Sotilaita rikki pommitetulla alueella Sommen taistelussa

Sommen taistelu: 140 päivää helvetissä

Sommen taistelu kesti 140 päivää, ja siinä kuoli yli miljoona sotilasta. Ruudinsavun hälvennyttyä liittoutuneet olivat vallanneet 125 km2 rikki pommitettua joutomaata.

Sommen taistelu kesti 140 päivää, ja siinä kuoli yli miljoona sotilasta. Ruudinsavun hälvennyttyä liittoutuneet olivat vallanneet 125 km2 rikki pommitettua joutomaata.

Imperial War Museum

Brittien ja ranskalaisten sodanjohdon kokouksessa ranskalainen kenraali Joffre sai raivokohtauksen:

”Tehkää jotain!” hän karjui hämmentyneille brittiupseereille.

Ranskalaiset olivat kovilla Saksan hyökkäyksessä pienessä ranskalaisessa Verdunin kaupungissa, ja Joffre halusi antaa ahdingossa oleville joukoilleen hengähdystauon iskemällä ankarasti muualle länsirintamalle.

Brittijoukkojen komentaja, kenraali Haig, myöntyi.

Britit olivat päättäneet ranskalaisten kanssa aloittaa Sommen offensiivin vasta elokuussa, mutta nyt sitä kiirehdittiin jo kesäkuuksi.

Saksan puolustuslinnakkeet olivat osoittautuneet ennennäkemättömän pitäviksi, mutta Haig panosti kuitenkin pikaisiin toimiin.

Hän luotti siihen, että massiivinen kranaattitulitus tekisi aukon saksalaisten puolustukseen.

Ajatuksena oli, että jos saksalaiset menettäisivät valtaisat puolustusjoukkonsa Sommessa, heidän yliotteensa vallatuilla ranskalaisilla alueilla murenisi.

Sen jälkeen Ranskan ja Britannian jalkaväki sekä Haigin ratsuväki voisivat marssia vihollisen linjojen läpi ja ajaa saksalaiset takaisin Reinin yli – aina Berliiniin saakka.

Milloin Sommen taistelu alkoi?

Sommen taistelu alkoi 1. heinäkuuta 1916, kun brittien hyökkäysmerkki kaikui ilmassa aamulla kello 7.30.

Sotilaat ryömivät tikkaita pitkin yli rintavarustusten ja lähtivät hyökkäykseen.

He rynnäköivät kohti vihollista kukkulaa ylös ja vasten aurinkoa – vain havaitakseen, että edellisen viikon kranaattisade ei ollut juurikaan tehnyt tuhoa saksalaisten puolustuksessa.

Piikkilanka ei ollut vaurioitunut vaan muodosti edelleen kuolettavan ansan liittoutuneiden joukoille. Suurin osa saksalaisten konekivääreistä oli ehjiä, ja ne nakuttivat kohti hyökkääviä sotilaita.

Kuva sotilaista matkalla rintamalle ensimmäisessä maailmansodassa
© Corbis

Kenraali Haig olisi voinut valita toisen taktiikan, odottaa kärsivällisesti parempaa säätä ja tulittaa sulkutulella aivan etenevän jalkaväen eteen niin, että se olisi saanut mahdollisuuden valloittaa saksalaisten linjat.

Taktiikkaa oli jo käytetty menestyksekkäästi muualla länsirintamalla, mutta huono sää ja ranskalaisten vaatimus välittömistä toimista saksalaisia vastaan ratkaisivat tällä kertaa asian.

Miten Sommen taistelu eteni?

Sommen taistelu alkoi virallisesti 1. heinäkuuta 1916. Britit aloittivat tykistövalmistelun kuitenkin jo 24. kesäkuuta.

Sen tarkoitus oli tuhota alueelle rakennetut piikkilankaesteet, jotta sotilaiden olisi helpompi hyökätä.

Lisäksi britit toivoivat, että pommit tuhoaisivat saksalaisten tykistöä ja puolustusasemia.

Suunnitelma ei kuitenkaan kunnolla onnistunut, sillä aluetta peittivät tummat matalalla roikkuvat pilvet 1. heinäkuuta asti.

Tiedustelulentokoneet eivät siksi pystyneet antamaan tykeille riittävän tarkkoja tietoja vihollisen asemista, joten kymmeniä tuhansia kranaatteja ammuttiin summamutikassa ja ne putosivat ei-kenenkään-maalle saksalaisten asemien eteen.

Kranaatteja satoi Sommeen

Brittilinjojen takana 3 miljoonaa kranaattia odotti varastossa pääsyä tykistön käyttöön.

Kenraali Haig oli sijoittanut tykkejä kahteen linjaan. Pienempikaliiperiset asetettiin 900 metriä rintaman taakse, ja toinen linja raskaita tykkejä sijoitettiin puolentoista kilometrin päähän.

Molemmat linjat olivat 25 kilometriä pitkiä, ja tykit miehistöineen oli sijoitettu 60 metrin välein – niitä oli kaikkiaan yli 400. Ne ampuivat viikossa yli 1,5 miljoonaa kranaattia Saksan puolustuslinnakkeisiin ja juoksuhautoihin – se vastaa 150:tä kranaattia joka minuutti vuorokauden ympäri seitsemänä peräkkäisenä päivänä.

Kranaatit ja muut ammukset valaisevat taivaan Sommen taistelussa 1916
© Imperial War Museum

Viikon päästä sodanjohto päätti, että saksalaisia oli kypsytetty tarpeeksi, jotta liittoutuneiden jalkaväki voisi hyökätä kohti saksalaisten linjoja ja suuremmitta vaikeuksitta ajaa heidät koloistaan.

Brittien 1,5 miljoonaa kranaattia tappoivat tuhansia saksalaisia, mutta ne eivät silti riittäneet murentamaan saksalaisten kokonaispuolustusta tarpeeksi ennen liittoutuneiden rynnäkköä.

Hyvin valmistautuneet saksalaiset konekivääriasemat tappoivat 20 000 brittiä taistelun ensimmäisenä päivänä. 37 000 haavoittui ja kotiutettiin.

Kuoleman monet kasvot rintamalla

Sotilaat juoksuhaudoissa eivät pelänneet ainoastaan vihollisen luoteja, tykkejä ja myrkkykaasuja. Kuolemalla oli monta hahmoa. Nääntyneet sotilaat olivat helppoja uhreja taudeille ja tulehduksille. Lavantauti ja kuoliot olivat lääkintäjoukoille jatkuva haaste.

Vihollisen jatkuva tulitus huoltolinjoihin esti monesti hevosvetoisten ambulanssien ja ruokaa kuljettavien hevoskärryjen pääsyn eteenpäin paksussa mudassa.

Siksi sotilaat joutuivat usein olemaan rintamalla ilman ruokaa tai välttämättömiä lääkkeitä päiväkausia.

Kun kuljetukset lopulta pääsivät perille, moni oli jo kuollut muutoin vähäpätöisiin vaivoihin, ruoka oli pahaa tai pilaantunutta, se ei sisältänyt riittävästi ravintoaineita ja pahimmassa tapauksessa levitti lisää tauteja yksiköiden välillä.

Kuva juoksuhaudasta Sommen taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa
© Imperial War Museum

Erilaisia taisteluhautoja

Liittoutuneiden sotilaiden silmät rävähtivät, kun he valtasivat ensimmäiset saksalaislinjat. Näiden taisteluhaudat olivat, toisin kuin heidän omansa, paremmin varustellut, ne olivat tilavampia ja toimivampia.

Ne olivat kuin pieniä asuntoja ikkunaluukkuineen, kunnon aterioiden valmistamiseen soveltuvine keittiöineen ja oluttankkeineen.

Syy tähän oli se, että saksalaiset pitivät asemiaan valtakunnan uusien rajojen merkkeinä ja rakensivat siksi pysyviä linnakkeita. He kaivautuivat syvälle kukkuloihin ja rakensivat juoksuhautoja kolmessa linjassa, jotka ulottuivat jopa 5 kilometriä rintaman taakse.

Brittien taisteluhaudat olivat alkuun erittäin alkeellisia. He laskivat sen varaan, että sota etenisi nopeasti kaupungista toiseen. Siksi asemat eivät olleet juuri muuta kuin syviä kaivantoja, joissa ei voinut juurikaan levätä tai tehdä mitään muutakaan.

Ajan mittaan järjestelmää kehitettiin, ja syviä kaivantoja rakennettiin kolmeen linjaan: etu-, tuki- ja reservilinjaksi. Ne mahdollistivat tehokkaamman puolustuksen, mutta samalla taistelut jumittuivat paikoilleen.

Ne, jotka eivät olleet riittävän sairaita tai haavoittuneita kotiutettaviksi, olivat suuressa vaarassa menettää järkensä.

Sommen taistelussa jatkuva tulitus, joka saattoi venäläisen ruletin tapaan tappaa silmänräpäyksessä kenet tahansa, sekä tovereiden kuolinhuudot olivat henkisesti raskaita kestää.

Se aiheutti taistelukyvyttömyyttä ja pahimmassa tapauksessa johti itsemurhiin, jotka puolestaan söivät viimeisetkin taistelutahdon rippeet henkiin jääneiltä.

Pastori Walker kertoi brittien 21. kenttäsairaalan tilanteesta päiväkirjassaan: ”Olemme hukkua haavoittuneisiin... nyt heitä on 1500, ja lisää on tulossa... 1 000 joka päivä!”

Sommen taistelu tuntui järjettömältä

Kranaatit, konekiväärit ja juoksuhautojen olosuhteet tappoivat eniten. Armottomat lähitaistelut jättivät pysyvät jäljet niihin, jotka jäivät henkiin.

Äkkiä kaksi puuskuttavaa sotilasta eri puolilta olivat vastakkain sydän pamppaillen ja katsoivat toisiaan silmiin – aseinaan käsikranaatit, kiväärit ja pistimet.

Kuva sotilaista kaasunaamareissa ensimmäisessä maailmansodassa
© Imperial War Museum

Tiedetään tapauksia, joissa miehet vaihtoivat jonkin kohteliaisuuden saksan ja englannin tai ranskan sekoituksella juuri ennen kuin kivääri laukaistiin tai pistin survottiin vihollisen mahaan.

Monesti sotilaat raahasivat pahasti haavoittuneen vihollissotilaan turvaan omien linjojen taakse.

Ei-kenenkään-maalla lääkintäjoukot hoitivat haavoittuneita riippumatta asepuvusta, vaikka se oli ankarasti kielletty.

Taistelut olivat verisiä mutta eivät johtaneet mainittaviin valloituksiin.

Marraskuun puolivälissä 1916 kaiken järjettömyys viimein valkeni liittoutuneiden kenraaleille, jotka päättivät lopettaa taistelun Sommessa.

Kuinka moni kuoli Sommen taistelussa?

Sommen taistelua käytiin 1. heinäkuuta – 18. marraskuuta 1916.

Vaikka Sommen taistelu kesti alle 6 kuukautta, taisteluissa menetettiin lukuisia ihmishenkiä ja se kävi äärettömän kalliiksi.

Valokuva Sommen taistelussa kuolleesta sotilaasta
© Imperial War Museum

TAPPIOT:

  • Saksalaisia: 465 525
  • Brittejä: 419 654
  • Ranskalaisia: 204 253
  • Yhteensä: 1 089 432

KUSTANNUKSET:

Ei tiedetä, paljonko Sommen taisteluun syydettiin rahaa. Koko sodan osalta luvut ovat:

  • Liittoutuneet: $145 388 000 000
  • Saksalaiset: $63 018 000 000
  • Yhteensä: $208 406 000 000

Suorien materiaalikustannusten lisäksi sota aiheutti paljon epäsuoria kustannuksia.

Tuhotut rakennukset, upotetut laivat ja maatalouden ja teollisuuden tuotannon menetykset maksoivat ainakin $40.000 miljardia.