Mikä oli ”kuuma linja”?
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pitivät kylmän sodan aikana dialogia yllä kaukokirjoittimen ja punaisen hätäpuhelimen avulla.
Yleisen käsityksen mukaan kuuma linja on punainen puhelin, mutta ensin käytettiin kaukokirjoittimia ja fakseja ja nykyisin sähköpostia.
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ajautuivat ydinsodan partaalle Kuuban kriisissä vuonna 1962.
Kun kriisi oli kuumimmillaan, diplomaatit yrittivät saada ratkaisuehdotusta Moskovasta Washingtoniin 12 tunnin ajan.
Tilanne oli äärimmäisen jännittynyt, ja sen vuoksi maiden johtajien välille perustettiin hotline eli kuuma linja, jonka toivottiin ehkäisevän kriisien kärjistymistä tulevaisuudessa.
Ensimmäisinä vuosina kyse oli kaukokirjoittimesta, mutta vuonna 1971 kuuluisa punainen puhelin saapui lopulta Valkoiseen taloon.
Sitä sai kuitenkin käyttää vain äärimmäisissä hätätapauksissa. Muu suurvaltojen välinen viestintä hoitui edelleen diplomaattikunnan kautta.
Linjaa käytettiin ensimmäistä kertaa, kun Israel kävi kuuden päivän sotaa arabinaapureitansa vastaan vuonna 1967.
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto lähettivät laivojaan itäiselle Välimerelle, mutta ne kertoivat toimistaan toisilleen, jotta väärinkäsitykset eivät johtaisi tulitaisteluun.