Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Ilmasota israelin taivaalla

Britit lähtivät Palestiinasta 14. toukokuuta 1948, ja samana päivänä juutalaiset perustivat Israelin valtion. Egypti, Jordania ja Syyria julistivat uudelle valtiolle välittömästi sodan ja lähettivät sotakoneensa ilmaan. Israelin piti nopeasti hankkia lentokoneita ja lentäjiä puolustautuakseen.

Roy Grinnell/American Fighter Aces Assn

Aaron Finkel oli aivan tavallinen 29-vuotias newyorkilainen. Hän oli taistellut Yhdysvaltojen joukoissa toisessa maailmansodassa ja työskennellyt kotiutuksensa jälkeen radiotarvikkeiden myyjänä.

Arki sujui rutiininomaisesti toukokuuhun 1948 asti, jolloin hän kavahti yhtäkkiä aamuyöstä hereille, kun hänen sängynlaidallaan istui muukalainen.

”Oletko Aaron Finkel?” vahvalla aksentilla englantia puhuva mies kysyi.

”Olen”, Finkel vastasi häkeltyneenä ja pohti, oliko hänen asuintoverinsa päästänyt miehen asuntoon.

”Ja olet juutalainen?” muukalainen jatkoi. Finkel nyökkäsi.

Hän oli juuri aikeissa tivata, mitä mies teki hänen huoneessaan, kun tämän seuraavat sanat mykistivät hänet.

”Haluaisin, että lähdet Palestiinaan hävittäjälentäjäksi.”

Nyt Finkel oli täysin hereillä. Ilmeni, että mies kuului juutalaiseen Haganah-taistelujärjestöön, joka oli muodostamassa kiireesti armeijaa uudelle Israelin valtiolle.

Hän oli saanut Yhdysvaltain sotavoimien yhteyksien kautta luettelon entisistä taistelulentäjistä, jotka olivat nimestään päätellen juutalaisia.

Nyt hän värväsi lentäjiä ilmavoimiin, joita Palestiinan juutalaiset tarvitsivat kipeästi.

Hetken mietittyään Finkel vastasi myöntävästi. Hän lähtisi mielellään Palestiinaan taistelemaan juutalaisten asian puolesta.

”Mitä haluatte palveluksistanne?”, Haganahin mies kysyi.

”Kävisikö pullo viskiä, tupakkaa ja 20 dollaria kuussa?”

Kolme päivää yöllisen kohtaamisen jälkeen Aaron Finkel nousi Roomaan menevään koneeseen.

Roomassa hän liittyi sekalaiseen joukkoon muita toisen maailmansodan lentäjiä.

Tässä vaiheessa sota Palestiinassa oli jo alkanut, ja Israel taisteli aikaa vastaan. Finkelin ja muiden lentäjien tehtävä oli pelastaa vasta perustettu Israelin valtio.

Ben-Porat kuoli vuonna 1955, kun hän lensi harhaan Bulgarian yllä ja hänet ammuttiin alas.

© Historic Collection/Imageselect

Siviililentäjä perusti ilmavoimat

Lentäjä Pinchas Ben-Porat perusti Israelin ilmavoimat puolisattumalta.

Ukrainassa syntynyt Ben-Porat oli muuttanut Palestiinaan vuonna 1921 ja haaveili juutalaisesta valtiosta.

Toisen maailmansodan jälkeen Ben-Porat oli perustamassa Palestine Flying Club -urheilulentokerhoa, joka oli peitejärjestö lentäjien salaiselle sotilaskoulutukselle.

Kun militantit palestiinalaiset joulukuussa 1947 hyökkäsivät juutalaisasutukseen Negevin autiomaassa, Ben-Poratin piti lennättää kibbutsiin lääkäri, kun hän päättikin osallistua taisteluun.

Ben-Porat irrotti ennen lähtöä koneen sivuoven, jotta oviaukosta voitiin ampua pakenevia hyökkääjiä konekiväärillä ja heittää käsikranaatteja.

Tätä pidetään Israelin ilmavoimien alkuna. Kun sota sitten syttyi vuonna 1948, Ben-Porat oli yksi niistä lentäjistä, joita lähetettiin Tšekkoslovakiaan hakemaan laittomasti hävittäjiä.

Hän mursi kätensä hätälaskussa eikä siten voinut osallistua Israelin ensimmäisiin ilmataisteluihin vuonna 1948.

Juutalaiset halusivat oman valtion

Aina siitä lähtien kun roomalaiset parituhatta vuotta aiemmin olivat karkottaneet juutalaisia Juudean maakunnasta, nämä olivat asuneet hajallaan eri puolilla maailmaa, usein epätoivottuina vieraina.

Euroopassa muun muassa krisitityt vainosivat juutalaisia, ja jo 1800-luvun lopulla pieniä juutalaisten ryhmiä alkoi muuttaa takaisin Palestiinaan, joka kuului tuolloin ottomaanien valtakuntaan.

Natsien 1940-luvun järjestelmällisten juutalaisvainojen jälkeen juutalaisten muutto Palestiinaan kiihtyi.

Alue oli tuolloin Britannian mandaattialue.

Pakolaisvirrasta seurasi väkivaltaisuuksia, kun Palestiinan arabiväestö, joka muodosti mandaattialueen enemmistön, hyökkäsi juutalaisten asuinalueille, ja juutalaiset vastasivat kostotoimin.

Molemmat osapuolet taistelivat myös brittejä vastaan saadakseen nämä lähtemään alueelta.

Egyptin koneet pommittivat Tel Avivin päälinja-autoasemaa 18. toukokuuta 1948. 42 ihmistä kuoli ja sata haavoittui sodan verisimpiin kuuluneessa ilmahyökkäyksessä.

© World History Archive/Imageselect

Vuonna 1948 britit lähtivätkin, ja mandaatti päätyi virallisesti keskiyöllä 15. toukokuuta. Jo iltapäivällä 14. toukokuuta juutalaisjohtaja David Ben-Gurion luki Israelin itsenäisyysjulistuksen:

”Julistamme täten Israelin maahan perustetuksi juutalaisvaltion – Israelin valtion.”

Palestiinan arabit kieltäytyivät tunnustamasta Israelin valtiota, ja he saivat apua islamilaisista naapurivaltioista.

Egyptiläiset, irakilaiset, jordanialaiset, syyrialaiset ja libanonilaiset hyökkäsivät Israeliin, ja alkoi Israelin itsenäisyyssota.

Aseita hankittiin salaa

Israelilaiset tarvitsivat epätoivoisesti aseita valtionsa puolustamiseksi. Se olikin valtava haaste, sillä YK oli kieltänyt sotamateriaalin myynnin alueelle toivoen siten sotatoimien tukahtuvan nopeasti.

Yhdysvaltalaisen tiedusteluraportin mukaan arabeilla oli runsaasti aseita ja sotakoneita mutta vähän ammuksia. Juutalaisten tilanne oli täysin epätoivoinen.

Etenkin sotilaslentokoneiden puute saattaisi koitua kohtalokkaaksi Israelille, jolla oli sodan syttyessä vain muutama aseistamaton urheilulentokone.

Kun niistä irrotettiin ovi, ampuja pystyi ampumaan konekiväärillä oviaukosta maassa olevaa jalkaväkeä, mutta Egyptin ilmavoimien Spitfire-hävittäjille niistä ei ollut vastusta.

Kaikessa kiireessä Israel käynnistikin salaisen operaation koodinimellä Balak. Sen agentit saivat tehtäväkseen hankkia aseita mistä ja millä keinolla hyvänsä.

Kommunistinen Tšekkoslovakia osoittautui kiinnostuneimmaksi myymään, sillä se tarvitsi ostajia pitääkseen kymmeniätuhansia ihmisiä työllistävän mittavan aseteollisuutensa käynnissä.

Tšekkoslovakialaiset kuitenkin pyysivät tuotteistaan pöyristyttävän hinnan. Hävittäjälentokone maksoi 45 000 dollaria, minkä lisäksi tarvittiin radioita, aseita ja ammuksia.

Vertailun vuoksi:

Yhdysvallat pyysi 4 000 dollaria toisen maailmansodan hyvistä P-51-hävittäjistä.

Amerikkalaisia koneita ei kuitenkaan saanut myydä Lähi-idän sotaa käyville maille, joten juutalaisten agenttien oli tyytyminen ostamaan Tšekkoslovakiasta kiskurihinnoilla.

Israelin ilmavoimat joutuivat vieläpä nielemään sen, että sen ensimmäiset hävittäjät oli suunniteltu natsi-Saksassa.

Tšekkoslovakialaiset myivät juutalaisille 10 Avia S-199 -tyypin hävittäjää. Kone vastasi muuten saksalaisten Messerschmitt Bf 109:ää, mutta siinä oli huonompi moottori.

Israel joutui pakon edessä suostumaan ehtoihin, ja sen lentäjät saivat mahdollisuuden harjoitella Tšekkoslovakiassa ennen lähtöään tositoimiin.

Juutalaisvaltioon hyökättiin

Kun arabimaat hyökkäsivät Israeliin toukokuussa 1948, Israelin nopeasti koottu armeija näytti olevan pulassa.

Sodan alussa kartan keltaisilla alueilla oli juutalaisenemmistö ja vaaleanpunaisilla alueilla oli palestiinalaisenemmistö.

Libanonin vähäiset joukot

valtasivat pari kylää rajalla mutta eivät edenneet sen pidemmälle.

Vahvuus: 2  000 sotilasta

Syyrian armeija

yritti vallata pohjoisen juutalaisasutuksia, mutta se pysäytettiin melkein heti.

Vahvuus: 4  000 sotilasta

Irakin

joukot yrittivät päästä Välimerelle halkaistakseen Israelin valtion keskeltä kahtia.

Vahvuus: 7  000 sotilasta

Jordanian

arabilegioona muodosti hyökkäyksen parhaat joukot. Brittiläisten siirtomaaupseerien johtamat joukot yrittivät saartaa Jerusalemin.

Vahvuus: 5  000 sotilasta

Egyptin armeija

hyökkäsi kahdessa linjassa, toinen Välimeren rannikkoa pitkin, toinen kohti Jerusalemia.

Vahvuus: 11  000 sotilasta

Israelilla

oli jonkin verran käsiaseita mutta ei raskasta aseistusta. Se alkoi kuumeisesti hankkia aseita selviytyäkseen.

Vahvuus: 25  000 sotilasta

Fred Chesnik

Idässä odotti vaarallinen koulutus

Roomassa Aaron Finkel ja muut lentäjät saivat lopulta kuulla tehtävänsä. Ensin heidät vietäisiin Itä-Eurooppaan lentotukikohtaan, jossa paikalliset kouluttajat opettaisivat heidät lentämään Messerschmittejä.

Osa tulevista hävittäjälentäjistä oli juutalaisia Palestiinasta, ja heistä harva oli aiemmin istunut taistelukoneessa.

Niin sanotuilla machaleilla puolestaan oli runsaasti taistelukokemusta. Hepreankielinen lyhenne tarkoitti ”ulkomaisia vapaaehtoisia”, ja heihin kuului sodassa saksalaisia, japanilaisia tai italialaisia vastaan lentäneitä miehiä Britanniasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Etelä-Afrikasta ja Alankomaista.

Taustoistaan riippumatta kaikki lentäjät järkyttyivät nähdessään uudet koneensa ensimmäisen kerran.

Avia S-199 -hävittäjä oli kopio saksalaisten Messerschmitt Bf 109:stä, mutta sen nokassa oli raskas pommikoneen moottori.

Hävittäjän kevyiden potkurien sijaan sen suuret potkurit muistuttivat laivan potkureita.

Tšekkilentäjät kutsuivat konetta halveksien nimellä mezek eli ”muuli”. Yhdysvaltalainen Lou Lenart kapusi ensimmäisenä ohjaamoon.

Hän ymmärsi vain puolet siitä, mitä tšekkoslovakialainen kouluttaja hänelle sanoi, ennen kuin hänen jo käskettiin nousta ilmaan.

Avia S-199:n seistessä kentällä pyrstö pienen pyörän varassa sen nokka osoitti ylöspäin.

Lisäksi moottori peitti näkyvyyden eteenpäin ja lentäjä joutui ohjaamaan koneen ilmaan sokkona.

Pyrstö irtosi maasta 150 kilometrin tuntivauhdissa, ja kun Lenart viimein näki moottorin yli, näky oli järkytys.

Koneen liian suuret potkurien lavat olivat ohjanneet hävittäjää oikealle, ja nyt se lensi kohti kahden betonihangaarin välistä kapeaa aukkoa, jossa roikkui raskas rautaketju. Lenart veti ohjaussauvaa nopeasti taakse, ja Avia nousi juuri ajoissa sen verran, että se vältti ketjun.

Myöhemmin samana päivänä oli Gideon Lichtmanin vuoro.

Hän oli New Jerseystä juutalaisesta perheestä ja oli lentänyt Yhdysvaltojen joukoissa toisessa maailmansodassa Tyynellämerellä taisteluissa japanilaisia vastaan.

Tšekkoslovakiassa tarjottu koulutus tuotti kuitenkin yllätyksiä.

”Ohjaamossa ei tehty mitään mittaritarkistuksia ennen lentoa.

Kouluttaja vain kurkotti ohjaamoon ja osoitti minulle käynnistysvipua. Siinä se. Käynnistin moottorin, ja sitten olin omillani”, Lichtman kuvaili myöhemmin saamaansa hätäistä ”koulutusta”.

Hän sai hävittäjän ilmaan suuritta ongelmitta, teki muutamia tiukkoja käännöksiä ja pyörähdyksiä ja ohjasi koneen syöksyyn, ennen kuin palasi taas maan pinnalle.

Siellä hän tajusi, että nyt hänen oletettiin olevan valmis taisteluun – 35 minuuttia kestäneen lennon jälkeen. Hän ei ollut edes testannut koneen aseita.

Israel ei kuitenkaan voinut odottaa lentäjiä ja koneita kauempaa.

Neljän päivän päästä ensimmäiset viisi Avia S-199:ää lastattiin osina rahtikoneisiin Tšekkoslovakiassa.

Israel oli osana operaatio Balakia perustanut salakuljetustukikohdan, josta sille kuljetettiin öisin ilmasiltaa pitkin aseita, ammuksia ja muuta sotamateriaalia.

Yksi kallisarvoisista hävittäjistä ei kuitenkaan päässyt koskaan perille, sillä sitä kuljettanut lentokone törmäsi vuorenseinämään.

Sen jälkeen jäljellä oli enää neljä konetta, jotka mukana matkustaneet tšekkoslovakialaiset mekaanikot joutuivat kokoamaan, ennen kuin ne pääsivät siivilleen.

Tulikoe oli pienoinen menestys

Israelin puolustusvoimien johto oli kaavaillut voivansa tehdä uusilla ilmavoimillaan suuren ja lamauttavan yllätyshyökkäyksen egyptiläisten lentotukikohtaan, mutta sodan kulku muutti kaikki suunnitelmat.

  1. toukokuuta egyptiläiset joukot olivat vain 25 kilometrin päässä etelässä Tel Avivista, ja neljä Avia S-199:ää määrättiin heti taisteluun.

Yhdysvaltalaisella Lou Lenartilla oli eniten taistelukokemusta, joten hänet määrättiin johtoon, ja Britannian ilmavoimissa palvellut juutalainen lentäjä Modi Alon määrättiin hänen siipimiehekseen.

Ryhmän kaksi muuta lentäjää muodostivat samaan tapaan parin.

Koneet nousivat kahdentuhannen metrin korkeuteen, mutta koska niiden radiot eivät toimineet, koneiden piti lentää niin lähellä toisiaan, että lentäjät pystyivät viestimään elehtimällä.

Pian nelikko näki pitkän kolonnan ajoneuvoja. Lenart veti ohjaussauvaa sivulle niin, että hänen koneensa kääntyi syöksyyn, ja valmistautui ampumaan.

Lenart pudotti 70 kilon pomminsa syöksyessään kohti nopeasti lähenevää maaperää. Noustessaan hän tähyili uutta maalia ja valitsi joukon kuorma-autoja.

Hän lähestyi ja antoi koneen siipien alla olevien konetykkien laulaa. Samassa niiden ammukset kuitenkin juuttuivat.

Kun Lenartin konekivääreistä pian loppuivat ammukset, hän kääntyi ja lensi takaisin Tel Aviviin.

Toinenkin lentäjä oli jo laskeutunut, ja he näkivät, miten Alonin koneesta räjähti pyörä sen laskeutuessa.

Lentäjä selvisi onnettomuudesta hengissä, mutta kone vaurioitui.

Neljäs kone ammuttiin alas, joten lentäjien ensimmäisessä tehtävässä Israel oli menettänyt 25 prosenttia hävittäjistään, joiden viholliselle aiheuttamat tappiot olivat jääneet vähäisiksi.

Lentäjien panoksella oli kuitenkin suuri merkitys, sillä uusien odottamattomien ilmahyökkäysten pelossa egyptiläiset keskeyttivät etenemisensä ja kaivautuivat puolustusasemiin odottamaan varusteita ja ilmatukea.

Hyvien lentäjien merkitys korostui

Yksi hävittäjä hoiti puolustuksen

Egyptiläiset eivät olleet Israelin ainoa uhka, ja vain 12 tuntia ensimmäisen lennon jälkeen kaksi vielä lentokelpoista konetta joutui jälleen nousemaan siivilleen, sillä Irakin armeija eteni idästä.

Koneet olivat olleet ilmassa vasta viisi minuuttia, kun toinen sai osuman moottoriin ja lentäjä pelastautui laskuvarjolla.

Hänen laskeuduttuaan keskelle maaseutua paikalliset olivat ensin ottaa hänet hengiltä, sillä hän oli amerikkalainen eikä pystynyt heti selittämään, että oli taistelemassa Israelin puolesta.

Nyt Israelilla oli enää yksi hävittäjä, ja Modi Alon ja Lou Lenart partioivat sillä vuorotellen Tel Avivin yllä.

  1. kesäkuuta Alon havaitsi neljän viholliskoneen lähestyvän Välimereltä Tel Avivia: ensimmäisenä lensi kaksi egyptiläistä Spitfire-hävittäjää, ja niitä seurasi kaksi C-47 Dakotaa, jotka oli muokattu kuljetuskoneista pommikoneiksi.

Tel Avivin lähellä alas ammuttu egytiläinen Spitfire teki hätälaskun rannalle. Israelilaiset noutivat koneen, korjasivat sen ja saivat siitä ensimmäisen hyvän hävittäjänsä.

© Universal History Archive/UIG/Bridgeman Images

Ilta-aurinko selkänsä takana Alon ohjasi Avia S-199:nsä syöksyyn ja ampui toista C-47:ää konetykeillään ja konekivääreillään ohittaessaan sen.

Kun Alon kääntyi päästäkseen taas ampumaetäisyydelle, hän hämmästyi, sillä kaikki neljä viholliskonetta jatkoivat häiriintymättä matkaansa.

Seuraava tulitus ravisteli C-47:aa. Se kallistui ja menetti korkeutta, ja sitten sen runko räjähti kappaleiksi. Vasta silloin egyptiläiset Spitfire-lentäjät kääntyivät.

Heidän kömpelöt yrityksensä päästä Alonin taakse paljastivat, että molemmat lentäjät olivat aloittelijoita. Siksi hän unohti heidät ja lähti toisen, pakoon yrittävän C-47:n perään.

Luotisuihku sytytti koneen siivet palamaan, ja se syöksyi kohti maata Tel Avivin ulkopuolella.

Seuraavaksi olivat vuorossa kaksi Spitfire-hävittäjää, mutta ne olivat kadonneet. Egyptiläislentäjät olivat päättäneet kääntyä takaisin ja välttääkseen taistelun itseään selvästi taitavamman vihollisen kanssa.

Tel Avivin asukkaita oli tullut kaduille seuraamaan yllään käytyä ilmataistelua.

Monella ei ollut ollut aavistustakaan, että Israelilla oli hävittäjiä, ja nyt he näkivät yhden Avia S-199:n ajavan vihollisen tiehensä taivaalla. Riemu oli rajaton, ja Modi Alonista tuli kansallissankari.

Lentäjä sai voiton neuvokkuudellaan

Tšekkoslovakiasta saatiin lisää hävittäjiä, ja mekaanikot kokosivat niitä kiireen vilkkaa, mutta lukuisista ongelmista johtuen ilmaan ei saatu koskaan montaa konetta kerralla.

Vain kaksi hävittäjää oli siten käyttövalmiina, kun Gideon Lichtman ja Modi Alon 8. kesäkuuta nousivat ilmaan hätistääkseen Tel Avivia lähestyvät neljä egyptiläistä Spitfireä tiehensä.

Pian Alon osoitti alaspäin kertoakseen, että Spitfiret olivat heidän allaan, ja aloitti sitten syöksyn.

Lichtman seurasi perässä hamuillen samalla kytkintä, jolla poistaa aseidensa varmistuksen.

Alonin tulitus sai viholliset hajaantumaan. Lichtman näki heidän häviävän pilviin, kun hän viimein löysi etsimänsä vivun.

Hetken päästä hänen eteensä ilmestyi Spitfire, ja hän ampui kohti vain 200 metrin etäisyydeltä.

Ammukset kuitenkin lensivät molemmilta puolilta kohteen ohi. Aseen ampumalinjat oli ilmeisesti kohdistettu pidemmille etäisyyksille.

Lichtmanin edessä Spitfire teki nopean käännöksen ja sukelsi häipyäkseen tiehensä.

Lichtman seurasi perässä, painoi liipaisimen pohjaan ja heilutti peräsintä kevyesti puolelta toiselle niin, että luodit levisivät koneen eteen pilvenä.

Hän toivoi voivansa siten kompensoida aseen kohdistusta.

Taktiikka näytti toimivan, sillä Spitfire sai osumia ja syöksyi maahan.

Lichtmanista tuli siten ensimmäinen Israelin ilmavoimien lentäjä, joka voitti vihollishävittäjän lähitaistelussa.

YK:n vuoden 1947 ehdotuksen mukaan palestiinalaisten piti saada punaiset alueet, kun brittiläinen Palestiina jaettaisiin. Jerusalem ei kuuluisi palestiinalaisille eikä israelilaisille vaan siitä tulisi kansainvälinen kaupunki.

Israel sai arabiarmeijat voitettuaan haltuunsa paljon suuremman ja yhtenäisemmän alueen kuin sille oli luvattu vuoden 1947 YK-sopimuksessa.

Jordania valloitti niin sanotun Länsirannan sodan aikana ja liitti sen itseensä. Alue ja Itä-Jerusalem olivat Jordanian hallinnassa, kunnes Israel valloitti ne kuuden päivän sodassa vuonna 1967.

Palestiinalaisille jäi vain Gazan kaista, jonka arabimaat halusivat heti tunnustaa itsenäiseksi. Gaza oli vuosina 1959–1967 Egyptin hallinnassa, ja sen jälkeen Israel miehitti maata, kunnes 365 neliökilometrin alue palautettiin palestiinalaishallintaan 1993 ja 1995 Oslon sopimuksien nojalla.

Kokemus päihitti laadun

Palestiinan ilmaherruudesta käytiin kiivasta taistelua, ja vähitellen Israelin monikansalliset lentäjät alkoivat saada yliotteen, Avia S-199:ien heikkouksista huolimatta.

Arabivastustajilla ei ollut sitä kokemusta, jota toisen maailmansodan lentäjät toivat Israelin vastaperustettuihin ilmavoimiin.

YK julisti tulitauon, ja kesällä 1948 ensimmäinen suurhyökkäys Israeliin oli torjuttu. Aselevon aikana Israel sai hankittua arsenaaliinsa uusia konetyyppejä.

Se onnistui muun muassa tuomaan Yhdysvalloista kolme suurta ”lentävää linnoitusta” eli B-17-pommikonetta, jotka kaupan välimies oli ostanut muka siviilikäyttöön.

Syyskuussa Tšekkoslovakia asetti 50 Spitfire-hävittäjää myyntiin korvatakseen ne neuvostoliittolaisilla koneilla, ja Israel osti ne 23 000 dollarin kappalehintaan. Hankinnalla oli suuri merkitys.

Helmikuussa 1949 Egypti pyysi aselepoa, ja Jordania ja Libanon seurasivat pian perässä.

Syyria jatkoi taistelua vielä heinäkuuhun asti. Juutalainen valtio oli selviytynyt arabivaltojen hyökkäyksestä ja turvannut rajansa, ja Israel osoittautui Lähi-idän sotilasmahdiksi.

Rauhan tultua osa machaleista päätti jäädä maahan.

Lou Lenart, Gideon Lichtman ja Aaron ”Red” Finkel palasivat Yhdysvaltoihin ja siviilitöihinsä. Sodassa menetti henkensä kaikkiaan 33 Israelin ilmavoimien lentäjää, joista 19 oli ulkomaisia vapaaehtoisia. Modi Alon oli yksi kuolleista israelilaisista.

Pakolaisleirejä nousi Israelin arabinaapureiden alueille sodan aikana ja sen jälkeen. Yli 700 000 palestiinalaista pakeni sota-alueelta. Nykyään palestiinalaispakolaisia on YK:n laskelmien mukaan 5,1 miljoonaa, joista 1,6 miljoonaa elää edelleen leireillä. Palestiinalaiset kutsuvat sotaa nimellä al Nakba eli katastrofi, sillä he menettivät siinä kotinsa, yrityksensä ja viljelymaansa.

© CPA Media Pte Ltd/Imageselect

Lue myös:

Uskontojen historia

Israel syntyi pommeista ja kaaoksesta

13 minuuttia
Uskontojen historia

Israel ei halunnut heikkoja juutalaisia

1 minuuttia
Mossads blodige hævn
Terrorismi

Israelin verinen kosto

23 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota