Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Vakoojat: Ensimmäinen vakoojien vaihto Glienicken sillalla

Kylmää sotaa kävivät käytännössä vakoojat, jotka lähetettiin vihollisen maaperälle hankkimaan tietoja. He käyttivät siinä uusinta tekniikkaa, kuten minikameroita ja piilomikrofoneja. Kiinni jääneet joutuivat vankilaan tai teloitettiin.

Vakoojat vaihdettiin Glienicken sillalla

Vartija sytytti valot. Karulla laverilla nukkuva mies havahtui. Hänen katseensa harhaili hetken, sitten hän muisti olevansa sellissä Länsi-Berliinissä. Oli 10. helmikuuta vuonna 1962. Hän oli kärsinyt Yhdysvalloissa viitisen vuotta 30 vuoden vakoilutuomiostaan, ja nyt hänet oli siirretty Länsi-Berliiniin vaihdettavaksi amerikkalaiseen vankiin.

Kun hän oli pukeutunut, hänet ohjattiin ulos. Berliinin aamuilma oli raaka ja kolea. Hän nousi yhteen odottavista autoista, ja saattue lähti kohti Glienicken siltaa Itä- ja Länsi-Berliinin rajalla.

Seistessään sillalla yhdysvaltalaissotilaiden ympäröimänä hän näki, kuinka neljä mustaa henkilöautoa saapui sillan toiseen päähän Itä-Saksan puolelle. Autoista nousseesta ryhmästä erkani pian ilmavoimien univormuun pukeutunut mies, joka lähti kävelemään siltaa pitkin Länsi-Saksan puolta kohti.

Sitten hänetkin komennettiin liikkeelle. Miehet ohittivat toisensa sillan puolivälissä, ei-kenenkään-maalla. Vakoojienvaihto oli suoritettu, ja Rudolf Abel ja Francis Gary Powers olivat kumpikin omilla puolillaan rautaesirippua.

LUE LISÄÄ: Tutustu aseisiin, joita vakoojat käyttivät kylmän sodan aikana

Kylmän sodan kuumat vuodet

Ennen toista maailmansotaa Yhdysvalloissa oli ajateltu lapsekkaasti, että herrasmiehet eivät urki toistensa salaisuuksia.

Toisen valtion asioiden penkomista ja tiedustelutietojen keräämistä pidettiin niin tahdittomana ja epähienona, että moinen likainen puuha annettiin pienten armeijan erikoisyksikköjen tehtäväksi.

Toista maailmansotaa käytiin kuitenkin niin monen osapuolen kesken, että tiedustelusta tuli ratkaisevan tärkeää.

Saksan antauduttua tiedustelun merkitys kasvoi entisestään, kun sekä idässä että lännessä alettiin pitää sodanaikaisia liittolaisia vihollisina rauhan tultua.

Kylmää sotaa oli jatkunut jo pitkään, kun Abelin ja Powersin vaihto tehtiin: Neuvostoliitto oli hätkähdyttänyt maailmaa tehdessään ensimmäisen ydinkokeensa vuonna 1949 muutama vuosi Yhdysvaltojen jälkeen.

Järkyttävintä amerikkalaisille oli se, että Neuvostoliitto oli saanut tekniset tiedot Yhdysvalloissa toimivien vakoojiensa avulla.

Kuuban vallankumous vuonna 1959 ja ohjuskriisi vuonna 1962 vain 150 kilometrin päässä Yhdysvaltojen rannikosta kiihdyttivät kylmää sotaa entisestään.

Suurvaltojen välit olivat kylmän sodan aikana niin kireät, että Yhdysvaltojen vuosien 1961–1968 puolustusministeri Robert McNamara luonnehti eräässä haastattelussa kylmän sodan aikakautta pikemminkin kuumaksi.

Abelin ja Powersin vaihto merkitsi kahden kylmän sodan aikakauden vakoilutarinan päättymistä. Abelin Yhdysvalloissa johtama suuri vakoojarinki oli paljastunut inkerinsuomalaisen Reino Häyhäsen ilmiannon perusteella, ja Powersin U-2-tiedustelulentokone oli ammuttu alas Neuvostoliiton yllä. Abelin ja Powersin vaihto oli ensimmäinen lukuisista vakoojienvaihdoista, joita Berliinin Glienicken sillalla tehtiin.

LUE LISÄÄ: Tutustu vakoojien huipputeknisiin apuvälineisiin

Monien henkilöllisyyksien Abel

Abel oli syntynyt vuonna 1903 Newcastlessa, Englannissa. Hänen vanhempansa olivat Venäjän saksalaisia, ja hänen oikea­ nimensä oli Viljam Genrihovitš Fišer.

Fišerit muuttivat vuonna 1921 Neuvostoliittoon, jossa englannin- ja venäjäntaitoinen Viljam työskenteli aluksi kääntäjänä maailmanvallankumousta ajavassa Komintern-järjestössä.

Armeija-aikanaan hänet koulutettiin radistiksi, minkä jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa Neuvostoliiton sotilastiedustelussa ja radioteknisenä asiantuntijana KGB:tä edeltävien tiedusteluorganisaatioiden palveluksessa eri puolilla Eurooppaa.

Fišer oli edennyt agenttien radioteknisen koulutuksen johtajaksi, kun hänet erotettiin tehtävästään epäilyttävänä henkilönä englantilaisen syntyperänsä ja arveluttavien yhteyksiensä takia.

Toisen maailmansodan aikana Fišer kuitenkin taas kelpasi kouluttamaan Saksaan lähetettäviä neuvostoliittolaisia vakoojia radiolähetysten lähettämisessä ja vastaanottamisessa.

Sodan jälkeen Neuvostoliiton salainen poliisi koulutti Fišerin lähetettäväksi Amerikkaan, mitä tarkoitusta varten hänelle luotiin henkilöllisyys Emil Robert Goldfusin nimellä. Oikea Goldfus oli kuollut lapsena.

Fišer saapui Kanadan kautta Yhdysvaltoihin 16. marraskuuta vuonna 1948 tehtävänään värvätä uusia ja valvoa nykyisiä agentteja sekä perustaa radiosanomien lähetyspaikka ja organisoida sabotaasiyksikkö.

Kylmän sodan tiedustelupalvelut

  • CIA (Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu)

    perustettiin vuonna 1947 keräämään strategista tietoa ulkomailta. 1980-luvulla CIA:lla oli noin 40 000 työntekijää ja se oli kuulu arveluttavista menetelmistään.

  • KGB (Valtiollinen turvallisuus­komitea)

    vastasi vuosina 1954–1991 Neuvostoliiton ulkoisesta turvallisuudesta ja tiedustelusta. Erikoisosasto SMERŠ etsi ja eliminoi kansanvihollisia Neuvostoliiton ulkopuolelta. KGB:ssä oli enimmillään 500 000–700 000 henkilöä.

  • MI5 ja MI6 (Britannian turvallisuuspalvelu ja Salainen tiedustelupalvelu, SIS)

    tunnetaan edelleen toisen maailmansodan aikaisilla lyhenteillään osastoina 5 ja 6. Lukuisista erikoisosastoista vain MI5 (Military Intelligence Department 5) ja MI6 jatkoivat toimintaansa toisen maailmansodan päätyttyä.

  • Stasi (Valtion turvallisuusministeriö, MfS)

    oli väkilukuun nähden maailman suurin tiedustelupalvelu. Itä-Saksan kaatuessa Stasilla oli noin 91 000 työntekijää, joista 2 400 agentteja ja 300 000 epävirallista yhteistyökumppania.

CIA:n ja KGB:n vakoojat valloillaan

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA oli perustettu vuonna 1947 keräämään ulkovalloista tietoa, jota ei saatu diplomatian keinoin. Koska tiedustelutieto oli strategisesti merkittävää, CIA oli vastuussa vain Valkoiselle talolle.

Neuvostoliiton aggressiivinen ulkopolitiikka huolestutti Yhdysvaltoja niin suuresti, että CIA sai käytännössä ­rajattomat toimivaltuudet.

Kommunismin uhan nimissä CIA sai kaataa hallituksia, tukea kansannousuja ja tehdä salamurhia. Neuvostoliiton salainen poliisi Tšeka ja sen seuraajat keskittyivät pääasiassa valvomaan maan omia kansalaisia.

Stalinin kuoltua vuonna 1953 Neuvostoliiton turvallisuusorganisaatiota uudistettiin, ja vuonna 1954 perustettiin Valtion­ turvallisuuskomitea KGB, joka vastasi sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta sekä tiedustelusta.

KGB:llä oli yli puoli miljoonaa työntekijää, joista puolet oli rajavartiotehtävissä, kolmannes vakoojia ja loput muun muassa analysoivat kerättyä tietoa, kehittivät ­uusia tiedustelumenetelmiä ja hoitivat arkistoja.

Ulkomaantiedustelun painopisteisiin kuului länsimaisten tieteellisten läpimurtojen selvittäminen.

LUE LISÄÄ: Tutustu vakoojien kätkettyihin korviin ja silmiiin

Salaisen agentin studio

Saapuessaan Yhdysvaltoihin Fišerillä oli 5 000 dollaria toimintansa käynnistä­miseen. Hänen peitehenkilöllisyytensä Yhdysvalloissa oli valokuvataiteilija, joten hän vuokrasi itselleen studion ja varaston Brooklynistä, New Yorkista.

Tuttavien mukaan Fišer oli mukava, älykkään tuntuinen mies, joka mielellään jutteli ajankohtaisista asioista ja kertoi tarinoita nuoruudestaan metsätöissä Yhdysvaltain luoteisrannikolla.

Hän rekrytoi uusia henkilöitä verkostoonsa, valvoi tietoja kerääviä agentteja, johti jo olemassa olevaa vakoojarinkiä sekä organisoi sabotaasiverkoston.

Sabotoitaviksi valittiin tärkeitä sotilas- ja yhdyskuntarakennekohteita, ja sabotööreiksi värvättiin kokeneita alan asiantuntijoita Väli- ja Etelä-Amerikasta.

Vakoojaverkostoon saatiin uusia jäseniä lähestymällä varovaisesti sotateollisuuden ja alan tutkimuksen tai sotilashallinnon parissa työskenteleviä henkilöitä ja tunnustelemalla hienovaraisesti heidän mielipiteitään.

Korean sodan puhjettua vuonna 1950 eteläamerikkalaiset räjähdysaineasiantuntijat kutsuttiin kahdeksi kuukaudeksi toimintavalmiuteen ja meksikolaiset sabotöörit olivat valmiina ylittämään rajan väärän henkilöllisyyden turvin.

Rudolf Abel's Apartment Building -

Rudolf Abel esitti olevansa taiteilija ja valokuvaaja, joten hän vuokrasi itselleen ateljeen New Yorkista.

© Polfoto/Corbis

Vakoilusanastoa

  • Mole

    eli myyrä on vastapuolen tiedustelupalvelussa toimiva vihollisagentti. Myyrät ovat erityisen vahingollisia, sillä he pystyvät paljastamaan vastapuolen agentit omalle toimeksiantajalleen.

    Tunnetuimpia myyriä on brittien salaisen palvelun MI6:n Kim Philby, joka vakoili Neuvostoliiton ­hyväksi. Hänen paettuaan Moskovaan CIA ja MI6 joutuivat käytännössä lopettamaan agenttien lähettämisen Neuvostoliittoon.

  • Key

    eli avain tarvitaan salattujen sanomien tulkitsemiseen. Ilman avainta viestiä ei voi ymmärtää tarkoitetulla tavalla. Avain voi olla algoritmi tai esimerkiksi runo, jonka sanoja sanoman numerot vastaavat. Viesti salataan salauskoodin avulla ja sen purkamiseen tarvitaan koodiavainta.

  • Sneakies

    on CIA:n agenttien antama liikanimi salaisille erikoisvälineilleen. Suuri yleisö tuntee James Bond -elokuvien Q:n suunnittelemat agenttien erikoisvälineet. Vaarallisissa tehtävissä toimiville kätketyt erikoisvälineet voivat olla elinehto. Sneakieseja ovat esimerkiksi kuulakärkikynäpistoolit ja savukerasiakamerat.

  • Garbology

    tarkoittaa sekä tavallisten että tietokoneen roskakorien ja jäteastioiden tutkimista. Tiedustelupalvelut saavat seuraamistaan henkilöistä tärkeää tietoa tällä vähemmän arvokkaalla tavalla.

    Jo muutaman viikon roskien penkomisella voi saada käsiinsä esimerkiksi henkilön allekirjoituksen ja tilinumeron sekä tietoa tämän tavoista ja persoonasta.

  • Dead drop

    eli dead letterbox on tietojen jättämis- ja noutojärjestely. Tietoja toimitettaessa ei kohdata, vaan viestit jätetään sovittuun paikkaan.

    Fišer ja Häyhänen käyttivät onttoa ruuvia, joka pantiin tiettyyn portaan halkeamaan Brooklynissa, ja lyhtypylvääseen tehtyä lokeroa Manhattanilla.

    Dead dropina voidaan nykyään käyttää yhteisen sähköpostilaatikon luonnoshakemistoa, josta osapuolet voivat lukea viestit ilman että niitä tarvitsee lainkaan lähettää.

Vakoojat eivät kaihtaneet keinoja

Tietoja tarjottiin ideologisista syistä ja rahantarpeessa. Pahasti velkaantunut Yhdysvaltain merivoimien tietoliikenneasiantuntija John Walker myi aluksi rannikkovartioston radioviestien salausavaimen muutamalla tuhannella dollarilla neuvostoliittolaisille ja sopi samalla lisätoimituksista.

Seuraavien 17 vuoden aikana hän värväsi mukaan isoveljensä, poikansa, vaimonsa ja parhaan ystävänsä ja tienasi vähintäänkin 350 000 dollaria ja hurjimpien arvioiden mukaan jopa yli kaksi miljoonaa.

Walker jäi kiinni, kun hänen entinen vaimonsa teki ilmiannon suututtuaan siitä, että mies kieltäytyi maksamasta hänelle elatusapua.

KGB:n kerrotaan kiristäneen potentiaalisia tietolähteitä käyttämällä alaikäisiä houkutuslintuja ja kuvaamalla tapahtumat, minkä jälkeen kohde sai mahdollisuuden valita toimittaisiko tietoja vai julkistettaisiinko hänen touhunsa.

Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin lähestymistapa oli viekkaampi. Stasi-Romeot olivat huomaavaisia miehiä, jotka hankkiutuivat pidempään suhteeseen naispuolisten tietolähteiden kanssa.

Yksi DDR:n auervaarojen kymmenistä uhreista oli Yhdysvaltain Bonnin lähetystön kääntäjä ja tulkki Gabriele Kliem, joka kohtasi elämänsä miehen vuonna 1977, meni kihloihin ja muutti yhteen tämän kanssa.

Frank Dietzel esitti olevansa fyysikko ja rauhanaktivisti. Seitsemän vuotta kestäneen suhteen aikana Kliem luovutti rakkaalleen satoja luottamuksellisia asiakirjoja luullen tietoja käytettävän sodanvastaiseen toimintaan. Tapaus paljastui vasta vuonna 1991, kun DDR romahti. Kliem sai syytteen ja tuomion vakoilusta.

Yhdysvallat panosti vakoilutekniikkaan. Tiedustelulentokone Lockheed U-2 otettiin käyttöön vuonna 1955. Sillä pystyttiin valokuvaamaan strategisesti tärkeitä kohteita yli 21 000 metrin korkeudesta.

Koneen piti olla Neuvostoliiton ilmatorjunnan ulottumattomissa, mutta vuonna 1960 Neuvostoliitto onnistui ampumaan Gary Powersin ohjaaman U-2:n alas sen ollessa syvällä Neuvostoliiton ilmatilassa.

Yhdysvallat yritti väittää, että lento liittyi NASAn ilmakehätutkimuksiin. Kun Neuvostoliitto esitteli koneen ottamia kuvia sotilas­kohteista, oli pakko tunnustaa. Lentäjä Powers sai 17 vuoden tuomion, josta osa oli määrä kärsiä työleirillä.

Inkerinsuomalainen ilmiantaja

KGB:n eversti Fišerin vakoojaverkoston jäsenet eivät tienneet edes hänen peitenimeään. He tunsivat yhteyshenkilönsä vain jollain hänen useista koodinimistään, eivätkä verkoston jäsenet tienneet esimerkiksi missä hän asui. Kaikesta varovaisuudestaan huolimatta hän jäi kuitenkin kiinni.

Eversti Fišerin apulaisena toimi KGB:n majuri, inkerinsuomalainen Reino Häyhänen, jonka peiteidentiteetti oli amerikansuomalainen Eugene Maki.

Toukokuussa 1957 Häyhänen alias Maki meni Pariisissa Yhdysvaltain suurlähetystöön ja kertoi olevansa KGB:n agentti. Hän paljasti muun muassa työskennelleensä viisi vuotta suuressa vakoiluorganisaatiossa, jota johti KGB:n agentti koodinimeltä Marc.

Hän ei tiennyt miehen mahdollisesta asuin- tai olinpaikasta muuta kuin että oli käynyt kerran tämän valokuvaustarvikevarastossa Brooklynissä noutamassa kameran.

FBI löysi Fišerin nopeasti näiden tietojen perusteella. Hänen hallustaan löytyi vakoiluvarusteita, kuten mikrofilmikameroita ja mikrofilmien valmistusvälineet sekä lyhytaaltoradioita.

Häyhänen sai ilmiannostaan palkaksi ikuisen syytesuojan mutta kuoli vain muutaman vuoden kuluttua auto-onnettomuudessa.

Vladimir Semichastny with intelligence officers

Moskovaan palannut Fišer sai hoitaa lähinnä seremoniallisia tehtäviä. Hän piti luentoja uusille agenteille ja osallistui juhlallisuuksiin. Kuvassa Fišer ja korkeita KGB:n edustajia.

© Polfoto/Topfoto

Fišer ilmoitti FBI:lle nimekseen Rudolf Abel. Tämä oli signaali KGB:lle, että hän oli jäänyt kiinni.

Strategisten tiedustelutietojen välittämisestä ei löytynyt todisteita, mutta hänet tuomittiin yrityksistä vakoilla Yhdysvaltojen sotilassalaisuuksia ja toimittaa tiedustelutietoa Nevostoliittoon sekä laittomasta maahantulosta yhteensä 30 vuodeksi vankeuteen.

Hän ei kuitenkaan joutunut kärsimään tuomiotaan kokonaan, sillä hänet vaihdettiin U-2-vakoilukoneella alas ammutuksi tulleeseen Powersiin.

Neuvostoliitossa Fišer asettui Moskovaan. Hän kuoli vuonna 1971 syöpään. Hänen hautakivessään lukee sekä Viljam Genrihovitš Fišer että Rudolf Abel.

Lue myös:

Berliinin muuri

Kuinka moni sai surmansa Berliinin muurilla?

2 minuuttia
Kylmä sota

Paljonko Stasissa oli työntekijöitä?

2 minuuttia
Kylmä sota

🎧 Kuuntele vakoojajuttuja kylmän sodan ajalta

2 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota