Espanjalainen sotapäällikkö Hernán Cortés hyökkäsi vuonna 1519 asteekkien valtakuntaan Meksikossa. Kahden vuoden kuluttua valloittajien puhti alkoi hiipua.
Konkistadorit olivat piirittäneet asteekkien pääkaupunkia Tenochtitlánia jo kaksi kuukautta, mutta suurella järvellä sijaitsevaa kaupunkia ei niin vain valloitettu, vaikka espanjalaisilla oli liittolaisinaan 20 000 intiaania.
Silminnäkijä Bernal Díaz del Castillon mukaan eräs Cortésin miehistä astui tuolloin esiin ja ehdotti keskiaikaisia vastapainokatapultteja asteekkien talojen muurien murtamiseen.
”Cortés lankesi tämän lupauksiin ja määräsi miehensä hankkimaan puuta, rautaa ja muuta, mitä ihmelaitteen rakentamiseen tarvittiin”, del Castillo kuvaa.
Kun kaksi katapulttia olivat vihdoin valmiit, kävi ilmi, ettei mies ollutkaan nerokas insinööri vaan silkka tyhjänpuhuja.
Lopputulos oli nimittäin riemuvoiton sijaan täydellinen nöyryytys. Uuden maailman valloituksesta kertovassa kirjassaan Castillo kertoo seuraavaa:
”Kaksi katapulttia olivat pian valmiina sinkoamaan sankojen kokoisia kiviä. Laitteet olivat kuitenkin täysin epäonnistuneita, ja niillä singotut kivet putosivat katapulttien juurelle. Cortés oli erittäin tuohtunut ja määräsi molemmat tuhottaviksi.”
Veneet toimivat paremmin
Cortés jatkoi vähin äänin Tenochtitlánin piiritystä. Espanjalaisten veneet onnistuivat estämään kuljetukset kaupunkiin, ja nälkä ja sairaudet alkoivat piinata yli 80 000 asteekkisotilasta, jotka puolustivat pääkaupunkiaan ja kuningas Cuauhtémocia.
Cortésin onneksi hänen veneensä toimivat katapultteja paremmin. Kun Cuauhtémoc yritti 78 päivän jälkeen paeta kanootilla, espanjalaiset vangitsivat hänet. Asteekkivaltakunta kaatui, ja espanjalaiset kiduttivat kuningasta saadakseen hänet paljastamaan, minne hänen kultansa oli kätketty.