Yhdysvalloissa alettiin pelätä brittien hyökkäävän maahan vuonna 1816. Useimmat muistivat yhä verisen vapaussodan Britanniaa vastaan 1780-luvulla, ja olihan Yhdysvallat käynyt tuoreeltaan myös pienimuotoisempaa sotaa brittejä vastaan vuosina 1812–1814.
Tuntui siis järkevältä rakentaa linnoitus Britannian Kanadan-siirtokunnan rajalle. Paikaksi valikoitui Champlaininjärveen työntyvä niemi, sillä britit olivat ennenkin käyttäneet tuota järveä hyökätessään Yhdysvaltoihin.
Niemellä olevasta linnoituksesta yhdysvaltalaiset voisivat ampua kaikkia ohi yrittäviä aluksia, joten päätettiin kiireesti rakentaa tykistölinnoitus, jossa olisi 10 metriä korkeat muurit ja 125 tykkiä. Kahden vuoden rakennustöiden jälkeen brittiläisten ja yhdysvaltalaisten viranomaisten rajakomissio kuitenkin keskeytti työt. Joku oli tehnyt laskuvirheen.
No siirretään sitten rajaa
Kävi ilmi, että uusi linnoitus oli puolitoista kilometriä Kanadan rajan pohjoispuolella – siis brittiläisellä maaperällä. Irvileuat antoivat linnoitukselle nimen ”Fort Blunder” eli ”möhläyslinnoitus”.
”Möhläyslinnoituksen” piti estää brittejä laivaamasta joukkoja Quebecistä Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin.
Linnoitus jätettiin rapistumaan, ja paikalliset käyttivät sitä 20 vuotta kivilouhoksenaan, kunnes Britannia ja Yhdysvallat sopivat kompromisseista rajanvedossa.
Niiden myötä rajaa siirrettiin Champlaininjärvellä aavistuksen pohjoiseen, ja sen jälkeen linnoitus sijaitsikin Yhdysvaltojen alueella ja rakennustöitä voitiin jatkaa.
Yhdysvaltojen sisällissodan aikana 1860-luvulla pohjoisvaltiot vahvistivat oikean nimen Fort Montgomery saanutta linnoitusta jälleen brittien hyökkäyksen pelossa – mutta hyökkäystä ei koskaan tullut.
Kun Yhdysvaltojen ja Britannian suhteet paranivat, Yhdysvallat hylkäsi linnoituksen, joka yhä muistuttaa nolosta laskuvirheestä.