Ruusujen sota viittaa itse asiassa 18 erilliseen Lancasterien ja Yorkien väliseen yhteenottoon.
Mistä ruusujen sodassa oli kyse?
Miksi Englannin ylimystö soti keskenään vuosina 1455–1485?
Ruusujen sodassa kaksi sukua taisteli keskenään
Ruusujen sodalla viitataan Yorkin ja Lancasterin aatelissukujen väliseen taisteluun Englannin kruunusta.
30 vuotta kestänyt valtataistelu alkoi vuonna 1455, kun Yorkin herttua Rikhard nousi kapinaan lancasterilaista Henrik VI:ta vastaan.
Tudorien dynastia otti Lancasasterin suvun paikan
Lancasterilaiset kuninkaat yrittivät sodan alkuvuosina pitää Englannin yhä hallinnassaan, mutta Yorkit voittivat, ja vuonna 1471 kuninkaaksi nousi jo kerran syrjäytetty Edvard IV.
Kun hän kuoli, Yorkit eivät enää tukeneetkaan hänen perillistään, 12-vuotiasta Edvard V:tä, vaan siirtyivät lancasterilaisen Henrik Tudorin taakse.
Tämä kukisti yorkilaisen Rikhard III:n vuonna 1485. Hänestä tuli ensimmäinen Tudor-sukuinen kuningas Henrik VII.
Vaakunatunnukset antoivat sodalle nimen
Yorkien ja Lancasterien valtataistelu sai nimen ”ruusujen sota”, koska molempien sukujen tunnus oli ruusu.
LANCASTERIT olivat hallinneet Englantia vuodesta 1399. Dynastia sai alkunsa kuningas Edvard III:n pojasta Juhana Gentistä vuonna 1362.
YORKIT anastivat kruunun Lancastereilta vuonna 1471. Dynastia alkoi Edvard III:n nuoremmasta pojasta Edmund Langleystä vuonna 1384.
TUDORIT: Lancasterilainen Henrik VII avioitui sodan jälkeen yorkilaisen Edvard IV:n tyttären Elizabethin kanssa ja yhdisti siten kaksi kuningassukua. Tudorien tunnus oli punavalkoinen Tudorien ruusu.
