Husaarit olivat alun perin Unkarin kevyttä ratsuväkeä, joka perustettiin taistelemaan ottomaaneja vastaan 1400-luvulla.
Pienet yksiköt suojelivat maan etelärajaa ja taistelivat ryöstöretkille tulleita vihollisia vastaan.
Kun Habsburgit ottivat vallan Unkarissa 1600-luvun lopussa, husaareista tuli osa länsieurooppalaista sotilasperinnettä.
He sotivat Saksassa, Alankomaissa ja Italiassa, ja heidän värikäs asunsa herätti huomiota kaikkialla.
Husaarien takit oli koristeltu nyörityksin, heillä oli värikäs huivi vyötäisillä ja he taistelivat käyrillä sapeleilla kuten ottomaanit.
Husaariunivormu oli kuin koristeltu unkarilainen kansanpuku.
Kalpakki oli muunnelma perinteisestä itäeurooppalaisesta päähineestä.
Dolmaanissa ei ollut napinreikiä, vaan se kiinnitettiin nyörien avulla.
Sapeli oli käyrä kuten ottomaaneilla.
Unkarilaisten saappaiden tunnusmerkki olivat edestä korkeat varret.
Husaareilla oli omintakeinen maine
Husaarien pienet hevoset eivät sopineet suuriin ratsuväkien välisiin taisteluihin, mutta ne olivat omiaan tiedustelu- ja sissitehtävissä ja pienimuotoisissa hyökkäyksissä.
Niissä ne päihittivät nopeudellaan ja ketteryydellään vihollisten perinteiset raskaat sotaratsut.
Husaarit olivat maineeltaan urheita aina tyhmänrohkeuteen asti, mutta heitä pidettiin myös kerskailevina sekä taipuvaisina naistennaurattamiseen.
"Jos husaari on vielä 30-vuotiaana hengissä, hän on tunari", sanoi itse 34-vuotiaana merkityksettömässä taistelussa vuonna 1809 kuollut Napoleonin husaarikenraali Antoine Lasalle.
Preussin prinsessa Viktoria Luisesta tuli Mustien husaarien kunniaeversti.
Yksi kuuluisimmista husaarirykmenteistä oli preussilainen Mustat husaarit. Heillä oli mustat univormut ja karvalakissaan pääkallo. Kallo symboloi sitä, etteivät he koskaan antaneet vihollisille armoa.