James Bond -hahmoa kirjoissaan käyttänyt kirjailija Ian Fleming tiesi henkilökohtaisesti jotain vakoilusta, sillä hän oli toisen maailmansodan aikana toiminut laivaston tiedustelupalvelussa.
Kun hän alkoi pohtia päähenkilön persoonallisuutta, hän otti mallia oikeista agenteista, jotka olivat hyvin erilaisia kuin naisseikkailuistaan tunnettu James Bond -hahmo.
Agentti 007:n oli määrä olla tyyppiä, joka sulautui ympäristöönsä kuin oikeatkin vakoojat. Fleming kuvitteli hänet mielenkiinnottomaksi persoonallisuudeksi, joka ajautui seikkailuihin ja vaaroihin tahtomattaan.
James Bond oli tylsä nimivalinta
Fleming yritti keksiä mahdollisimman hyvän nimen tylsälle tyypille, kun hänen katseensa osui kirjaan karibialaisista lintulajeista. Sen oli kirjoittanut yhdysvaltalainen ornitologi James Bond. Nimi kuulosti Flemingistä täydelliseltä.
Ian Fleming käytti yhdysvaltalaista jazzmuusikkoa ja näyttelijää Hoagy Carmichaelia James Bondin esikuvana.
“James Bond on tylsin nimi, jonka olen koskaan kuullut”, hän sanoi haastattelussa vuonna 1962. Fleming mietti myös paljon agentti 007:n ulkonäköä. James Bondin oli määrä muistuttaa yhdysvaltalaista jazzmuusikkoa ja näyttelijää Hoagy Carmichaelia, joka oli tumma ja arvoituksellinen.
James Bond – harmaasta agentista sukeutui suuri sankari
Vähitellen Flemingin agentti muutti muotoaan. Hänestä kehittyi maineikas mestarivakooja ja naistenkaataja. Suosituista kirjoista tehtiin filmatisointeja ja päähenkilö alkoi elää aivan omaa elämäänsä valkokankaalla. Todellisuuden MI6-agenttien työssä oli vain murto-osa siitä hohdosta, joka leimasi sankariagentin arkea.