DDR:n turvallisuusministeriön eli Stasin palveluksessa oli vuonna 1989 virallisesti 80 000 kokopäiväistä työntekijää.
Stasin tehtävä oli löytää, vakoilla, pidättää ja kuulustella kansalaisia, joiden katsottiin jollakin tavalla pyrkivän horjuttamaan DDR:n kommunistista järjestelmää.
Stasin tehokkain ase olivat noin 175 000 epävirallista siviili-ilmiantajaa, jotka pitivät silmällä kaikkia valtion vihollisiksi epäiltyjä.
Vuonna 1989 peräti viisi itäsaksalaista tuhannesta oli ilmiantajia, kun Neuvostoliitossa vastaava luku oli yksi tuhannesta. Stasia voidaan pitää maailman kattavimpana ja menestyksekkäimpänä turvallisuuspalveluna.
Se valvoi lähes koko kansaa mikrofoneilla, kameroilla tai kuuntelulaitteilla ja jopa keräsi ihmisistä hajunäytteitä vainukoirille mahdollista tulevaa tarvetta varten.
Kun DDR romahti loppuvuodesta 1989, Stasi hajotettiin 13. tammikuuta 1990 ja sen työntekijät alkoivat kuumeisesti tuhota niitä noin miljardia asiakirjaa, joita he olivat kansalaisista keränneet.
Paperisilppurit ylikuumenivat kovassa käytössä, ja kun vihaiset kansalaiset tunkeutuivat Stasin päämajaan 15. tammikuuta, vasta noin 5 prosenttia Stasin valtavista arkistoista oli ehditty tuhota.
