Kiina joutui taipumaan

Britannia tienasi suuria summia myymällä Intiassa kasvatettua oopiumia kiinalaisille ja kävi ankarasti keisarikunnan kimppuun sen yrittäessä kieltää huumeen. Britannian vaikutus alueella lakkasi lopullisesti vasta Hongkongin luovuttamisen jälkeen vuonna 1997.

Britannia tienasi suuria summia myymällä Intiassa kasvatettua oopiumia kiinalaisille ja kävi ankarasti keisarikunnan kimppuun sen yrittäessä kieltää huumeen. Britannian vaikutus alueella lakkasi lopullisesti vasta Hongkongin luovuttamisen jälkeen vuonna 1997.

Historical Images Archives/Imageselect

Koska?

1839–42 ja 1856–58

Missä?

Kiinassa, erityisesti Kantonissa, mutta myös Shanghaissa ja Pekingissä.

Keisari Daoguang yritti ­turhaan pysäyttää oopiumin tuonnin Kiinaan.

© Palace Museum, Beijing

Mitä?

1800-luvun alussa brittiläiset kauppiaat olivat alkaneet viedä oopiumia Intiasta Kiinaan. Huume oli tunnettu Kiinassa jo vuosisatoja, mutta sen käyttö oli virallisesti kielletty vuonna 1729.

Vuonna 1839 keisari Daoguang vaati virkamies Lin Zexua pysäyttämään oopiumin tuonnin. Tämä matkusti ­Kantoniin ja vaati kuolemalla uhaten kaikkia oopiumikauppiaita luovut­tamaan tuotteensa.

Tilanne kiristyi ­vuoden mittaan niin, että Britannia julisti Kiinalle sodan. Se tukki laivoillaan Helmijoen Kantonissa, valtasi ­ran­nikkokaupunkeja ja eteni kohti Pekingiä, kunnes ­kiinalaiset lupautuivat käynnistämään neuvottelut.

Kun kiinalaisista ei kuitenkaan kuulunut mitään, ­Britannia pommitti Kantonia ja Shanghaita.

Kiina kärsi suuria tappioita, ja vuonna 1842 osapuolet päätyivät Nankingissa kompromissiin, joka takasi Britannialle Hongkongin hallinnan sekä pääsyn ­moniin kiinalaisiin satamiin.

Uusi sota puhkesi vuonna 1856. Britit hyökkäsivät Ranskan tuella Pekingiin ja pakottivat Kiinan laillistamaan oopiumikaupan.

”Ihmisen tappamisesta rangaistaan kuolemalla. Ajatelkaa, kuinka paljon ihmisiä oopiumi tappaa.” Kiinan keisarin edustaja Lin Zexu kirjeessä ­kuningatar Viktorialle.

Miksi?

1700-luvun lopulla Britannian kauppa Kiinan kanssa oli pahasti alijäämäistä, koska Britannia osti Kiinasta paljon esimerkiksi teetä, posliinia ja silkkiä.

Oopiumikauppa käänsi tilanteen toisinpäin, ja brittiläiset kauppiaat vaurastuivat.

Britannia oli sotilaallisesti ylivoimainen, sillä vain ­paikallisten talonpoikaiskapinoiden nujertamiseen varustautuneilla Kiinan joukoilla ei ollut moderneja aseita.

Ensimmäinen oopiumisota paljasti Kiinan valtion heikkouden, mikä osaltaan johti levotto­muuksiin ja sisällissotaan.

Britit saivat kaipaamansa tekosyyn rikkoa rauhansopimus, kun Kiinan rannikkovartiosto pysäytti Britannian lipun alla purjeh­tivan ­Arrow’n vuonna 1856.

Ranska tuki Britanniaa, koska Kii­nassa oli murhattu ranskalainen lähetyssaarnaaja.

Lakiesitys siitä, että rikollisia voitaisiin luovuttaa Hongkongista ­Manner-Kiinaan, johti vuonna 2019 mielenosoituksiin Hongkongissa.

© Studio Incendo

Mitä sitten tapahtui?

Kesäkuussa 1858 Britannia, Ranska, Yhdysvallat ja Venäjä allekirjoittivat Tianjinin sopimuksen. Kiinan keisari kieltäytyi viimeiseen asti allekirjoittamasta oopiumikaupan laillistavaa sopimusta.

1859

Brittiläiset alukset purjehtivat Haijokea pitkin kohti Pekingiä tuodakseen kaupunkiin Britannian ensimmäisen Kiinan-suurlähettilään, mutta kiinalaiset pysäyttivät laivat taistelussa Takun linnoitusten luona.

1860

Britit ja ranskalaiset etenivät kohti Pekingiä, ja keisari kutsui heidät uusiin neuvotteluihin.

Brittilähettilästä Harry Parkesia syytettiin kiinalaisten loukkaamisesta, ja hän joutui vankilaan ja kidutettavaksi. Britit ja ranskalaiset vastasivat hyökkäämällä Pekingiin ja polttamalla keisarin kesäpalatsin.

Taistelun aikana keisari pakeni kaupungista, mutta hänen veljensä prinssi Gong solmi uuden rauhansopimuksen, joka antoi useille Euroopan maille oikeuden käydä kauppaa Kiinassa.

1997

Britannia luovutti Hongkongin Kiinalle, joka oli sopimuksessa sitoutunut antamaan sille erityisaseman yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteella.