Kilpailu Afrikasta
1800-luvulla Euroopan suurvallat alkoivat kilpaa haalia Afrikan rikkauksia. Maanosan kansat joutuivat kärsimään, kun heidän mantereensa luonnonvaroja ryöstettiin ja riistettiin.

Britit puolustivat Suezin kanavan hallintaansa egyptiläistä vallankumousarmeijaa vastaan Tel-el-Kebirin taistelussa 13. syyskuuta 1882.
Syyskuun 19. päivänä 1898 brittikenraali Horatio Herbert Kitchener marssi pienelle Fashodan paikkakunnalle Valkoisella Niilillä nykyisessä Etelä-Sudanissa. Siellä hän törmäsi pieneen ranskalaisretkikuntaan, joka oli kapteeni Jean-Baptiste Marchandin johdolla vaivalloisesti matkannut reilut 300 kilometriä Afrikan länsirannikolta. Perillä Marchand oli vetänyt salkoon Ranskan lipun, tricolorin. Vaikka köysi katkesi ja lippu putosi maahan, ranskalaismiehet olivat joka tapauksessa päässeet Niilin yläjuoksulle.
Fashodalla ei oikeastaan ollut mitään merkitystä itsessään. Siitä huolimatta Kitchenerin ja Marchandin kohtaaminen oli aiheuttaa suurvaltojen sodan Ranskan ja Britannian välillä. Kitchener ja Marchand pitivät kuitenkin joukkonsa rauhallisina, kun kiihtynyttä diplomaattista peliä käytiin Euroopassa. Lopulta ranskalaiset väistyivät, kun vahvemmat britit osoittivat, ettei heillä ollut mitään aikomusta perääntyä.
Jotta ote Egyptistä pysyisi, oli tärkeää hallita elintärkeää Niiliä. Tai ainakin varmistaa, ettei kukaan muu niin tehnyt.
Nopeasti siirtomaaksi
Fashodan selkkaukseen kulminoitui monessa mielessä siirtomaavaltojen kilpailu Afrikasta. Erityisesti Ranskan imperialismin piti muuttaa suuntaa tämän nöyryyttävän tapahtuman jälkeen.
Ranskalaiset joutuivat hyväksymään, etteivät saisi takaisin vaikutusvaltaa Egyptissä, jota he olivat hallinneet lyhyen aikaa 1700-luvun lopulla. Lisäksi unelma levittää Ranskan valta Algeriasta ja Tunisiasta koko Pohjois-Afrikkaan kuoli.
Afrikan jako ja valloitus on yksi modernin aikakauden merkittävimmistä tapahtumista. Ennen 1880-lukua Euroopan mailla oli hyvin rajallinen vaikutusvalta Afrikassa, ja maailman toiseksi suurimman maanosan sisin oli niille tuntematon.
Alle 30 vuodessa suurin osa Afrikasta oli valloitettu, ja tätä seurasivat poliittinen sorto ja taloudellinen hyväksikäyttö.