Vuonna 1959 Yhdysvaltojen varapresidentti Richard Nixon (1913–1994) teki vierailun Neuvostoliittoon estääkseen kylmää sotaa kuumenemasta. Vierailulla oli mukana myös liike-elämän edustajia.
Yhdysvaltalaiset järjestivät Moskovassa näyttelyn, jossa oli esillä yhdysvaltalaisia tuotteita. Näyttelyn avajaisissa Nixon joutui riitaan temperamenttisen Hruštšovin kanssa heidän tutustuessaan mallikeittiöön, joka oli varustettu modernilla jääkaapilla ja liedellä.
Pepsi Cola -yhtiön varatoimitusjohtaja Donald Kendall yritti keventää tunnelmaa tarjoamalla neuvostojohtajalle maistiaisiksi yhtiönsä kolajuomaa.
Pepsi oli Hruštšovin mieleen, ja yhtiö saikin yksinoikeuden myydä kolajuomaa Neuvostoliitossa. Kilpailija Coca-Cola pääsi Neuvostoliiton markkinoille vasta 26 vuotta myöhemmin.
Maksuksi votkaa ja laivoja
Valokuva Hruštšovista juomassa Pepsi-Colaa levisi pian neuvostolehtiin. Se oli tehokasta mainontaa. Pepsistä tuli hittituote rautaesiripun tuolla puolen.
Neuvostoliiton rupla ei ollut vaihdettava valuutta, joten Pepsi sai maksuksi yksinoikeuden myydä Stolichnaya-votkaa Yhdysvalloissa. Kolan menekki Neuvostoliitossa oli kuitenkin niin suurta – 1980-luvun lopulla sitä myytiin yli miljardi pulloa vuodessa – että Pepsi ei saanut myytyä vastaavaa määrää votkaa.
Venäläisillä oli kuitenkin muutakin vaihdettavaa. Kylmän sodan suvantovaiheessa vuonna 1989 Neuvostoliitolla oli paljon käytöstä poistuvaa sotilaskalustoa. Venäläiset tarjosivat Pepsille 17 sukellusvenettä, risteilijän, fregatin ja hävittäjälaivan. Pepsi hyväksyi tarjouksen.
Jonkin aikaa Pepsillä oli hallussaan maailman seitsemäksi suurin sotalaivasto. Alukset myytiin kuitenkin romumetalliksi.
Pepsin tuolloinen toimitusjohtaja Donald Kendall kehui Yhdysvaltojen hallituksen turvallisuuspoliittiselle neuvonantajalle:
”Me riisumme venäläisiä aseista nopeammin kuin te!”