Nimen lisäksi monissa tunnuslevyissä voi olla esimerkiksi tietoja veriryhmästä ja uskonnosta.

Koska sotilaat saivat tunnuslevyt?

Milloin sotilaiden nimen ja yksikön kertovat tunnuslevyt on otettu käyttöön?

Tunnuslevyt otettiin käyttöön, kun aseet kehittyivät niin tehokkaiksi ja tuhoisiksi, ettei niiden runtelemia uhreja enää pystytty aina tunnistamaan.

Yhdysvaltain sisällis­sodassa 1861–1865 sotilaat panivat nimellään, yksikkötunnuksellaan ja osoitteellaan varustettuja pieniä paperi­lappuja taskuihinsa, jotta heidät voitaisiin tarvittaessa tunnistaa niiden avulla.

Silloin jotkut hoksasivat mahdollisuuden ansaita rahaa ja alkoivat myydä pieniä metalli­levyjä, joihin sotilaiden tärkeät tiedot leimattiin.

Tunnuslevyt voivat olla kaksiosaisia tai sotilailla voi olla kaksi samanlaista levyä: jos henkilö kuolee, toinen levy otetaan talteen ja toinen jätetään ruumiin yhteyteen tai haudalle.

Ranskan ja Preussin välisen sodan puhjetessa vuonna 1870 Preussin armeija jakoi joukoille pieniä metallilevyjä, joissa oli sotilaiden tiedot.

Levyjä kutsuttiin nimellä Hundemarke, ’koiramerkki’, silläne muistuttivat Berliinissä hiljan käyttöön otettuja laattoja, joilla koiran­omistajien piti merkitä koiransa, jotta tiedet­täisiin, kenelle karkukoirat kuuluivat.

Suomalaisessa tunnus­levyssä on vain henkilö­tunnus, mutta esimerkiksi yhdysvaltalaisessa on henkilön nimi, tunnusluku, veriryhmä sekä tieto henkilön uskonnosta, jotta tämä voidaan kuoleman kohdatessa haudata sopivin menoin.