Miksi saksalaisten sotilaskypärissä oli piikki?

Perinteinen saksalainen sotilaskypärä, jonka päälaella sojottaa terävä piikki, otettiin käyttöön Preussin armeijassa vuonna 1842 Preussin kuninkaan Frederik Vilhelm IV:n määräyksestä.

Piikillä ei sinänsä ole mitään käytännön tarkoitusta, eikä tiedetä, mistä kuningas sai idean ­siihen.

Yksi ilmeinen innoituksen lähde olivat Napoleonin raskaan ­ratsuväen sotilaiden käyttämät kypärät, joissa oli korkea messinkinen ”harja”. Preussilaiset vain korvasivat sen piikillä.

Samoihin aikoihin myös Venäjän armeijassa otettiin käyttöön piikkikypärät, mutta ei tiedetä, jäljittelikö toinen toista vai onko kyseessä silkka yhteensattuma.

Komeasta preussilais­kypärästä tuli muutamassa vuodessa hyvin suosittu, ja sen käyttö levisi nopeasti ensin muihin Saksan pikkuvaltioihin ja vähitellen myös muihin Euroopan maihin ja Etelä-Amerikkaan.

Piikkikypärä kuului saksalaissotilaiden vakiovarustukseen ensimmäisen maailmansodan alkuun asti, mutta se osoittautui pian epäkäytännölliseksi.

Nahkainen kypärä suojasi huonosti tykkien tulitukselta, ja korkea piikki oli vain tiellä juoksuhautojen ahtaudessa.

Saksan armeija ottikin pian käyttöön kypärän piikittömän version, ja vuonna 1916 sekin korvattiin teräskypärällä.

Nykyään piikkikypärää käytetään yhä monissa maissa, joskin yleensä vain osana paraatiunivormua tai erityi­sissä seremonioissa.