Tuhat kertaa Hiroshiman atomipommia voimakkaampi – niin tehokas oli ensimmäinen vetypommi, jonka Yhdysvallat koeräjäytti 1. marraskuuta 1952.
Valtava räjäytys tehtiin Tyynellämerellä, ja se tuhosi Elugelabin saaren, joka muuttui ”tomuksi ja tuhkaksi”.
Muutamassa sekunnissa vetypommi synnytti läpimitaltaan jopa 6,5 kilometrin kokoisen tulipallon ja jätti valtavan kraatterin paikalle, jossa Elugelab oli sijainnut.
”Näytti siltä kuin koko maailma olisi ollut liekeissä”, eräs silminnäkijä kuvaili myöhemmin.
Yhdysvallat ehti ensin
Historiallinen koeräjäytys oli uusin vaihe toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä alkaneessa ydinkilvassa.
Kumpikin maa pyrki kehittämään aiempaa ydinpommia voimakkaampaa pommia, ja Yhdysvallat ehti ensin, kun amerikkalaiset ydintutkijat onnistuivat luomaan fuusiopommin, jossa hyödynnetään atomien yhdistymisessä syntyvää energiaa. Aiempi fissiopommi perustuu puolestaan atomien halkaisuun.
VIDEO: Katso historian ensimmäisen vetypommin räjäytys
Neuvostoliitto kiri perässä
Vetypommin kehittäminen ei kuitenkaan ilahduttanut kaikkia. Sen suurimpiin arvostelijoihin kuului atomipommin kehittäjä J. Robert Oppenheimer, jonka mielestä vetypommi vain kiihdyttäisi kilpavarustelua.
Oppenheimer oli oikeassa. Vuoden 1952 koeräjäytys toi yhdysvaltalaisille hetkellisesti johdon kilpavarustelussa, mutta jo vuotta myöhemmin Neuvostoliitto teki koeräjäytyksen vetypommilla – ja muutaman vuoden päästä myös Kiinalla, Ranskalla ja Britannialla oli vetypommit.
Sittemmin myös Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea ovat mahdollisesti kehittäneet vetypommin.