Britannian ja Espanjan välinen sota: amiraali pysäytti keripukin sattumalta
Kun laivasto suuntasi sotaan, niukasti vitamiineja sisältävä ravinto oli sille kohtalokkaampi kuin vihollinen. Amiraali Vernon muutti tilanteen sattumalta.
Vuonna 1741 brittilaivaston amiraali Edward ”Old Grog” Vernon uskoi tuskin korviaan: hänen laivalääkärinsä mukaan keripukkitapaukset olivat vähentyneet merkittävästi.
Laivaston ruoka oli yksitoikkoista ja vähävitamiinista. Se koostui pääasiassa puurosta, suolalihasta ja korpuista, ja keripukki oli yleistä.
Lääkärit eivät vielä tienneet sen johtuvan vitamiinin puutteesta, eikä Vernon käsittänyt, miksi sairauden leviäminen oli pysähtynyt.
Hän kuitenkin tajusi, että muutos oli tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli käskenyt sekoittaa rommia ja limettimehua merimiesten levää kasvavaan juomaveteen sen maun parantamiseksi.
Muuten merimiehet joivat ennemmin viiniä tai olutta.
Pian juomasta tuli kiinteä osa jokaisen brittiläisen merimiehen päiväannoksia, ja se nimettiin Vernonin lempinimen mukaan.
Vernonia oli alettu kutsua ”Old Grogiksi”, koska hän käytti aina silkki-villakankaasta tehtyä grogram-takkia. Vasta 300 vuotta myöhemmin selvisi, että keripukkia ehkäisi limettimehun C-vitamiini.
Tiesitkö? Britannian merimiehiä kutsuttiin nimellä ”limeys”, koska he joivat limettimehua.
Limettimehu pelasti tuhannet merimiehet keripukilta.
Napoleonin sotien kenttämuona: ranskalaiset keksivät säilykkeet
1700- ja 1800-luvuilla Euroopan sotilaiden pahin vihollinen ei ollut vihollinen, ruuti ja luodit, vaan huono muona.
Siksi Ranskan valtio lupasi vuonna 1795 muhkean palkkion sille, joka pystyisi keksimään tavan toimittaa armeijalle ja laivastolle tuoreita vihanneksia ja lihaa ympäri vuoden.
Ratkaisun löytyminen kesti pitkään. Vasta 15 vuotta myöhemmin kondiittori Nicolas Appert keksi, että ruoka säilyi pitkään käyttökelpoisena tiiviisti suljetussa lasipurkissa keitettynä. Appertin mullistavaa keksintöä ylistettiin, ja eräs sanomalehti kirjoitti: ”Appert on löytänyt tavan hallita vuodenaikoja.”
Painavat ja helposti rikki menevät lasipurkit olivat kuitenkin epäkäytännöllisiä sotaretkillä.
Appertin ideaa kehittelivät edelleen muun muassa britit Bryan Donkin ja John Hall, joiden säilyketölkki oli valmis käyttöön vuonna 1813.
Donkinin ja Hallin keksimät metalliset purkit olivat kevyitä kuljettaa ja edullisia tuottaa.
Tiesitkö? Purkinavaaja keksittiin vasta 50 vuotta säilykepurkin jälkeen. Purkit avattiin sitä ennen kivellä hakkaamalla tai pistimillä.
Yhdysvaltojen sisällissodan kenttämuona: sotilaat pössyttelivät juureksia
Pohjois- ja etelävaltioiden armeijat saivat lihaa, sillä joukkojen mukana kuljetettiin karjalaumoja, joista eläimiä voitiin teurastaa tarvittaessa.
Sen sijaan tuoreita vihanneksia oli niukalti. Sotilaille jaettiin kuivattuja juureksia ja vihanneksia, joista oli vaikea saada syömäkelpoisia.
”Olemme keittäneet, paistaneet, hauduttaneet, muhentaneet, hillonneet, sokeroineet ja suolanneet niitä.
Olemme myös vääntäneet niistä vanukkaita, kakkuja ja piirakoita”, selitti eräs sotilas, ”mutta ne uhmaavat kaikkia yrityksiä. Siksi pojat polttavat niitä piipuissaan.”
Tiesitkö? Etelä- ja pohjoisvaltioiden sotilaat vaihtoivat usein ruoka-annoksia keskenään eturintamassa.
Espanjan sisällissodan kenttämuona: suklaa antoi energiaa taistelukentällä
Mars-yrityksen Forrest Mars vanhempi haistoi mahdollisuuden tehdä rahaa, kun hän näki 1930-luvulla Espanjan sisällissodan aikana sotilaiden syövän Smarties-makeisia.
Vapaaehtoiset brittisotilaat olivat tuoneet mukanaan Smartieseja, koska suklaa sisälsi paljon energiaa ja sokerikuorrute esti pastilleja sulamasta Espanjan lämmössä.
Tämä teki niistä ihanteellisia myös kesäisin hiljaisille Yhdysvaltojen suklaamarkkinoille. Mars päätti valmistaa vastaavia makeisia Yhdysvaltojen armeijalle, ja vuonna 1941 ensimmäiset M&M’s-makeiset tulivat osaksi sotilaiden annoksia. Makeisista tuli heti huippusuosittuja sekä sota- että kotirintamalla.
Tiesitkö? Nasan astronautit ovat syöneet M&M’s-makeisia avaruudessa vuodesta 1981. Tuolloin niitä oli Columbia-sukkulassa.
Toisen maailmansodan kenttämuona: kerta-annospakkauksia joka tilanteeseen
Uusien ruokapakkausten tarkoitus oli parantaa sotilaiden ravitsemusta, mutta tavoite jäi saavuttamatta.
Tuhannet yhdysvaltalaissotilaat valittivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen kehnosta ruuasta, jolla he olivat joutuneet elämään.
Armeija kehitti 23 uutta kenttäateriakokonaisuutta, jotka otettiin käyttöön toisen maailmansodan aikana.
Erityisen suosittu oli kolmesta ateriasta koostuva ”K-ration”, jonka voimalla sotilas selvisi niukin naukin muutaman päivän ja joka oli kevyt kantaa. Usein sotilaat joutuivat kuitenkin pärjäämään pitkään valmisannoksilla.
Muun muassa brittiläis-intialaiset komppaniat söivät Burmassa K-annoksia viisi kuukautta. Kokemus oli niin rankka, että vielä kahden kuukauden kuluttua siitä osa sotilaista oksensi jo nähdessään K-annoksia.
Pöytä on katettu
Kolme ateriaa sisältänyt K-annos oli yksi liittoutuneiden eniten käyttämistä kenttämuonapakkauksista. Illallinen sisälsi seuraavat ruoka-aineet:
Purkki mureketta
Kuusi keksiä
Suklaapatukka
Neljä tupakkaa
Purukumi
Pussi lihaliemijauhetta
Tiesitkö? Yli puolessa annoksista pääruokalaji koostui pavuista. Monet alkoivatkin vihata papuja rintamalla syvästi.
Vietnamin sodan kenttämuona: teknistä koiranruokaa
1960-luvulla Yhdysvaltojen armeijassa kehitettiin pakastekuivattu kenttämuona Vietnamin sotaa varten.
Se oli kallista, ja vasta 1980-luvulla siitä kehitetystä syömävalmiista taistelumuonapakkauksesta, MRE:stä (Meal, Ready-to-Eat), tuli sotilaiden vakiovaruste.
Uusien säilöntätapojen ansiosta ruokaa ei tarvinnut enää pakastekuivata.
1990-luvulla sotilaat saivat syödäkseen myös lämmintä ruokaa missä vain: ruoka pakattiin pusseihin, joissa sisältö kuumeni kemiallisen reaktion ansiosta.
MRE:t ovat yhtä vihattuja kuin edeltäjänsä, ja vääräleuat sanovat lyhenteen tulevan sanoista Meals Rejected by Everyone – kaikkien hylkimät ateriat.
Tiesitkö? MRE-annoksia käytetään katastrofeissakin. Niitä jaettiin 21 miljoonaa Katrina-hirmumyrskyn iskettyä Yhdysvaltojen eteläosiin.
Yhdysvaltalaisotilaat pääsivät purkkiruoasta eroon 1980-luvulla.