Koska?
1839–42 ja 1856–58
Missä?
Kiinassa, erityisesti Kantonissa, mutta myös Shanghaissa ja Pekingissä.
Keisari Daoguang yritti turhaan pysäyttää oopiumin tuonnin Kiinaan.
Mitä?
1800-luvun alussa brittiläiset kauppiaat olivat alkaneet viedä oopiumia Intiasta Kiinaan. Huume oli tunnettu Kiinassa jo vuosisatoja, mutta sen käyttö oli virallisesti kielletty vuonna 1729.
Vuonna 1839 keisari Daoguang vaati virkamies Lin Zexua pysäyttämään oopiumin tuonnin. Tämä matkusti Kantoniin ja vaati kuolemalla uhaten kaikkia oopiumikauppiaita luovuttamaan tuotteensa.
Tilanne kiristyi vuoden mittaan niin, että Britannia julisti Kiinalle sodan. Se tukki laivoillaan Helmijoen Kantonissa, valtasi rannikkokaupunkeja ja eteni kohti Pekingiä, kunnes kiinalaiset lupautuivat käynnistämään neuvottelut.
Kun kiinalaisista ei kuitenkaan kuulunut mitään, Britannia pommitti Kantonia ja Shanghaita.
Kiina kärsi suuria tappioita, ja vuonna 1842 osapuolet päätyivät Nankingissa kompromissiin, joka takasi Britannialle Hongkongin hallinnan sekä pääsyn moniin kiinalaisiin satamiin.
Uusi sota puhkesi vuonna 1856. Britit hyökkäsivät Ranskan tuella Pekingiin ja pakottivat Kiinan laillistamaan oopiumikaupan.
”Ihmisen tappamisesta rangaistaan kuolemalla. Ajatelkaa, kuinka paljon ihmisiä oopiumi tappaa.” Kiinan keisarin edustaja Lin Zexu kirjeessä kuningatar Viktorialle.
Miksi?
1700-luvun lopulla Britannian kauppa Kiinan kanssa oli pahasti alijäämäistä, koska Britannia osti Kiinasta paljon esimerkiksi teetä, posliinia ja silkkiä.
Oopiumikauppa käänsi tilanteen toisinpäin, ja brittiläiset kauppiaat vaurastuivat.
Britannia oli sotilaallisesti ylivoimainen, sillä vain paikallisten talonpoikaiskapinoiden nujertamiseen varustautuneilla Kiinan joukoilla ei ollut moderneja aseita.
Ensimmäinen oopiumisota paljasti Kiinan valtion heikkouden, mikä osaltaan johti levottomuuksiin ja sisällissotaan.
Britit saivat kaipaamansa tekosyyn rikkoa rauhansopimus, kun Kiinan rannikkovartiosto pysäytti Britannian lipun alla purjehtivan Arrow’n vuonna 1856.
Ranska tuki Britanniaa, koska Kiinassa oli murhattu ranskalainen lähetyssaarnaaja.
Lakiesitys siitä, että rikollisia voitaisiin luovuttaa Hongkongista Manner-Kiinaan, johti vuonna 2019 mielenosoituksiin Hongkongissa.
Mitä sitten tapahtui?
Kesäkuussa 1858 Britannia, Ranska, Yhdysvallat ja Venäjä allekirjoittivat Tianjinin sopimuksen. Kiinan keisari kieltäytyi viimeiseen asti allekirjoittamasta oopiumikaupan laillistavaa sopimusta.
1859
Brittiläiset alukset purjehtivat Haijokea pitkin kohti Pekingiä tuodakseen kaupunkiin Britannian ensimmäisen Kiinan-suurlähettilään, mutta kiinalaiset pysäyttivät laivat taistelussa Takun linnoitusten luona.
1860
Britit ja ranskalaiset etenivät kohti Pekingiä, ja keisari kutsui heidät uusiin neuvotteluihin.
Brittilähettilästä Harry Parkesia syytettiin kiinalaisten loukkaamisesta, ja hän joutui vankilaan ja kidutettavaksi. Britit ja ranskalaiset vastasivat hyökkäämällä Pekingiin ja polttamalla keisarin kesäpalatsin.
Taistelun aikana keisari pakeni kaupungista, mutta hänen veljensä prinssi Gong solmi uuden rauhansopimuksen, joka antoi useille Euroopan maille oikeuden käydä kauppaa Kiinassa.
1997
Britannia luovutti Hongkongin Kiinalle, joka oli sopimuksessa sitoutunut antamaan sille erityisaseman yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteella.