Kuwaitin ja sen naapurimaan Irakin yhdistävällä valtatie 80:lla mateli helmikuun 27. päivän vastaisena yönä vuonna 1991 viisi kilometriä pitkä sotilaskolonna.
Irakin diktaattorin Saddam Husseinin joukot olivat hyökänneet Kuwaitiin samaa tietä pitkin puoli vuotta aiemmin ja miehittäneet maan. Nyt heillä oli päinvastainen suunta.
Kuwaitin läntiset tukijat olivat pommittaneet hyökkääjiä viikkotolkulla, eikä näiden enää auttanut muu kuin paeta henkensä edestä.
”Tuo kone voitti sodan liittoumalle.” Irakilaiskenraali Warthog-koneen merkityksestä Persianlahden sodassa
Noin 10 000 irakilaissotilaan saattue ei kuitenkaan ehtinyt turvaan. He kuulivat taivaalta korviasärkevää jylinää, kun Yhdysvaltojen A-10 Thunderbolt II -maataistelukoneet, lempinimeltään Warthogit eli ”pahkasiat”, hyökkäsivät heidän kimppuunsa.
Warthogien konetykit avasivat tulen, ja silmänräpäyksessä saattueen etu- ja takapää leimusivat ilmiliekeissä.
Kolmetuhatta irakilaisajoneuvoa – tankkeja, kuorma-autoja ja maastoautoja – oli motissa ”kuoleman valtatiellä”, englanniksi Highway of Death.
Irakilaissotilaat pakenivat ajoneuvoistaan liittouman iskiessä heidän kimppuunsa.
Länsiliittouman maajoukkojen hyökätessä lentokoneet jatkoivat irakilaisten tulittamista. Kymmenessä tunnissa liittouma murskasi Irakin armeijan.
”Irakilaisten savuavissa romuissa rujosti vääntyneinä tai maassa kasvot hiekassa makaavien ruumiiden laskeminen kävi mahdottomaksi”, kertoi brittiläinen toimittaja Robert Fisk.
Irakilaisten valtavat tappiot johtuivat pitkälti liittouman ilmaherruudesta. Yhdysvaltalaislentäjä Frank Sweigart kuvaili jälkikäteen sanomalehti The Washington Postille:
”Se oli kuin olisi ampunut puluja orrelta.”
Valtavan konetykin rekyylin voima on 45 kilonewtonia (noin 4,5 tonnia), joten tykin laukaisu jarruttaa lentokoneen vauhtia usealla kilometrillä tunnissa.
Konetykillä voi tuhota tankkeja
A-10-lentokoneen kuusi metriä pitkän konetykin tulinopeus on 3 900 laukausta minuutissa. Sen räjähtävät ammukset pystyvät läpäisemään panssaroinnin.
A-10 Thunderbolt II:n pilkkanimi Warthog eli ”pahkasika” kertoo, ettei se ole mikään kaunis liitelijä. Sen lentäjät ja mekaanikot pitävät kuitenkin nimitystä kunnianosoituksena koneen taistelukyvylle, ja A-10-koneiden nokkaan maalataankin usein terävät hampaat.
Koneen ”kidasta” törröttää kuusi metriä pitkä GAU-8-konetykki, jonka ympärille kone on rakennettu. Se on yksi maailman suurimmista lentokonetykeistä, ja sen tulinopeus on 3 900 laukausta minuutissa. Siinä käytetään kahdenlaisia räjähtäviä ammuksia, joilla voi läpäistä panssarointia ja sytyttää vihollisen ajoneuvoja tuleen.
Toinen ammustyyppi on sirpalesytytyskranaatti (high-explosive incendiary, HEI), joka pystyy läpäisemään 20 millin panssaroinnin. Sitä käytetään ensisijaisesti miehistönkuljetusajoneuvoja, rakennuksia ja sotilaita vastaan.
Toinen ammustyyppi on panssariammus (armor-piercing incendiary, API). Se aiheuttaa pienemmän räjähdyksen kuin HEI mutta pystyy läpäisemään jopa 69 millin paksuisen panssarin.
Titaani suojaa lentäjää
Kuusi viikkoa kestäneeseen Persianlahden sotaan osallistui 132 Warthogia, jotka tuhosivat yhteensä 987 irakilaista taisteluvaunua ja 52 Scud-B-ohjusta.
A-10 oli Yhdysvaltojen uusin versio rynnäkkö- eli maataistelukoneesta, jonka tehtävä on tukea maajoukkoja iskemällä vihollisen ajoneuvoihin, bunkkereihin, tykistöön ja ilmatorjuntaan.
Kone on vahvasti panssaroitu vihollistulta vastaan, ja se pystyy lentämään erittäin matalalla, jopa vain 30 metriä maanpinnasta, minkä ansiosta se ei näy tutkassa.
1970-luvulla kehitettyä A-10 Thunderbolt II:a on oltu lähettämässä eläkkeelle aika ajoin. Nykysuunnitelmien mukaan se tapahtuu vuonna 2029.
Yhdysvaltojen ensimmäinen maataistelukone oli potkurikone Douglas A-1 Skyraider, joka valmistui toisen maailmansodan päätyttyä. Sillä oli suuri merkitys Yhdysvaltojen sotilaalliselle toiminnalle Korean sodassa ja Vietnamissa.
Pohjois-Vietnamin ohjukset kuitenkin pudottivat 266 Skyraideria Vietnamin sodassa.
Siksi Yhdysvaltojen ilmavoimat tilasi vuonna 1972 uuden ja paremman maataistelukoneen lentokonevalmistaja Fairchild Republicilta, ja neljä vuotta myöhemmin Skyraiderin seuraaja pääsi nousemaan siivilleen.
Yhdysvaltalaisjohtoinen liittouma hyökkäsi lähes 2 700 irakilaisajoneuvon kimppuun ”kuoleman valtatiellä”.
A-10 Thunderbolt II oli edeltäjäänsä ketterämpi suihkukone, jonka huippunopeus oli 676 km/h. Sen tarkoitus oli lentää matalalla ja hitaasti osumatarkkuuden varmistamiseksi, ja ohjaamon suuret ikkunat tarjosivat lentäjälle huomattavasti aiempaa paremman näkyvyyden.
Yksipaikkaisen koneen lentäjä istuu 544 kiloa painavan ja paikoin lähes neljä senttiä paksun titaanikuoren suojassa. Panssarintorjuntaohjuksia kestävää ohjaamoa kutsutaankin usein ”ammeeksi”.
Hyvin suojatulla maataistelukoneella on valtaisa tulivoima. Sen siipien alla on ripustukset tehokkaille pommeille, mutta sen huomattavin ase on ilman muuta sen nokan alta pilkistävä kuusi meriä pitkä ja seitsemänputkinen konetykki GAU-8, jonka kaliiperi on 30 milliä.
Eläkepäivät odottavat
A-10 Thunderbolt II -maataistelukoneita valmistettiin vuosina 1977–1984 kaikkiaan 716 kappaletta. Konetyypin tuotanto lopetettiin ensisijaisesti puolustusbudjetin leikkausten vuoksi.
Tuotannon päättymisestä huolimatta ”pahkasikaa” käytettiin varsin aktiivisesti 1980-luvulla, ja sillä oli ratkaiseva merkitys Persianlahden sodassa (1990–1991) Yhdysvaltojen peitotessa Saddam Husseinin joukot.
Kuten eräs irakilainen prikaatikenraali sanoi tappion jälkeen:
”Tuo kone voitti sodan liittoumalle.”
Presidentti George H. W. Bush ja Yhdysvallat johtivat YK-liittoumaa, joka ajoi Saddamin joukot Kuwaitista.
A-10 Thunderbolt II palasi Irakiin vuonna 2003, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja syrjäytti Saddam Husseinin vallasta.
Tehokkaat A-10:t ovat yhä aktiivikäytössä, ja Yhdysvalloilla on niitä vielä 281 kappaletta. Maaliskuussa 2023 ilmoitettiin kuitenkin, että Yhdysvaltojen ilmavoimat suunnittelee niiden poistamista käytöstä vuoteen 2029 mennessä.
Siihen asti koneet edelleen jatkavat toimintaa, mikä on konetyyppiä lentäneen Joshua Waggonerin mukaan hyvä asia. Hän sanoi vuonna 2009:
”Sellaista roistoa ei olekaan, jota tämä kone ei voisi haastaa.”