Mikä Versaillesin rauha on?
Versaillesin rauhansopimus solmittiin Ranskassa Versaillesin kaupungissa ensimmäisen maailmansodan taisteluiden päättymisen jälkeen. Sopimuksen allekirjoitti 66 edustajaa 32 maasta.
Rauhansopimuksen osapuolina olivat ympärysvallat eli Ranska, Venäjä, Britannia ja näiden liittolaiset – muun muassa Japani ja Yhdysvallat – sekä keskusvallat eli Saksa ja Itävalta-Unkari liittolaisineen.
Sopimusta alettiin valmistella tammikuussa 1919 Pariisin rauhankonferenssissa, jossa rauhan ehdoista neuvoteltiin voittajavaltioiden Britannian, Ranskan, Yhdysvaltojen ja Italian johdolla.
Konferenssissa päätettiin Euroopan tulevaisuuden suuntaviivoista 17 miljoonan ihmisen hengen vieneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Neuvottelujen pohjana olivat voittajavaltioiden vaatimukset häviäjiä kohtaan sekä Yhdysvaltojen presidentin Woodrow Wilson idealistiset näkemykset – jotka hän oli edellisvuonna muotoillut neljäntoista kohdan ohjelmaksi – uudesta rauhaan pyrkivästä Euroopasta.
Versaillesin rauhansopimus allekirjoitettiin 28. kesäkuuta 1919 Versaillesin kaupungissa muutaman kilometrin päässä Pariisista. Tilaisuuteen osallistuivat vain suuret voittajavaltiot.
Sopimus oli nöyryyttävä Saksan uudelle hallitukselle, joka oli noussut valtaan keisari Vilhelm II:n luovuttua kruunusta ja lähdettyä maanpakoon.
Maa oli kuitenkin jo tuhon partaalla, eikä vaihtoehtoja ollut.
Mistä Versaillesin rauhansopimuksessa päätettiin?
Saksa menetti maa-alueita
Rauhansopimuksessa oli yhteensä 440 artiklaa, joita Saksan oli alistuttava noudattamaan.
Saksan oli luovutettava kymmenen prosenttia maa-alastaan – noin 65 000 km2 – ja samalla noin seitsemän miljoonaa kansalaistaan.
Lisäksi Saksan oli luovutettava kaikki siirtomaansa, kuten Namibia, Togo ja Kamerun Afrikassa ja Papua-Uusi-Guinea Aasiassa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjän, Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien suuret imperiumit hajosivat. Versaillesin rauhansopimuksessa Euroopan maiden rajat määritettiin uudestaan, jolloin Saksa menetti alueitaan ja uusia valtioita muodostettiin.
Muita rauhansopimuksen keskeisiä vaatimuksia oli demilitarisoidun vyöhykkeen perustaminen Reinjoen länsirannalle. Lisäksi Saksan armeija rajoitettiin miesvahvuudeltaan enintään 100 000 sotilaaseen, eikä sillä saanut olla hyökkäykseen soveltuvaa aseistusta.
Saksalle nöyryyttävin oli ”sotasyyllisyyslausekkeenakin” tunnettu artikla 231, jolla maa pakotettiin ottamaan täysi vastuu ensimmäisestä maailmansodasta ja maksamaan liittoutuneille valtavat sotakorvaukset.
Sopimuksen sisältö perustui suurelta osin Yhdysvaltojen presidentin Woodrow Wilsonin kongressille 8. tammikuuta 1918 esittelemään neljäntoista kohdan ohjelmaan.
Ohjelman keskeisiä teemoja olivat valtioiden itsemääräämisoikeus, vapaa kaupankäynti, avoimuus sekä maiden aseistuksen merkittävä vähentäminen.
Idealistisen presidentin tavoitteena oli luoda pysyvä rauha ja estää tulevat suursodat. Tämä tavoite ei tunnetusti kuitenkaan täyttynyt.
Ohjelmaansa esitellessään Wilson totesi:
”Toivomme vain, että maailman – uuden maailman, jossa elämme – kansojen joukossa Saksa ottaa paikkansa tasavertaisena kansana, ei muiden kansojen herrana.”
14 kohdan ohjelman piti taata rauha Euroopassa (kun til web)
Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson esitteli tammikuussa 1918 neljäntoista kohdan ohjelmansa, jonka oli tarkoitus vakiinnuttaa rauha Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen:
- Valtioiden välistä diplomatiaa harjoitetaan avoimesti ja julkisesti.
- Kaikkien kansojen tulee voida harjoittaa merenkulkua vapaasti sekä rauhan aikana että sodassa.
- Kaupankäynnin ehtojen oltava tasa-arvoiset kaikille kansoille ja valtioiden on voitava käydä keskenään kauppaa esteettä.
- Kaikki valtiot vähentävät aseistustaan kansalaistensa turvallisuuden takaamisen edellyttämälle vähimmäistasolle.
- Kaikkia siirtomaita tulee hallita oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti maan väestön etu huomioiden.
- Venäjän alkuperäiset alueet ja kansan vapaus palautetaan.
- Belgian miehitys lopetetaan ja maan itsenäisyys palautetaan.
- Elsass-Lothringen palautetaan Ranskalle, ja kaikki valloitetut alueet palautetaan maan hallintaan.
- Italian rajat muutetaan vastaamaan selkeitä kansallisuusrajoja.
- Itävalta-Unkarin kansoille on annettava mahdollisuus autonomiseen kehitykseen.
- Romanian, Serbian ja Montenegron miehitys lopetetaan, ja miehitetyt alueet palautetaan.
- Nykyisen Ottomaanien valtakunnan turkkilaisille osille taataan suvereniteetti. Muille Turkin hallitsemille kansoille taataan mahdollisuus autonomiseen kehitykseen.
- Perustetaan Puolan itsenäinen valtio.
- Muodostetaan kansojen yhteisö, jonka tavoitteena on tarjota yhtäläiset poliittisen riippumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden takuut yhtä lailla suurille kuin pienillekin valtioille.
Miten Saksa suhtautui Versaillesin rauhansopimukseen?
Sotakorvaukset johtivat kriisiin
Saksalaiset raivostuivat rauhansopimuksesta, joka nähtiin ennemmin saneluna kuin sopimuksena.
Sopimuksen hyväksymisen jälkeen Saksan parlamentissa puhkesivat valtavat protestit. Tyytymättömyys levisi kaduille, ja tuhannet saksalaiset osoittivat mieltään sopimuksesta koituvia valtavia menetyksiä vastaan.
Maksettavien sotakorvausten summa nousi yksinään noin 270 miljoonaan nykyeuroon, ja korvaukset suistivat Saksan vääjäämättä syvään talouskriisiin.
Saksalaiset eivät olleet tosin ainoita, jotka suhtautuivat rauhansopimukseen kriittisesti. Monet pelkäsivät, että se aiheuttaisi Saksassa niin paljon vihaa, että Eurooppa ja koko maailma olisivat pian uuden verisen konfliktin kynnyksellä.
Länsirintaman ylipäällikkö, ranskalainen Ferdinand Foch, totesikin rauhansopimuksesta hyytävän profeetallisesti:
”Tämä ei ole rauha. Tämä on kahdenkymmenen vuoden aselepo.”
”Mitä menetämme! ” Saksalaisessa julisteessa vuodelta 1919 kritisoidaan Versaillesin rauhaa. ”20 prosenttia tuotantoalueistamme. 10 prosenttia väestöstämme. Kolmannes hiilen tuotannosta. Neljännes leivän, vehnän ja perunan tuotannosta. ⅘ rautamalmistamme. Kaikki siirtomaamme ja kauppalaivastomme.”
Millaisia seurauksia Versaillesin rauhalla oli?
Hitler hyödynsi sopimusta propagandaansa
Versaillesin rauhansopimusta seurasi Saksassa taloudellinen ja poliittinen epävakaus. Turhautuminen johti osaltaan muun muassa natsipuoleen ja Adolf Hitlerin valtaannousuun vuonna 1933.
Puheissaan Hitler moitti ankarasti maan johtajia, jotka olivat hyväksyneet häpeällisenä pidetyn rauhansopimuksen.
Natsit hyödynsivät myös niin kutsuttua selkäänpuukotusteoriaa, joka sai pontta etenkin valtavista sotakorvauksista.
Teorian mukaan sosiaalidemokraattipoliitikot, vallankumoukselliset kommunistit ja etenkin juutalaiset olivat vastuussa kohtuuttomasta rauhansopimuksesta, ja he olivat ”puukottaneet” eturintaman sotilaita selkään antautumalla vastapuolen vaatimuksiin.
”Voitto Versaillesista!” natsien vaalijuliste julisti. Viestiä tehosti kuva, jossa hakaristin mallinen leikkuri silpoi sopimusehtoja symboloivia kettinkejä.
Kun Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933, hän kyseenalaisti rauhansopimuksessa Saksalle määrätyt rajoitukset.
Hitler rikkoi sopimusta muun muassa perustamalla asevelvollisuuden, jonka avulla hän pystyi kasvattamaan maan sotilaallista kapasiteettia.
Hän palautti myös Ranskan vastaisella rajalla sijainneen demilitarisoidun Saarlandin alueen sekä Itävallan ja Tšekkoslovakian Saksan hallintaan.