Kevään tullen vuonna 1940 suomalaiset tekivät sen, mihin mahtava Saksa ei muutama vuosi myöhemmin pystynyt: se sai Neuvostoliiton neuvottelupöytään.
Ennen rauhanneuvotteluja Suomi oli taistellut Neuvostoliittoa vastaan yli kolme kuukautta puna-armeijan hyökättyä Suomeen 30. marraskuuta 1939.
Neuvostoliitto odotti nopeaa ja helppoa voittoa muutamassa viikossa, sillä hyökkäävällä puna-armeijalla oli 600 000 sotilasta, 200 kertaa enemmän panssarivaunuja ja 30 kertaa enemmän taistelulentokoneita kuin Suomella. Neuvostoliitto joutui kuitenkin huomaamaan, että suomalaiset olivat sinnikkäitä, hyvin valmistautuneita ja osasivat hyödyntää talviolosuhteita edukseen.
Suomalaiset tunsivat maaston ja olivat valmistautuneet puna-armeijaa paremmin taistelemaan talviolosuhteissa.
Suuret alueluovutukset
Talven alkaessa höllätä hyytävää otettaan puna-armeija oli uuvuksissa ja kärsinyt suuria tappioita. Myös suomalaisilta alkoivat loppua ampumatarvikkeet.
Siksi kumpikin osapuoli oli valmis neuvottelemaan rauhansopimuksesta, joka allekirjoitettiin 12. maaliskuuta 1940. Näin päättyi talvisota, jossa kuoli noin 26 000 suomalaista ja ainakin 125 000 neuvostoliittolaista sotilasta.
Suomi joutui maksamaan rauhasta kovan hinnan. Moskovan rauhansopimuksella Suomi joutui luovuttamaan noin 13 prosenttia maa-alueistaan ja noin 20 prosenttia teollisuudestaan Neuvostoliitolle.
Suomi säilytti kuitenkin itsenäisyytensä, ja rauhansopimus päätti Josif Stalinin pyrkimykset valloittaa Suomi – ainakin hetkeksi. Vajaan 15 kuukauden päästä Suomi ja Neuvostoliitto olivat jälleen sodassa.
Vasta toisen maailmansodan jälkeen Suomi ja Neuvostoliitto solmivat pysyvämmän rauhan. Sen ehtoihin kuului muun muassa, että Suomi ja suomalaiset eivät toimisi millään tavoin mahtavaa naapuriaan eivätkä sen etuja vastaan.