Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Sommen taistelu

Sommen taistelu: 140 päivää helvetissä

Taistelut kestivät 140 päivää, ja niissä menetettiin yli miljoona sotilasta. Ruudinsavun hälvennyttyä liittoutuneet olivat vallanneet 125 km2 rikki pommitettua joutomaata.

Imperial War Museum

Brittien ja ranskalaisten sodanjohdon kokouksessa ranskalainen kenraali Joffre sai raivokohtauksen:

”Tehkää jotain!” hän karjui hämmentyneille brittiupseereille. Ranskalaiset olivat kovilla Saksan hyökkäyksessä pienessä ranskalaisessa Verdunin kaupungissa, ja Joffre halusi antaa ahdingossa oleville joukoilleen hengähdystauon iskemällä ankarasti muualle länsirintamalle.

Brittijoukkojen komentaja, kenraali Haig, myöntyi. Britit olivat päättäneet ranskalaisten kanssa aloittaa Sommen offensiivin vasta elokuussa, mutta nyt sitä kiirehdittiin jo kesäkuuksi.

Saksan puolustuslinnakkeet olivat osoittautuneet ennennäkemättömän pitäviksi, mutta Haig panosti kuitenkin pikaisiin toimiin. Hän luotti siihen, että massiivinen kranaattitulitus tekisi aukon saksalaisten puolustukseen.

Ajatuksena oli, että jos saksalaiset menettäisivät valtaisat puolustusjoukkonsa Sommessa, heidän yliotteensa vallatuilla ranskalaisilla alueilla murenisi.

Sen jälkeen Ranskan ja Britannian jalkaväki sekä Haigin ratsuväki voisivat marssia vihollisen linjojen läpi ja ajaa saksalaiset takaisin Reinin yli – aina Berliiniin saakka.

Edessä olevista kauhuista tietämättömät brittisotilaat vilkuttavat valokuvaajalle.

© Corbis

Tummia pilviä Sommen taistelun yllä

Sää oli hieno ja kirkas, kun brittien valmisteleva tykkituli alkoi 24. kesäkuuta. Ensimmäisen kahden päivän aikana ammukset osuivat maaliinsa, ja britit näkivät minne ne laskeutuivat, mutta sitten tummat pilvet kerääntyivät matalalle ja pahaenteisesti maaston ylle.

Tarkkailukoneet eivät pystyneet ilmasta arvioida tykkien tarkkuutta, ja kymmeniätuhansia kranaatteja laukaistiin sokkona ja ne lensivät ei-kenenkään-maalle.

Kuitenkin hyökkäysmerkki kaikui aamuilmassa 1. heinäkuuta kello 07.30. Sotilaat ryömivät tikkaita pitkin yli rintavarustusten ja lähtivät hyökkäykseen.

He rynnäköivät kohti vihollista kukkulaa ylös ja vasten aurinkoa – vain havaitakseen, että kranaattituli ei ollut juurikaan tehnyt tuhoja saksalaisten puolustuksessa.

Piikkilanka ei ollut vaurioitunut vaan muodosti edelleen kuolettavan ansan liittoutuneiden joukoille. Suurin osa saksalaisten konekivääreistä oli ehjiä, ja ne nakuttivat kohti hyökkääviä sotilaita.

Kenraali Haig olisi voinut valita toisen taktiikan, odottaa kärsivällisesti parempaa säätä ja tulittaa sulkutulella aivan etenevän jalkaväen eteen niin, että se olisi saanut mahdollisuuden valloittaa saksalaisten linjat.

Taktiikkaa oli jo käytetty menestyksekkäästi muualla länsirintamalla, mutta huono sää ja ranskalaisten vaatimus välittömistä toimista saksalaisia vastaan ratkaisivat tällä kertaa asian.

LUE LISÄÄ: Haluatko tietää lisää sodasta – lue suuri teemamme ensimmäisestä maailmansodasta

Länsirintama

Länsirintaman juoksuhaudat ulottuivat Kanaalilta Sveitsiin. Sommen kauhuista Pariisin kaduille oli vain 140 kilometriä.

Mikkel J. Jensen/Shutterstock

Suuri suunnitelma

24. kesäkuuta – 18. marraskuuta 1916: Kartasta näkyy rintaman sijainti taistelun alussa kesäkuussa ja sen siirtyminen marraskuuhun ja taistelun päättymiseen asti.

Hyökkäys saksalaisten linnakkeisiin Sommejoella suunniteltiin joulukuussa 1915 kokouksessa, jossa britit ja ranskalaiset sopivat aloittavansa jälleen yhden suurhyökkäyksen länsirintamalla. Ranskan komentaja Joffre vaati, että se tapahtuisi Sommessa, ja sai tahtonsa läpi.

Britit:

Saksalaisten puolustus piti tuhota sulkutulella, jotta jalkaväki ja ratsuväki voisivat murtautua läpi Bapaumeen. Se ei onnistunut.

Ranskalaiset:

Tavoite oli murtautua läpi Peronneen. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta jo heinäkuussa eteneminen pysähtyi.

Saksalaiset:

Liittoutuneet päättivät hyökätä saksalaisten vahvoihin linnoituksiin. Siksi Saksa pystyi pitämään pintansa suurista tappioluvuista huolimatta.

Kranaatteja satoi Sommeen

Brittilinjojen takana 3 miljoonaa kranaattia odotti varastossa pääsyä tykistön käyttöön.

Kenraali Haig oli sijoittanut tykkejä kahteen linjaan. Pienempikaliiperiset asetettiin 900 metriä rintaman taakse, ja toinen linja raskaita tykkejä sijoitettiin puolentoista kilometrin päähän.

Molemmat linjat olivat 25 kilometriä pitkiä, ja tykit miehistöineen oli sijoitettu 60 metrin välein – niitä oli kaikkiaan yli 400. Ne ampuivat viikossa yli 1,5 miljoonaa kranaattia Saksan puolustuslinnakkeisiin ja juoksuhautoihin – se vastaa 150:tä kranaattia joka minuutti vuorokauden ympäri seitsemänä peräkkäisenä päivänä.

”Oli kuin taivas ja maa olisivat romahtaneet”, kenttäpappi J.M.S. Walker kuvaili tykkitulta.

© Imperial War Museum

Viikon päästä sodanjohto päätti, että saksalaisia oli kypsytetty tarpeeksi, jotta liittoutuneiden jalkaväki voisi hyökätä kohti saksalaisten linjoja ja suuremmitta vaikeuksitta ajaa heidät koloistaan.

Brittien 1,5 miljoonaa kranaattia tappoivat tuhansia saksalaisia, mutta ne eivät silti riittäneet murentamaan saksalaisten kokonaispuolustusta tarpeeksi ennen liittoutuneiden rynnäkköä.

Hyvin valmistautuneet saksalaiset konekivääriasemat tappoivat 20 000 brittiä taistelun ensimmäisenä päivänä. 37 000 haavoittui ja kotiutettiin.

150 kranaattia minuutissa

Kranaatteja satoi Sommen ylle

Brittilinjojen takana 3 miljoonaa kranaattia odotti varastossa pääsyä tykistön käyttöön. Kenraali Haig oli sijoittanut tykkejä kahteen linjaan. Pienempikaliiperiset asetettiin 900 metriä rintaman taakse, ja toinen linja raskaita tykkejä sijoitettiin puolentoista kilometrin päähän.

Molemmat linjat olivat 25 kilometriä pitkiä, ja tykit miehistöineen oli sijoitettu 60 metrin välein – niitä oli kaikkiaan yli 400. Ne ampuivat viikossa yli 1,5 miljoonaa kranaattia Saksan puolustuslinnakkeisiin ja juoksuhautoihin – se vastaa 150:tä kranaattia joka minuutti vuorokauden ympäri seitsemänä peräkkäisenä päivänä.

Viikon päästä sodanjohto päätti, että saksalaisia oli kypsytetty tarpeeksi, jotta liittoutuneiden jalkaväki voisi edetä kohti saksalaisten linjoja ja suuremmitta vaikeuksitta ajaa heidät koloistaan.

Rintamalinjojen välissä etenemään pyrkivällä jalkaväellä ei ollut suuriakaan mahdollisuuksia, kun vastassa oli vihollisen konekivääripesäkkeistä tuleva tuliitus. Kaasunaamarit olivat välttämätön varotoimi myrkkykaasujen vuoksi.

© Imperial War Museum

Sotilaat juoksuhaudoissa eivät pelänneet ainoastaan vihollisen luoteja, tykkejä ja myrkkykaasuja. Kuolemalla oli monta hahmoa. Nääntyneet sotilaat olivat helppoja uhreja taudeille ja tulehduksille. Lavantauti ja kuoliot olivat lääkintäjoukoille jatkuva haaste.

Vihollisen jatkuva tulitus huoltolinjoihin esti monesti hevosvetoisten ambulanssien ja ruokaa kuljettavien hevoskärryjen pääsyn eteenpäin paksussa mudassa.

Siksi sotilaat joutuivat usein olemaan rintamalla ilman ruokaa tai välttämättömiä lääkkeitä päiväkausia.

Kun kuljetukset lopulta pääsivät perille, moni oli jo kuollut muutoin vähäpätöisiin vaivoihin, ruoka oli pahaa tai pilaantunutta, se ei sisältänyt riittävästi ravintoaineita ja pahimmassa tapauksessa levitti lisää tauteja yksiköiden välillä.

Ne, jotka eivät olleet riittävän sairaita tai haavoittuneita kotiutettaviksi, olivat suuressa vaarassa menettää järkensä.

Liittoutuneiden juoksuhaudat olivat alkeellisia, ja sade sai ne täyttymään mudalla.

© Imperial War Museum

Erilaisia taisteluhautoja

Liittoutuneiden sotilaiden silmät rävähtivät, kun he valtasivat ensimmäiset saksalaislinjat. Näiden taisteluhaudat olivat, toisin kuin heidän omansa, paremmin varustellut, ne olivat tilavampia ja toimivampia.

Ne olivat kuin pieniä asuntoja ikkunaluukkuineen, kunnon aterioiden valmistamiseen soveltuvine keittiöineen ja oluttankkeineen.

Syy tähän oli se, että saksalaiset pitivät asemiaan valtakunnan uusien rajojen merkkeinä ja rakensivat siksi pysyviä linnakkeita. He kaivautuivat syvälle kukkuloihin ja rakensivat juoksuhautoja kolmessa linjassa, jotka ulottuivat jopa 5 kilometriä rintaman taakse.

Brittien taisteluhaudat olivat alkuun erittäin alkeellisia. He laskivat sen varaan, että sota etenisi nopeasti kaupungista toiseen. Siksi asemat eivät olleet juuri muuta kuin syviä kaivantoja, joissa ei voinut juurikaan levätä tai tehdä mitään muutakaan.

Ajan mittaan järjestelmää kehitettiin, ja syviä kaivantoja rakennettiin kolmeen linjaan: etu-, tuki- ja reservilinjaksi. Ne mahdollistivat tehokkaamman puolustuksen, mutta samalla taistelut jumittuivat paikoilleen.

Jatkuva pommitus, joka saattoi venäläisen ruletin tapaan tappaa milloin tahansa kenet tahansa, sekä toverien kuolinhuudot olivat henkisesti erittäin raskaita kestää.

Se aiheutti taistelukyvyttömyyttä ja pahimmassa tapauksessa johti itsemurhiin, jotka puolestaan söivät viimeisetkin taistelutahdon rippeet henkiin jääneiltä.

Pastori Walker kertoi brittien 21. kenttäsairaalan tilanteesta päiväkirjassaan: ”Olemme hukkua haavoittuneisiin... nyt heitä on 1500, ja lisää on tulossa... 1 000 joka päivä!”

Kranaatit, konekiväärit ja juoksuhautojen olosuhteet tappoivat eniten. Armottomat lähitaistelut jättivät pysyvät jäljet niihin, jotka jäivät henkiin.

Äkkiä kaksi puuskuttavaa sotilasta eri puolilta olivat vastakkain sydän pamppaillen ja katsoivat toisiaan silmiin – aseinaan käsikranaatit, kiväärit ja pistimet.

Tiedetään tapauksia, joissa miehet vaihtoivat jonkin kohteliaisuuden saksan ja englannin tai ranskan sekoituksella juuri ennen kuin kivääri laukaistiin tai pistin survottiin vihollisen mahaan.

Monesti sotilaat raahasivat pahasti haavoittuneen vihollissotilaan turvaan omien linjojen taakse. Ei-kenenkään-maalla lääkintäjoukot hoitivat haavoittuneita riippumatta asepuvusta, vaikka se oli ankarasti kielletty.

Taistelut olivat verisiä mutta eivät johtaneet mainittaviin valloituksiin. Marraskuun puolivälissä 1916 kaiken järjettömyys viimein valkeni liittoutuneiden kenraaleille, jotka päättivät lopettaa taistelun Sommessa.

Jatkuva tulitus teki kuolleiden hakemisesta ja hautaamisesta vaikeaa.

© Imperial War Museum

Sommen taistelun uhrit

  • TAPPIOT:

    • Saksalaisia: 465 525
    • Brittejä: 419 654
    • Ranskalaisia: 204 253
    • Yhteensä: 1 089 432
  • KUSTANNUKSET:

    Ei tiedetä, paljonko Sommen taisteluun syydettiin rahaa. Koko sodan osalta luvut ovat:

    • Liittoutuneet: $145 388 000 000
    • Saksalaiset: $63 018 000 000
    • Yhteensä: $208 406 000 000

    Suorien materiaalikustannusten lisäksi sota aiheutti paljon epäsuoria kustannuksia. Tuhotut rakennukset, upotetut laivat ja maatalouden ja teollisuuden tuotannon menetykset maksoivat ainakin $40 000 mlljardia.

Lue myös:

Ensimmäinen maailmansota

Verdunin taistelu jätti jälkeensä luonnonkatastrofin

2 minuuttia
Ensimmäinen maailmansota

Näin moni kuoli kaasuun ensimmäisessä maailmansodassa

2 minuuttia
Ensimmäinen maailmansota

Sarajevon laukaukset sytyttivät maailmanpalon

18 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota