Kun Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton joukot kohtasivat Elbejoella Saksassa huhtikuussa 1945, ilo oli molemminpuolinen ja molemmissa leireissä juhlittiin natsi-Saksan sotakoneiston kukistumista.
Riemu ja yhteishenki loppuivat kuitenkin lyhyeen. Jaltan ja Potsdamin konferensseissa solmittuja sopimuksia rikottiin puolin ja toisin, ja jo vuonna 1946 Yhdysvaltojen presidentti Harry S. Truman totesi pahaenteisesti: ”Venäläisille on näytettävä rautaista nyrkkiä ja käytettävä kovia sanoja; muuten edessä on uusi sota.”
Maailma jakautui kapitalistiseen ja kommunistiseen leiriin, ja kahden suurvallan välit jäähtyivät. Tätä niin sanottua kylmää sotaa kesti yli 40 vuotta, ja sen aikana molemmat suurvallat pyrkivät johtavaksi maailmanvallaksi ja kasvattivat kilvan asearsenaaliaan.
Lukuisista kriiseistä huolimatta kylmä sota ei silti koskaan eskaloitunut oikeaksi suursodaksi.
Tässä kuusi syytä siihen, miksi ei: