Saksalaisen sukellusveneen U-9:n kapteeni Otto Weddigen oli juuri istuutunut aamiaiselle 22. syyskuuta 1914, kun yliperämies Johannes Spiess ilmoitti miehistön havainneen vihollisaluksen.
Weddigen keskeytti aamiaisensa, määräsi oitis aluksensa sukeltamaan ja alkoi tähyillä ulappaa periskoopilla.
Näkyvyys Pohjanmerellä Alankomaiden rannikon edustalla oli hyvä, ja Weddigen näki pian jonkin matkan päässä suuren sotalaivan, jossa oli neljä savupiippua.
Alus ei ollut yksin, vaan taivasta vasten erottuivat kahden samanlaisen aluksen ääriviivat. Weddigen ilmoitti kiihtyneenä Spiessille: ”Siellä on kolme brittiristeilijää!”
”Nyt voimme kostaa U-15:n puolesta”, vastasi Spiess. Hän ei ollut unohtanut, että britit olivat elokuussa upottaneet sukellusvene U-15:n ja tappaneet sen koko 23 hengen miehistön.
32-vuotias Weddigen veti periskoopin alas, ja U-9 suuntasi hitaasti kohti saalistaan. Kymmenen minuutin kuluttua U-9 oli päässyt puolen kilometrin päähän keskimmäisestä brittialuksesta, eikä sitä ollut huomattu.
”Ensimmäinen torpedoputki, laukaus keulasta”, Weddigen määräsi ja lisäsi sitten: ”Sukellamme heti laukauksen jälkeen 50 jalan syvyyteen ja pysymme siellä. Olemme hyvin lähellä kohdetta.”
Weddigen ja Spiess eivät varmuudella tienneet, miten torpedon räjähdys lähietäisyydellä vaikuttaisi U-9:n runkoon. He pelkäsivät, että räjähdyksen synnyttämä paineaalto saattaisi repiä sukellusveneen kappaleiksi.
Sukellusveneeseen ei uskottu
Syyskuussa 1914 eli muutama kuukausi ensimmäisen maailmansodan alkamisen jälkeen sukellusveneet olivat vielä uusia, testaamattomia aseita, eivätkä amiraalit suhtautuneet niihin vakavasti.
Britannian laivasto, jonka alukset partioivat alati Pohjanmerellä estääkseen saksalaislaivojen pääsyn Englannin kanaaliin, pelkäsivät enemmän miinoja ja Saksan taistelulaivoja kuin sukellusveneitä.
Jopa Saksan keisarillisen sotalaivaston komentaja, amiraali Alfred von Tirpitz, suhtautui sukellusveneiden iskukykyyn epäilevästi. Amiraali, joka oli tehnyt Saksasta varteenotettavan laivastomahdin, luotti panssaroituihin taistelulaivoihin.
Pohjanmerellä seilaavan Weddigenin ensisijainen tehtävä oli ollut tunkeutua Englannin kanaaliin ja upottaa brittialuksia, jotka kuljettivat joukkoja ja sotatarvikkeita länsirintamalle Ranskaan.
Kukaan ei osannut edes kuvitella, että U-9 voisi uhata kolmea suurta taistelulaivaa, jotka Weddigen sai tähtäimeensä varhain aamulla 22. syyskuuta 1914.