Marshall-apu oli Yhdysvaltojen avustusohjelma Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseksi toisen maailmansodan jälkeen. Avun antaminen alkoi vuonna 1948, ja kaikkiaan ohjelman kautta tuettiin neljän vuoden aikana 16:ta Euroopan maata noin sataa miljardia nykydollaria vastaavalla summalla. Rahat käytettiin kaupunkien, infrastruktuurin ja teollisuuden jälleenrakentamiseen ja nykyaikaistamiseen.
Ohjelma sai nimensä ulkoministeri George C. Marshallin mukaan. Yhdysvallat ei kuitenkaan auttanut eurooppalaisia liittolaisiaan täysin pyyteettömästi. Sillä oli myös itsekkäämpiä vaikuttimia, sillä se halusi pysäyttää kommunismin leviämisen Euroopassa.
Toisen maailmansodan jälkeen kommunistinen Neuvostoliitto oli kaapannut valtapiiriinsä useita Keski- ja Itä-Euroopan valtioita ja asettanut niihin kuuliaiset vasallihallitukset.