Historian ensimmäinen suuri myrkkykaasuhyökkäys tehtiin Belgian Ypresissä 22. huhtikuuta 1915, kun Saksan joukot päästivät kloorikaasua leijumaan tuulen mukana ranskalaisten asemiin.
Juoksuhautoihin levisi ensin makeaa hajua, ja pian ensimmäiset sotilaat jo kaatuivat henkeään haukkoen.
Jo edellisvuonna – elokuussa 1914 – saksalaiset ja ranskalaiset olivat käyttäneet kyynelkaasua toisiaan vastaan, mutta kaasu oli useimmiten niin mietoa, etteivät sotilaat edes huomanneet hyökkäystä.
Kaasunaamari saattoi pelastaa hengen mutta haittasi näkyvyyttä ja sotilaan liikkumista.
Kaasunaamareita
alettiin valmistaa massatuotantona ensimmäisen maailmansodan aikana. Ensimmäiset suojaimet olivat puuvillavanun tai flanellin palasia, jotka sidottiin suun ja nenän peitoksi. Sodan aikana kaasunaamareista kehitettiin entistä tehokkaampia.
Ihoon
nousi kivuliaita rakkoja sinappikaasusta, jota saksalaiset alkoivat käyttää vuonna 1917. Kaasunaamarit suojasivat sotilaiden keuhkoja, mutta rakot tekivät heistä taistelukyvyttömiä viikkojen ajaksi.
Kypärä
oli terästä, ja se suojasi muun muassa kranaatinsirpaleilta. Teräskypärästä tuli vakiovaruste vasta vuosi sodan syttymisen jälkeen, kun päävammat yleistyivät rajusti.
Suodatin
oli naamariin letkulla yhdistetty säiliö, joka sisälsi myrkkykaasuja sitovia kemikaaleja. Sodan aikana britit keksivät, että aktiivihiili oli tehokas suodatinmateriaali.
Ypresissä kloorikaasun kuolettava vaikutus oli kuitenkin ilmiselvä, ja kaasu vakiintui pian osaksi saksalaisten arsenaalia.
Liittoutuneet suhtautuivat aluksi kauhistuksella ”pelkurimaiseen sodankäynnin muotoon”, mutta muutaman kuukauden kuluttua Ranska, Britannia ja Yhdysvallat ryhtyivät itsekin kehittämään kaasuaseita.
Ensimmäisessä maailmansodassa osapuolet käyttivät yhteensä 100 000 tonnia kaasua.
Vaikka mielikuvalla kaasuun tukehtuvista sotilaista oli suuri psykologinen vaikutus, kaasu ei ollut aseena erityisen tehokas, muun muassa keuhkoja suojanneiden kaasunaamareiden yleistymisen ansiosta.
Ensimmäisessä maailmansodassa kuolleista yhdeksästä miljoonasta sotilaasta vain noin 90 000 menehtyi myrkkykaasuun.
Noin puolet näistä oli venäläisiä sotilaita, joilla ei ollut käytössään yhtä laajasti ja laadukkaita naamareita kuin länsirintaman sotilailla.