Rautaristi oli sotilaallinen kunniamerkki, jota käytettiin Preussissa, Saksan keisarikunnassa ja natsi-Saksassa vuosina 1813–1945.
Sen otti ensimmäisenä käyttöön Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III sotilaille, jotka olivat kunnostautuneet erityisesti taistelukentällä.
Ensimmäisen sen sai kenraali Karl August Ferdinand von Borcke, joka oli henkensä uhalla johtanut miehensä voittoon Napoleonin joukoista huhtikuussa 1813.
Alun perin rautaristiä oli tarkoitus jakaa vain Napoleonin sotien ansioista, mutta sitä jakoivat myös Vilhelm I vuodesta 1870, Vilhelm II vuodesta 1914 ja Adolf Hitler vuodesta 1939 alkaen.
Rautaristi oli ensimmäinen sotilaallinen ansiomerkki, joka voitiin myöntää saajan sotilasarvosta riippumatta. Rististä oli kaksi versiota: toisen luokan ja arvokkaampi ensimmäisen luokan risti.
Rautaristin arvostus heikkeni hieman, kun sitä alettiin jakaa varsin avokätisesti. Esimerkiksi lähes puolet noin 11 miljoonasta saksalaissotilaasta sai ensimmäisen maailmansodan aikana toisen luokan rautaristin – suurin osa vain taisteluihin osallistumisesta.
Yksi heistä oli Adolf Hitler, joka puolestaan jakoi toisessa maailmansodassa noin 4,5 miljoonaa toisen luokan ja 300 000 ensimmäisen luokan rautaristiä.