Ensimmäisen maailmansodan osapuolet himoitsivat yllättävää saalista – kirkonkelloja. Suuret, jopa tonnin painoiset kellot sisälsivät nimittäin ammuksissa tarvittuja metalleja, kuten kuparia ja tinaa.
Saksassa noin 44 prosenttia kirkonkelloista sulatettiin sotatuotantoa varten, vaikka monet niistä olivat yli 700 vuotta vanhoja. Saksalaiset kahmivat kirkonkelloja myös vihollisvaltioista.
Yksi sodan ”kirkonkellotarha”, Glockenfriedhof. Hampuri, 1947.
Sama jatkui toisessa maailmansodassa. Asiantuntijat ovat arvioineet, että Saksaan rahdattiin eri puolilta Eurooppaa jopa 175 000 kirkonkelloa ja lisäksi pronssipatsaita. Perillä ne varastoitiin ”kellojen hautausmaille” odottamaan sulatusta.
Lähes kaksi kolmasosaa Belgian kirkonkelloista ja kaikki Hollannin kellot vietiin Saksaan. Sodan jälkeen Saksa palautti Hollannille 300 kelloa.
