”Viikko, joka muutti maailmaa” – näin kuvaili Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon lehdistölle poikkeuksellista diplomaattista vierailuaan Kiinaan.
Vain viikkoa aiemmin, 21. helmikuuta 1972, Nixon oli matkustanut kommunistiseen Kiinaan ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä kautta aikojen. Yhdysvalloissa näytettiin televisiossa, miten kommunismia kiivaasti vastustava presidentti vieraili Kiinan nähtävyyksissä ja kurkisti ensimmäistä kertaa Kiinan lännestä erottavan niin sanotun bambuesiripun taakse.
Matka oli ulkoministeri Henry Kissingerin idea. Hän oli itse käynyt Kiinassa julkisuudelta salassa seitsemän kuukautta aiemmin avustajiensa kanssa sopimassa viimeisistä yksityiskohdista Shanghain kommunikea -nimellä kutsuttuun asiakirjaan, josta kiinalaiset ja yhdysvaltalaiset diplomaatit olivat neuvotelleet kuukausia.
Maon ja Nixonin historiallinen kädenpuristus symboloi uutta aikaa Yhdysvaltojen ja Kiinan välisissä suhteissa.
Taiwan oli kivi kengässä
Asiakirja julkaistiin Nixonin matkan loppupuolella, ja siinä korostettiin, että sekä Yhdysvallat että Kiina pyrkisivät ”suhteiden normalisointiin” ja että kumpikaan valtioista ei ”tavoittelisi hegemoniaa” Aasiassa ja Tyynenmeren alueella.
Arkaluonteinen kysymys Taiwanin poliittisesta asemasta sysättiin samalla sivuun, kun Kiina totesi, että ”Taiwan on Kiinan maakunta” ja Yhdysvallat korosti, että maa oli sitoutunut ”Taiwanin kysymyksen rauhanomaiseen ratkaisuun”.
Lähteiden mukaan Nixon oli kahden kesken vakuuttanut Maon siitä, ettei Yhdysvallat tukisi Taiwanin itsenäistymistä.
Allekirjoittamalla Shanghain asiakirjan Nixon otti ensimmäisen askelen kohti Yhdysvaltojen ja Kiinan välisiä diplomaattisuhteita, jotka solmittiin virallisesti seitsemän vuotta myöhemmin presidentti Jimmy Carterin aikana.