Libyan kapinalla on pitkät juuret
Libya on länsimaiden myötävaikutuksella syntynyt valtio. Maa koostuu kolmesta hyvin erilaisesta alueesta, joilla asuu lukuisia heimoja ja klaaneja. Helmikuussa 2011 alkanut kapina on jakanut maan alueisiin, joiden rajat ovat historiasta tuttuja.

Pariisin asukkaat ovat tottuneita suurellisiin valtiovierailuihin, mutta jouluna 2007 heidänkin silmänsä rävähtivät ammolleen: Libyan johtajan Muammar Gaddafin saapuessa illastamaan presidentti Sarkozyn luokse Elysée-palatsiin saattueeseen kuului kameli ja 30 naispuolista henkivartijaa – kaikki tiettävästi neitsyitä.
Gaddafin tulevaisuus näytti valoisalta
Vielä tuolloin Libyan johtajan tulevaisuus näytti valoisammalta kuin koskaan. Britannian pääministeri oli vieraillut Tripolissa, ja Italian pääministeri Silvio Berlusconi oli ottanut hänet lämpimästi vastaan Roomassa. Presidentti Bush oli luopunut maata kohtaan suunnatusta kauppasaarrosta, ja YK kelpuutti Libyan jopa turvallisuusneuvoston jäseneksi.
Vuonna 2011 puhjennut kapina muutti tilanteen paljon synkemmäksi. Se ei uhkaa vain Libyaa 42 vuotta johtanutta Muammar Gaddafia vaan myös koko valtion olemassaoloa.
Tällä hetkellä maa on kaukana siitä sosialistisesta valtiosta, jonka Gaddafi halusi luoda. Se on pirstoutunut keskenään taistelevien heimojen, klaanien ja maakuntien käsiin, kuten aikaisemminkin alueen historian aikana.
Italia loi Libyan
Maantieteellisenä käsitteenä nimi Libya tunnettiin jo antiikin aikana, jolloin kreikkalaiset nimittivät siksi koko Pohjois-Afrikkaa. Nykyisin Libyaksi kutsuttu alue koostuu kolmesta historiallisesta maakunnasta, Kyrenaikasta, Fezzanista ja Tripolitaniasta, joiden väestöt eroavat toisistaan etniseltä taustaltaan.
Libya-nimitys tuli uudiskäyttöön vuonna 1903, kun italialainen maantieteilijä keksi nimittää aluetta siksi. Italiassa nimitys yleistyi, kun maa vuonna 1911 valloitti alueen ottomaaneilta itselleen.
Toisen maailmansodan aikana Italia menetti Libyan-siirtomaansa, ja liittoutuneet käyttivät haltuunsa saamistaan maakuntista jälleen niiden alkuperäisiä nimiä. Britit hallitsivat Tripolitaniaa ja Kyrenaikaa, ja ranskalaiset saivat Fezzanin.