Ihmiset ovat todennäköisesti aina olleet sotaisia, mutta vanhimmat arkeologiset todisteet suuresta, järjestelmällisestä konfliktista ovat noin 13 500 vuoden takaa.
Arkeologit löysivät 1960-luvulla noin 60 naisen, lapsen ja miehen jäännökset hautapaikasta Niilin rannalta pohjoisesta Sudanista. Niille vuonna 2014 tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että haudatuista 41 oli tapettu nuolilla ja keihäillä. Osassa uhreista oli lisäksi jälkiä lähitaistelusta, kuten viiltojälkiä sekä lyönneistä murtuneita ylävartalon luita.
Lisätutkimukset vuonna 2021 osoittivat, että surma-aseet oli suunniteltu aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa ja verenvuodatusta.
Lyijykynät osoittavat nuolenkärkien osumat luissa.
Sota kesti vuosia
Tutkijoiden mukaan kyseiset kaksi kansaa olivat todennäköisesti ajautuneet muinoin sotaan taistellessaan alueen niukoista resursseista ilmastonmuutosta ja kuivuutta seuranneena aikana.
Luurankojen analyyseissä vainajien välillä ilmeni merkittäviä eroja, minkä perusteella tutkijat ovat päätelleet, että osa luurangoista kuului paikallisille afrikkalaisille ja osa tunnistamattomalle, mahdollisesti Lähi-idästä tulleelle kansalle.
Kaikesta päätelleen konflikti on kestänyt vuosikausia, ja sinä aikana kaksi ihmisryhmää on ottanut yhteen useita kertoja. Esimerkiksi osasta luurankoja on löydetty tutkimuksissa sekä parantumattomia että parantuneita taisteluvammoja, mikä viittaa useisiin taisteluihin.
”Väkivalta näyttää valitettavasti olleen toistuvaa ja siitä tuli näille ihmisille lähes arkipäivää”, kertoo arkeologi Daniel Antoine British Museumista, jossa luurankoja säilytetään.