Harmaa pilviverho peitti Berliiniä, ja kosteus kietoi paikalle kokoontuneet länsisaksalaiset syliinsä. Heitä oli saapunut tuhansia Länsi-Berliiniin Brandenburgin portin edustalle kuuntelemaan puheita. Berliinin 750-vuotisjuhlan kunniaksi puhujalavalle astui aivan erityinen puhuja.
Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin takana näkyi Berliinin vanha kaupunginportti, Brandenburger Tor. Hänen selkänsä takana oleva luodinkestävä lasi varmisti, että kaupunginportti näkyi, vaikka se sijaitsi Itä-Berliinin puolella.
Tuossa vaiheessa kukaan ei vielä tiennyt, että Reaganin puhe hetken päästä sementoisi hänen roolinsa Berliinin muurin historiassa. Tervehdittyään ensin sekä Länsi- että Itä-Berliinin asukkaita Reagan osoitti sanansa suoraan Neuvostoliiton johtajalle:
”Pääsihteeri Gorbatšov, jos haluatte rauhaa, jos tavoittelette vaurautta Neuvostoliitolle ja Itä-Euroopalle, jos tavoittelette vapautumista: Tulkaa tälle portille! Herra Gorbatšov, avatkaa tämä portti!”
Suosionosoitusten jälkeen Reagan lausui sanat, joista tulisi yhdet 1900-luvun muistetuimmista:
”Herra Gorbatšov, purkakaa tämä muuri!"
Länsiberliiniläiset kertoivat mielipiteensä
Kun Ronald Reagan oli kesäkuussa 1987 tulossa Eurooppaan, hänen suunnitelmiinsa ei aluksi kuulunut Berliinin-vierailu. Hänen piti vain käydä Roomassa ja Venetsiassa taloudellisen huippukokouksen yhteydessä.
Länsi-Saksan hallitus kuitenkin pyysi Reagania poikkeamaan pikaisesti myös Berliinissä ja pitämään puheen kaupungin 750-vuotisjuhlan kunniaksi. Reaganin kotimatka järjestettiinkin siksi niin, että hän ehti viettää muutaman tunnin myös Berliinissä.
Suuri joukko yhdysvaltalaista tiedustelupalveluväkeä, logistiikkahenkilökuntaa ja lehdistösihteereitä lähetettiin Berliiniin valmistelemaan presidentin vierailua. Puheenkirjoittaja Peter Robinson lähti myös Berliiniin, jossa hän keskusteli muun muassa yhdysvaltalaisen diplomaatin kanssa tulevan puheen sisällöstä.
Diplomaatilla, joka oli silminnähden hermostunut presidentin vierailusta, oli ennen kaikkea ehdotuksia siitä, mitä puhe EI saisi sisältää. Peter Robinson muisteli diplomaatin varoituksia:
”Presidentin tulee olla maltillinen. Ei mitään henkselien paukutusta. Ei hyökkäyksiä Neuvostoliittoa vastaan. Eikä mitään tulisia julistuksia Berliinin muurista. Länsiberliiniläiset ovat jo kauan sitten tottuneet heitä ympäröivään rakennelmaan.”
Peter Robinson osallistui myös illallisille, joilla hän tapasi länsiberliiniläisiä. Siellä hän kysyi näiltä, pitikö paikkansa, että he olivat tottuneet muuriin. Vastauksena oli ensin kiusaantunut hiljaisuus.
Sitten yksi mies osoitti kädellään kohti Itä-Berliiniä. ”Sisareni asuu runsaan 30 kilometrin päässä tuohon suuntaan. En ole nähnyt häntä yli kahteen vuosikymmeneen. Luuletteko, että olen tottunut siihen?”
Sitten puhui toinen mies ja kertoi, miten itäsaksalainen rajavartija tuijotti häntä kiikareillaan joka päivä hänen mennessään töihin: ”Se sotilas ja minä puhumme samaa kieltä. Meillä on yhteinen historia. Mutta toinen meistä on eläintenhoitaja ja toinen eläin, enkä aina ole varma siitä, kumpi on kumpi.”
Suurimman vaikutuksen Robinsoniin tekivät juhlien emännän sanat: ”Jos tämä Gorbatšov on tosissaan puheessaan glasnostista ja perestroikasta (avoimuus ja uudistukset), hän voi osoittaa sen. Hän voi hävittää muurin.”
Ronald Reagan henkilökuntineen kävi läpi tulevan Euroopan-matkan puheita. Peter Robinson on taaemmalla sohvalla keskellä.
Berliinin muuri tulee purkaa… mutta ei ihan heti
Peter Robinson laati useita luonnoksia presidentin puheesta ja hylkäsi ne yksi toisensa jälkeen, sillä ne eivät kuulostaneet riittävän vakuuttavilta. Hän yritti löytää juuri oikeat sanat ilmaista toive Berliinin muurin hävittämisestä. Lopulta hän löysi sanat, jotka jäivät historiaan: ”Mr. Gorbachev, tear down this wall!” – ”Herra Gorbatšov, purkakaa tämä muuri!”
Reagan sai nähtäväkseen puheen luonnoksen vasta kuukausi ennen kuin hänen oli määrä pitää se. Hän hyväksyi sen välittömästi. Hän kyllä haastaisi oikein mielellään Gorbatšovin.
Kun Reaganilta kysyttiin, halusiko hän sanoa jotain suoraan itäsaksalaisille, joilla oli myös mahdollisuus kuulla puhe, hän vastasi lyhyesti: ”Kyllä, se kohta muurin purkamisesta. Että muuri on hävitettävä. Sen minä mieluusti sanon heille.”
Kun puhe sitten kiersi muun hallinnon keskuudessa, syntyi suuri äläkkä. Kansallinen turvallisuusneuvosto varoitti painokkaasti lähettämästä niin avointa haastetta Gorbatšoville.
Yhdysvaltalaisdiplomaatit Berliinissä vastustivat myös puheen muotoilua. Sitä moitittiin niin lapselliseksi, kömpelöksi, väärää toivoa antavaksi kuin Neuvostoliittoa tarpeettomasti provosoivaksikin.
Peter Robinson muisteli, että puheen arvostelijat tarjosivat sille ainakin seitsemää eri vaihtoehtoa. Yhdessäkään niistä ei kehotettu purkamaan Berliinin muuria.
Turvallisuusneuvostolla ei ollut periaatteessa mitään Berliinin muurin hävittämistä vastaan, mutta sen ehdotukset aiheesta oli hyvin varovaisesti muotoiltu. Yhdessä ehdotuksessa sanottiin esimerkiksi: ”Yhtenä päivänä tämä ruma muuri on poissa.”
Väittely oli yhä käynnissä, kun puheeseen oli enää viikko. Valkoisen talon apulaiskansliapäällikkö Kenneth Duberstein oli viimeinen, jonka piti suostutella Reagan pitämään maltillisempi puhe. Sisäministeri oli ohjeistanut Dubersteinia sanomaan, että puhe voisi sellaisenaan vaikuttaa provosoivalta ja liian ankaralta Gorbatšovia kohtaan.
Duberstein tunnusti, että hänen mielestään kuuluisa lause kuulosti hyvältä. Sitten hän totesi presidentille, että tällä oli kuitenkin viimeinen sana asiassa. Duberstein muistaa selvästi presidentin reaktion: ”Hän alkoi hymyillä tietävästi ja sanoi sitten: ’Se on hyvä noin’.”
Ote Ronald Reaganin Berliinin muurilla 12. kesäkuuta 1987 pitämästä puheesta.
Näin syntyivät Ronald Reaganin puheen ikimuistoiset sanat, jotka länsisaksalaiset ottivat vastaan valtaisin suosionosoituksin.
Neuvostoliitossa Gorbatšovin haastamista pidettiin avoimena sotaisana provokaationa. Neuvostoliiton reaktiot eivät kuitenkaan ulottuneet tiedotusvälineissä julkaistuja vihaisia julkilausumia pidemmälle. Suuri pelko siitä, että puhe saisi idän ja lännen välisen hauraan suhteen murtumaan täysin, osoittautui lopulta perusteettomaksi.
Ronald Reaganin sanat ovat nykyään maailmankuulut, mutta aikanaan puhetta ei itse asiassa kuullut kovin moni. Se sai tosissaan maailmanlaajuista kuuluisuutta vasta Berliinin muurin murtuessa. Sen ansiosta Ronald Reaganin nimi kuitenkin ikuistui Berliinin muurin historiaan.