”Neuvostoliitto on immuuni järkeilylle”

Toisen maailmansodan päättyessä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat törmäyskurssilla, mutta yhdysvaltalaiset eivät vielä tienneet miten uuteen uhkaan tulisi suhtautua.

Toisen maailmansodan päättyessä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat törmäyskurssilla, mutta yhdysvaltalaiset eivät vielä tienneet miten uuteen uhkaan tulisi suhtautua.

Wikimedia

Moskova, Neuvostoliitto, 22.2.1946

Yhdysvaltojen chargé Neuvostoliitossa [Kennan] Yhdysvaltojen ulkoministerille

SALAINEN

Pahoittelen jo etukäteen, että kuormitan sähkejärjestelmäämme näin. Tässä mainitsemani asiat ovat kuitenkin kriittisen tärkeitä etenkin juuri tapahtuneen valossa*, ja siksi ne vaativat mielestäni välitöntä reagointia.

Kaiken taustalla on Neuvostoliiton virallisen propagandan julistama perusteesi: Neuvostoliitto kokee olevansa kapitalististen valtioiden saartama, ja siksi rauhanomainen rinnakkaiselo on pitkällä tähtäimellä mahdotonta.

Tästä seuraa, että Neuvostoliitto pyrkii kaikin keinoin vahvistamaan omaa asemaansa kansainvälisessä yhteisössä. Samalla se pyrkii rapauttamaan kapitalististen valtioiden voimaa ja vaikutusvaltaa.

© Archive PL/Imageselect

George Frost Kennan

Eli: 1904–2005

Kansallisuus: Yhdysvaltalainen

Työ: Diplomaatti, neuvonantaja, kirjailija ja historioitsija

Perhe: Naimisissa, neljä lasta

Tunnetaan: Kennan jäi historiaan 8 000 sanan pituisella sähkeellään, josta olemme lainanneet tähän katkelmia. Hän toimi useissa merkittävissä viroissa Yhdysvaltojen hallinnossa. Vuonna 1947 hän oli muun muassa suunnittelemassa Marshall-apua, joka pönkitti talouskasvua, vapautta ja demokratiaa sodan runtelemassa Euroopassa.

Ennen kuin tarkastelemme, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, lienee syytä tähdentää muutamaa seikkaa. Ensinnäkin, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen linja ei suinkaan kuvasta kansan näkemyksiä.

Venäläiset suhtautuvat ympäröivään maailmaan valtaosin ystävällismielisesti. He kiinnostuneita muusta maailmasta ja vertaavat omia taitojaan ja kykyjään muihin. Useimmat heistä haluavat vain elää rauhassa ja nauttia työnsä hedelmistä.

Puolueen virallinen linja ohjaa kuitenkin täysin valtakoneiston, eli puolueen, salaisen poliisin ja hallituksen, toimintaa, ja sen kanssa me joudumme toimimaan.

Niinpä meidän on keskityttävä yksinomaan tarkastelemaan puolueen linjauksia ja muistettava, että ne perustuvat pitkälti virheellisiin käsityksiin.

Kokemus on nimittäin osoittanut, että kapitalistiset ja sosialistiset valtiot kykenevät mainiosti elämään rinta rinnan ja jopa hyödyttämään toisiaan.

”Kommunismi on kuin loinen, joka elää vain sairaassa kudoksessa.” George Kennan.

Nyt kun Neuvostoliiton peruslinjaukset ovat selvät, tarkastelkaamme seuraavaksi niiden vaikutuksia käytännön politiikkaan. Erityisesti seuraava seikka on syytä pitää mielessä: Neuvostoliiton mielenkiinto kohdistuu siirtomaihin, kehitysmaihin sekä ulkovaltojen tavalla tai toisella alistamiin kansoihin.

Neuvostoliitto pyrkii heikentämään länsivaltojen vaikutusvaltaa näissä maissa. Mikäli se onnistuu siinä, seurauksena on valtatyhjiö, jonka kommunistit pyrkivät täyttämään.

Neuvostoliitto yrittää aktiivisesti saada jalansijaa sellaisissa maissa, joissa se arvelee kansan kantavan kaunaa länttä kohtaa. Tämä pätee keskenään hyvinkin erilaisiin alueisiin, kuten Saksaan*, Argentiinaan, Lähi-itään jne.

Neuvostoliitto eroaa Hitlerin Saksasta olennaisesti, sillä se ei noudata mitään yhtä tiettyä suunnitelmaa eikä se myöskään ota turhia riskejä. Neuvostoliitto on immuuni järkeilylle, mutta se uskoo raakaa voimaa.

Tämän vuoksi se on helppo saada perääntymään, kuten se yleensä ­tekeekin kohdatessaan riittävän voimakasta vastarintaa.

Jos vastapuoli on riittävän vahva ja ilmaisee selvästi valmiutensa käyttää voimaansa, sen ei yleensä tarvitse turvautua konkreettisiin toimenpiteisiin.

Kennanin luonnostelema patoamispolitiikka johti vuonna 1950 Korean sotaan, kylmän sodan ensimmäiseen aseelliseen konfliktiin, jossa kuoli ainakin 2,5 miljoonaa ihmistä.

© U.S. Department of Defense Archive/Imageselect

Aivan ensimmäiseksi meidän on ymmärrettävä, mitä meillä on vastassamme. Meidän on perehdyttävä maailmanlaajuiseen kommunismiin yhtä rohkeasti, puolueettomasti, objektiivisesti ja päättäväisesti kuin lääkäri, joka tutkii sekavaa ja häiriintynyttä potilasta. Lääkärin tavoin mekään emme saa antaa tunteidemme vaikuttaa tähän tehtäväämme.

Samaan aikaan meidän on pidettävä huoli siitä, että omat kansalaisemme saavat tietää, millaiset olot Neuvostoliitossa todellisuudessa vallitsevat.

Olen varma, että amerikkalaiset eivät olisi niin hysteerisen neuvostovastaisia, jos he olisivat selvillä maan todellisesta tilanteesta. Mikään ei tunnu vaarallisemmalta tai pelottavammalta kuin tuntematon.

Meidän tuleva menestyksemme riippuu pitkälti siitä, miten terve ja elinvoimainen oma yhteiskuntamme on. Maailmanlaajuinen kommunismi on kuin loinen, joka elää vain sairaassa kudoksessa.

Kaikki, mitä teemme ratkaistaksemme omat ongelmamme Yhdysvalloissa vahvistaaksemme kansallista luottamusta, kurinalaisuutta, moraalia ja kansallis­tunnetta, auttaa meitä saavuttamaan diplomaattisen voiton Moskovasta.

Jos me emme pidä huolta omasta maastamme, Moskova voittaa. Meidän on myös nykyistä selkeämmin kyettävä viestimään muille kansakunnille, mihin suuntaan me toivomme maailman tulevaisuudessa kehittyvän. Ei riitä, että vaadimme muita tekemään niin kuin me teemme.

Monet ulkomaalaiset – ja tämä pätee ainakin Eurooppaan – ovat kovien kokemustensa väsyttämiä ja säikyttämiä. Siksi turvallisuus kiinnostaa heitä enemmän kuin abstrakti vapauden käsite.

He kaipaavat meidän ohjaustamme ja apuamme, ja meidän on pystyttävä tarjoamaan niitä heille Neuvostoliittoa paremmin, sillä jos me emme siihen kykene, venäläiset tekevät sen takuuvarmasti.

Meidän on oltava rohkeita ja luotettava itseemme ja omiin toimintatapoihimme. Viime kädessä suurin vaara suhteessamme Neuvostoliittoon ja kommunismiin on se, että muutumme itse siksi, minkä kanssa yritämme tulla toimeen.

Kennan

Jälkikirjoitus

Kennanin sähke loi perustan Yhdysvaltojen patoamispolitiikalle (containment), jonka tavoitteena oli rajoittaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa maailmassa. Vuodesta 1949 lähtien presidentti Harry S. Trumanin hallitus keskittyi lähes yksinomaan Kennanin doktriinin sotilaalliseen puoleen, mikä vei Yhdysvallat mukaan Korean sotaan ja johti Kennanin eroamiseen virastaan.

Hän kritisoi kuolemaansa asti Yhdysvaltojen hallitusten keskittymistä sotilaalliseen voimankäyttöön ja julisti, että Yhdysvaltojen menestys oli viime kädessä sidoksissa maan kykyyn rakentaa kansalaisia palveleva ja toimiva yhteiskunta, joka toimisi myös esimerkkinä muille.