta yhtäkkiä kuului ääni:
”Black Hawk on pudonnut! Toistan. Black Hawk on pudonnut!”
Garrison tuijotti monitoriaan ja ehti nähdä, miten kuutta miestä kuljettava Black Hawk -helikopteri Super 61 kieppui holtittomasti ilmassa.
Sen pyrstöroottoriin oli osunut olalta laukaistavan singon kranaatti. Garrison seurasi avuttomana, miten helikopteri törmäsi taloon ja putosi sitten maahan muutaman sadan metrin päähän kohteena olleesta kerrostalosta.
Hän puri lujasti sikarinsa kantaa ja murahti:
”Menetimme juuri aloitteen.”
VIDEO: Operaatio päättyi katastrofiin (osa 1)
Mogadishun-operaation piti kestää enintään 45 minuuttia, mutta kun Black Hawk -helikopteri ammuttiin alas, se muuttui taisteluksi elämästä ja kuolemasta.
Idea ja tuotanto: Jonas Sjöwall Haxø & Niels-Peter Granzow Busch
Kilpajuoksu helikopterin hylylle
Kello 16.26: Kohteessa olevat amerikkalaissotilaat pelkäsivät somalien hyökkäävän pudonneen helikopterin miehistön kimppuun ja lähtivät juoksemaan kohti putoamispaikkaa.
Luutnantti Tom DiTomasso ja hänen ryhmänsä olivat taistelleet somaleja vastaan kohteen lähellä jo lähes tunnin ajan, ja yhteenotto oli saanut outoja piirteitä.
Muutama kapinallinen oli hyökännyt amerikkalaisia kohti lehmän selässä. Amerikkalaiset tulittivat heitä, ja he pakenivat. Sitten yksi Black Hawkeista avasi tulen ja lehmä katosi veripilveen.
Vähän sen jälkeen amerikkalaiset näkivät Black Hawk Super 61:n saavan osuman ja putoavan. DiTomasso ja hänen miehensä olivat lähinnä putoamispaikkaa ja näkivät somalien ryntäävän siihen suuntaan.
”Mentiin. Nyt!” DiTomasson ryhmään kuuluva Shawn Nelson huusi ja lähti juoksemaan kohti hylkyä muutaman muun kanssa.
”Selvä, mennään!” DiTomasso vastasi ja määräsi puolet miehistään jäämään turvaamaan kohdetta.
Somalialaisten tarkka-ampujien oli helppo väijyä yhdysvaltalaissotilaita taistelujen raunioittamassa Mogadishussa.
Pian hän tavoitti Nelsonin ja kuusi muuta sotilasta sissien tulittaessa heitä ikkunoista ja oviaukoista. Kääntyessään kulman takaa paikkaan, jonne Black Hawk oli pudonnut, amerikkalaiset yllättyivät.
Heidän edessään oli Little Bird -helikopteri roottori käynnissä. Sen lentäjä oli onnistunut laskeutumaan ahtaaseen rakoon rakennusten väliin pelastamaan loukkaantuneita.
DiTomasso näki heti, että molemmat pudonneen helikopterin lentäjät olivat kuolleet. Kolme miestä auttoi hylyn luona kahta Little Birdin miehistön jäsentä somalisissien tulittaessa heitä koko ajan joka suunnasta.
Amerikkalaiset pakottivat lähimpänä olleet somalit perääntymään. Sitten he kantoivat kaksi haavoittunutta toveriaan Little Birdiin, joka nousi saman tien ilmaan.
Kuorma-autosaattue joutui verilöylyyn
Kello 16.28: Garrison käski vankeja kuljettavan kuorma-autosaattueen ajaa pudonneen helikopterin luo.
Kersantti Eversmann tuijotti paikkaa, johon Black Hawk oli pudonnut. Hänen ryhmänsä oli ainoana jäljellä, ja heidän oli puolustettava kohdetta. Hänen lisäkseen vain neljä miestä oli enää taistelukykyisiä.
Somalivankeja kuljettavan autosaattueen kolme kuorma-autoa ja kuusi Humveetä lähestyivät tietä pitkin. Saattuetta johti luutnantti McKnight, joka pysäytti ajoneuvot amerikkalaisten kohdalle.
Yhdysvaltalaisten Humvee-ajoneuvojen katossa oli luukku, josta sotilaat pystyivät ampumaan singoilla ja konekivääreillä.
”Hei kersantti, hyppää kyytiin”, McKnight huusi Eversmannille. Tämä huokasi helpotuksesta, komensi miehensä nousemaan autoihin ja kiipesi lopuksi itsekin yhden häntäpään kuorma-auton lavalle.
Saattueen edetessä kohti helikopterin hylyn luona taistelevia sotilaita yhteen sen autoon osui kranaatti. Räjähdyksen voima heitti kolme sotilasta kadulle, ja yksi raskaista ajoneuvoista ajoi yhden miehen yli. Tämä kuoli välittömästi.
”Minut ammutaan varmasti.” Kersantti Matt Eversmann, kun hänen saattueensa kimppuun hyökättiin
Luutnantti McKnight yritti ohjata ajoneuvoja sokkeloisia katuja pitkin ankarassa tulituksessa. Monet kaduista oli suljettu barrikadeilla, ja saattue ajoi useita kertoja harhaan. Samaan aikaan tulitus reitin varrella olevista rakennuksista jatkui tauotta.
Eversmann katseli kauhuissaan, miten kuolleiden ja haavoittuneiden määrä saattueen autoissa kasvoi.
”Minut ammutaan varmasti”, hän ajatteli peloissaan, ”enkä voi sille mitään.”
Toinenkin Black Hawk ammuttiin alas
Kello 16.40: Black Hawk Super 64 -helikopterin lentäjä Mike Durant ja kolme muuta miehistön jäsentä yrittivät tukea maassa olevia joukkoja.
Durant kierteli ilmassa Bakaaran toria, joka oli täynnä sissejä. Yhtäkkiä hän tunsi, miten 16 tonnia painava Black Hawk vavahti, kun sen pyrstöroottoriin osui kranaatti.
Durant vilkaisi kojelautaa. Kaikki näytti toimivan. 32-vuotias Durant oli lentänyt Black Hawkia myös kaksi vuotta aiemmin Persianlahden sodassa, ja hän tiesi, ettei kopteri piitannut pienistä.
Hän oli juuri saanut käskyn palata tukikohtaan, kun helikopterin pyrstö yhtäkkiä katkesi ja kopteri alkoi kieppua villisti ilmassa.
”Me putoamme!” Durant huusi radioon.
Se oli hänen viimeinen viestinsä päämajaan, ennen kuin helikopteri iskeytyi maahan noin 1,5 kilometriä kohteesta lounaaseen.
Mogadishussa alas ammutut Black Hawk -helikopterit olivat Mohamed Aididille suuri propagandavoitto.
Saattue joutui luovuttamaan
Kello 16.54: Luutnantti McKnightin saattue yritti epätoivoisesti päästä ensimmäisen Black Hawkin putoamispaikalle.
Saattue mateli hitaasti eteenpäin, ja 25 minuuttia kestäneen verisen draaman jälkeen se oli taas lähtöpisteessään somalisissien päämajan luona. Matt Eversmann oli siirtynyt istumaan yhden Humveen etupenkille.
Hän oli työntänyt M-16-rynnäkkökiväärinsä ulos auton sivuikkunasta ja ampui katoilta ja kulman takaa esiin putkahtelevia somalikapinallisia. Yhtäkkiä hän kuuli tutuksi käyneen äänen, kun singon kranaatti osui saattueen etupäässä ajavaan ajoneuvoon ja siinä olevaan nuoreen sotilaaseen.
Nuorukaisen vasen käsivarsi repeytyi irti, ja 98 sentin pituinen kranaatti lävisti hänen ruumiinsa.
VIDEO: VIDEO: Pelastussaattuetta tulitettiin (osa 2)
Yhdysvaltalaiset yrittivät pelastaa sotilaansa Mogadishun keskustasta, ennen kuin koko kaupunki kävisi näiden kimppuun.
Idea ja tuotanto: Jonas Sjöwall Haxø & Niels-Peter Granzow Busch
Tappiot olivat niin raskaita, että McKnightin oli luovuttava yrityksestä päästä pudonneen helikopterin luo. Tulituksesta huolimatta saattue pääsi nelikaistaiselle moottoritielle ja suuntasi kohti Mogadishun lentokentällä olevaa tukikohtaa.
Ensimmäistä kertaa epäonnisen tehtävän alun jälkeen Eversmann alkoi uskoa, että hän selviäisi ehkä sittenkin hengissä. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.
Lähes puolta saattueen yhteensä 75 sotilaasta ja vangista oli ammuttu, ja kahdeksan miestä oli kuollut.
Lentäjä otettiin vangiksi
Kello 17.00: Lentäjä Mike Durant menetti tajuntansa, kun hänen Black Hawk Super 64 -kopterinsa putosi maahan. Hän ja kolme muuta miehistön jäsentä olivat omillaan.
Kun Mike Durant tuli tajuihinsa, hän nousi istumaan ja tuijotti ulos helikopterin särkyneestä tuulilasista. Hänen oikea jalkansa oli murtunut, eikä hän pystynyt ryömimään ulos hylystä.
VIDEO: Lentäjä Mike Durant somalialaisten vangitsijoidensa kuulusteltavana.
Helikopteri makasi kyljellään maassa hökkelien välissä. Durantin perämies ja kaksi muuta miehistön jäsentä olivat elossa, mutta heillä oli vakavia vammoja. Durant tiesi, että oli vain ajan kysymys, milloin vihollinen ehtisi hylylle.
Juuri kun hän oli lannistumaisillaan, hän näki Delta-sotilaiden Randall Shughartin ja Gary Gordonin juoksevan kohti. Nämä olivat pudottautuneet pikavauhtia maahan Black Hawk Super 62:sta, joka poistui saman tien, jottei sitäkin ammuttaisi.
Delta Force -sotilaat Randall Shughart (vas.) ja Gary Gordon (oik.) ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi suojelemaan toisen alas ammutun helikopterin miehistöä, vaikka he tiesivät sen merkitsevän lähes varmaa kuolemaa.
Delta-sotilaat tarttuivat Durantiin kainaloiden alta ja vetivät hänet ulos helikopterista. He asettivat hänet nojaamaan puuta vasten ja vetivät sitten muut kolme ulos hylystä.
Durant luuli Shughartin ja Gordonin olevan osa pelastusryhmää, mutta kun hän kuuli Shughartin pyytävän vahvistuksia radiolla, hän tajusi, että nämä olivat yksin.
Suuri joukko somalikapinallisia hyökkäsi amerikkalaisten kimppuun. Shughart ja Gordon torjuivat hyökkäyksen puolen tunnin ajan, kunnes Shughart ammuttiin.
Gordon juoksi Durantin luo, työnsi tämän käsiin kiväärin ja toivotti tälle onnea.
Pian sen jälkeen Gordonkin kuoli. Durant yritti ampua helikopterin taakse edenneitä somaleja, mutta lipas oli tyhjä. Hän puristi asetta tiukasti ja valmistautui kuolemaan. Sitten joku iski häntä kiväärin perällä päähän ja kaikki pimeni.
Mogadishun tragedian jälkeen sekä Yhdysvallat että YK luopuivat yrityksistä riisua somalialaisia sissejä aseista.
Al-Qaida hyötyi eniten
Yhdysvallat vetäytyi nöyryytettynä Somaliasta vuonna 1994, ja seuraavana vuonna Mohamed Aidid julistautui maan presidentiksi. Varjoissa tilaisuuttaan odotti kuitenkin vielä julmempi vihollinen.
Epäonnistuttuaan yrityksessään vangita Mohamed Aidid Yhdysvallat ja myöhemmin myös YK vetivät joukkonsa Somaliasta, ja vuonna 1995 Somalia jäi täysin oman onnensa nojaan.
Aidid tarttui tilaisuuteen ja nimitti itsensä maan presidentiksi, joskaan mikään muu valtio ei tunnustanut hänen asemaansa. Aididin valtakausi päättyi äkillisesti seuraavana vuonna, kun hän kuoli sydänkohtaukseen haavoituttuaan taistelussa.
Aididin uskotaan saaneen Yhdysvaltojen vastaiseen taisteluunsa apua jihadisteilta, jotka olivat taistelleet Yhdysvaltojen tuella neuvostoliittolaisia miehittäjiä vastaan Afganistanissa. Aididin kuoleman jälkeen islamistinen terroristijärjestö al-Shabaab alkoi vahvistua.
Järjestö, jolla on tiiviit suhteet al-Qaidaan, jatkaa yhä taistelua YK:n tunnustamaa Somalian hallitusta ja sen liittolaisia vastaan. Somalian hallitus hallitsee kuitenkin vain osaa maasta.
Vuonna 1991 alkaneessa Somalian sisällissodassa noin 2,5 miljoonaa somalia on joko tapettu tai kuollut nälkään – eikä kärsimykselle näy loppua.
Uusi pelastussaattue eteni pimeässä
Kello 19.00: Noin sata amerikkalaista oli linnoittautunut ensimmäisenä pudonneen helikopterin hylyn lähistölle. Kenraalimajuri Garrison laati pelastussuunnitelman.
William F. Garrison oli koko uransa ajan noudattanut periaatetta ”ketään ei jätetä”, eikä hän nytkään aikonut poiketa siitä. Aivan liian monta miestä oli jo kuollut.
Garrisonin laatiman pelastusoperaation toteuttaisi uusi 60 ajoneuvon saattue, jota suojaisi neljä panssarivaunua ja 28 panssariajoneuvoa. Saattueeseen kuului 341 Yhdysvaltojen 10th Mountain Division -divisioonan sotilasta, jotka olivat tuolloin New Portin sataman tuntumassa noin kaksi kilometriä saarrettujen sotilaiden eteläpuolella.
Panssariajoneuvot ja tankit saataisiin malesialaisilta ja pakistanilaisilta YK-joukoilta.
Garrison määräsi 10th Mountain Divisionin päällikön, luutnantti Bill Davidin, kokoamaan saattueen ja johtamaan sen ulos satamasta. Ajoneuvojen ja sotilaiden organisoiminen vei useita tunteja, mutta vähän ennen puoltayötä kolonna vihdoin pääsi matkaan.
Vuonna 1994 presidentti Bill Clinton myönsi Shughartille ja Gordonille kunniamerkin näiden uhrauksesta lentäjä Mike Durantin suojelemiseksi. Kunniamerkit luovutettiin heidän leskilleen.
Jatkuvat hyökkäykset viivästyttivät saattueen etenemistä. Se pääsi saarrettujen amerikkalaisten luo vasta kello 2.30, ja pelastusoperaatio jatkui läpi yön rajun tulituksen keskellä.
Aamunkoitteessa erikoisjoukkojen sotilaat vihdoin saatiin tuotua turvaan, ja kello 6.30 pelastussaattue saapui Pakistanin YK-tukikohtaan noin kaksi kilometriä kopterin hylystä pohjoiseen.
15 tuntia kestänyt painajainen oli ohi.
Mogadishun yhteenotoissa kuoli 19 Yhdysvaltalaista sotilasta ja jopa 1 500 somalia. Vangittu lentäjä Mike Durant vapautettiin 11 päivän kuluttua Yhdysvaltojen uhattua Somaliaa hyökkäyksellä. Vuonna 2003 Durant julkaisi kirjan In the Company of Heroes, jossa hän ylisti sotilastovereitaan.
Ruandan tutsien kansanmurha vuonna 1994 jätti miljoonia lapsia orvoiksi.
Yhdysvallat luopui rauhanturvaoperaatioista
Somaliassa vuonna 1993 koettu nöyryytys sai Yhdysvallat luopumaan rauhanturvaoperaatioista. Siksi se ei tarjonnut apuaan, kun Afrikassa seuraavana vuonna tapahtui pahin kansanmurha sitten holokaustin.
Viisi päivää 19 amerikkalaissotilaan hengen vaatineen Mogadishun-operaation jälkeen Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton antoi virallisen lausunnon:
”Menimme Somaliaan, koska vain Yhdysvallat pystyi estämään yhden aikamme pahimmista tragedioista. Nyt joudumme valitsemaan: Vetäydymmekö, kun homma muuttuu vaikeaksi, vai vasta kun homma on hoidettu?”
Puoli vuotta myöhemmin viimeisetkin Yhdysvaltojen joukot poistuivat Itä-Afrikan sota-alueelta, vaikka työ oli kaikkea muuta kuin hoidettu loppuun.
Mogadishun katastrofin jälkeen Yhdysvallat luopui rauhanturvatehtävistä ulkomailla. Siksi se ei myöskään reagoinut Ruandan kansanmurhaan keväällä 1994, jolloin Ruandassa tapettiin noin miljoona siviiliä sadassa päivässä.
Clinton totesi myöhemmin katuvansa eniten sitä, ettei hän presidenttinä tehnyt mitään estääkseen Ruandan kansanmurhaa. Todellisuudessa vain ani harvat yhdysvaltalaiset olivat valmiita uhraamaan lisää sotilaita kyseenalaisissa humanitaarisissa operaatioissa.