Marshall-apu oli Yhdysvaltojen avustusohjelma Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseksi toisen maailmansodan jälkeen.
Ohjelma käynnistyi 3. huhtikuuta vuonna 1948, jolloin presidentti Harry Truman allekirjoitti The Economic Recovery Actin, ja kaikkiaan ohjelman kautta tuettiin neljän vuoden aikana 16:ta Euroopan maata noin 150 miljardia nykydollaria vastaavalla summalla. Rahat käytettiin kaupunkien, infrastruktuurin ja teollisuuden jälleenrakentamiseen ja nykyaikaistamiseen.
Ohjelman epävirallinen nimi tuli ulkoministeri George C. Marshallista. Yhdysvallat ei kuitenkaan auttanut eurooppalaisia liittolaisiaan täysin pyyteettömästi. Sillä oli myös itsekkäämpiä vaikuttimia, sillä se halusi pysäyttää kommunismin leviämisen Euroopassa.
Toisen maailmansodan jälkeen kommunistinen Neuvostoliitto oli kaapannut valtapiiriinsä useita Keski- ja Itä-Euroopan valtioita ja asettanut niihin kuuliaiset vasallihallitukset.
Marshall-avulla muun muassa hankittiin ranskalaisille maanviljelijöille uusia traktoreita.
Talous oli vahvempi kuin koskaan
Yhdysvallat vastasi Moskovan toimiin Marshall-avulla, jonka tavoitteena oli elvyttää Länsi-Euroopan valtioiden taloutta. Marshall toivoi, että apu loisi Länsi-Eurooppaan vaurautta ja vahvistaisi samalla Euroopan ja Yhdysvaltojen kauppasuhteita.
Suunnitelma onnistui yli odotusten. Kun Marshall-avun antaminen loppui vuonna 1952, apua saaneiden maiden taloudet olivat paljon vahvemmat kuin ennen sotaa.
Marshall-apua on usein sanottu kylmän sodan lähtölaukaukseksi, koska se asetti lännen ja itäblokin poliittiset ja taloudelliset intressit ensi kertaa toden teolla vastakkain.
Jotkut historioitsijat ovat jopa pitäneet Marshall-apua ja Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteistyötä keskeisenä syynä puolustusliitto Naton perustamiselle vuonna 1949.