Yhdysvaltojen presidentti Harry S. Truman julisti 12. maaliskuuta 1947 kongressille pitämässään puheessa, että Yhdysvallat auttaisi jatkossa vapaita kansoja vastustamaan alistamisyrityksiä.
Hän totesi, että Yhdysvallat ottaisi käyttöön uuden ulkopoliittisen linjan ja tukisi valtioita, jotka olivat vaarassa joutua Neuvostoliiton ja kommunismin vaikutuspiiriin.
Trumanin doktriiniksi tai opiksi kutsuttu uusi ulkopoliittinen linjaus merkitsi käytännössä sitä, että Yhdysvallat tuki alkajaisiksi Kreikkaa ja Turkkia taloudellisesti ja sotilaallisesti estääkseen niitä luisumasta kommunistien hallintaan.
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat liittolaisia toisessa maailmansodassa, mutta sodan jälkeen niiden välille syntyi syvä poliittinen jakolinja.
Kylmän sodan lähtölaukaus
Uusi linjaus poikkesi merkittävästi Yhdysvaltojen aiemmasta ulkopolitiikasta, jonka keskeinen ajatus oli ollut olla juurikaan puuttumatta muiden maiden asioihin.
Trumanin opin myötä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan painopiste muuttui täysin. Nyt se pyrki tekemään kaikkensa rajoittaakseen Neuvostoliiton vaikutusvaltaa, ja monet pitävätkin Trumanin puhetta kongressissa lähtölaukauksena kylmälle sodalle.
