Oli varhainen heinäkuun aamu vuonna 1952. Lakimies Walter Linse oli juuri astunut ulos Länsi-Berliinissä sijaitsevan asuntonsa ovesta, kun eräs mies pyysi häneltä tulta.
Samassa hänen kimppuunsa kävi joukko miehiä, jotka pakottivat hänet nousemaan autoon. Sitten Linse kuljetettiin Itä-Saksan valtionpoliisin Stasin salaiseen vankilaan Itä-Berliiniin.
49-vuotias Linse siepattiin ja vangittiin siksi, että hän oli valmistellut laajaa konferenssia, jonka aiheena olivat, ironista kyllä, DDR:n ihmisoikeusrikkomukset.
Huippusalainen vankila
Linse vietti Hohenschönhausenin huippusalaisessa vankilassa kuusi kuukautta. Kukaan ei tiennyt vankilan olemassaolosta, ja hän joutui täysin eristyksiin muusta maailmasta.
Stasin edustajat kuulustelivat häntä öin ja päivin, ja ainoat ihmiset, joiden kanssa hän oli kuulustelijoidensa lisäksi tekemisissä, olivat hänen kaksi sellitoveriaan.
Nämä olivat Stasin ilmiantajia, ja kaikki miesten keskustelut tallentuivat nauhalle kätkettyjen mikrofonien välityksellä.
Kaikkea valvottiin Hohenschönhausenissa tarkkaan, ja vankila olikin yksi DDR:n parhaiten varjelluista salaisuuksista aina Berliinin muurin murtumiseen saakka vuonna 1989.