I maailmansota: aikajana

28. heinäkuuta – 3. elokuuta 1914: Itävalta-Unkarin sodanjulistus

Kuukauden kuluttua Sarajevon lau­kauksista Itävalta-Unkari julistaa sodan Serbialle.

Monimutkaisten liittoutumien vuoksi tilanne ryöstäytyy pian käsistä: Serbian liittolainen Venäjä mobilisoi joukkonsa, jolloin Itävalta-Unkarin liittolainen Saksa julistaa sodan Venäjälle.

Tällöin Venäjän liittolainen Ranska mobilisoi joukkonsa, joten Saksa julistaa sodan myös Ranskalle.

4. elokuuta 1914: Saksan pikavoitot

Saksa valtaa puolueettoman Belgian voidakseen hyökätä Ranskaan pohjoisesta, jolloin Belgian itsenäisyyden taanneet britit julistavat sodan Saksalle.

Alkuun Saksa menestyy molemmilla rintamilla. Tannenbergin taistelussa menehtyy
30 000 venäläissotilasta.

30. elokuuta 1914: Sota leviää koko maailmaan

Sota leviää siirtomaihin Aasiassa ja Afrikassa. Uusi-Seelanti hyökkää Saksan Samoaan.

Kahden viikon kuluttua australialaiset hyökkäävät Saksan Uuteen-Guineaan ja eteläafrikkalaiset Saksan Lounais-Afrikkaan.

5. syyskuuta 1914: Juoksuhaudat kaivetaan

Ranskan ja Britannian joukot pysäyttävät Saksan etenemisen Ranskassa.

Ensimmäiset juoksu­haudat kaivetaan länsi­rintamalle, ja niissä kyyhötetäänkin vuosien ajan.

Useimmat hyökkäykset päättyvät vihollisen konekivääritulituksen takia verilöylyyn.

29. lokakuuta 1914: Ottomaanit sotaan

Ottomaanien hallitsija Enver Pašša (kesk.) liittää valtakuntansa sotaan keskusvaltojen puolelle Saksan keisari Vilhelmin ja Itävalta-Unkarin Frans Joosefin rinnalle.

24. joulukuuta 1914: Joulurauha

Kummankin puolen sotilaat laskivat aseensa ja tapasivat toisensa ei-kenenkään-maalla.

Sodan viitenä ensimmäisenä kuukautena kuoli satojatuhansia sotilaita, mutta joulun aikaan sotilaat länsirintamalla lopettivat taistelun. Sen sijaan he koristelivat pieniä joulukuusia, soittivat ja lauloivat ”Jouluyö, juhlayötä” ja vaihtoivat savukkeita keskenään.

25. huhtikuuta 1915: Gallipolin katastrofi

Ympärysvalloista Ranska ja Britannia uskovat ottomaanivaltakunnan olevan keskus­valtojen heikoin lenkki ja hyökkäävät Gallipolin niemimaalle vallatakseen Istanbulin.

Ottomaanit ovat kuitenkin vahvempia, ja ympärysvallat menettävät 44 000 miestä taistelussa, joka päättyy vasta 28. joulukuuta.

23. toukokuuta 1915: Pystysuora rintama

Italia liittyy sotaan ympärysvaltojen rinnalla vaikka oli alunperin liittoutunut Itävalta-Unkarin ja Saksan kanssa.

Sotaa käydään Alppien jyrkillä rinteillä.

Italialaiset yrittävät hyökätä 11 kertaa, kunnes Itävalta-Unkari hyökkää ja etenee
lähes Venetsiaan asti.

31. toukokuuta 1916: Skagerrakin taistelu

Ankara taistelu merten herruudesta käydään yhden päivän aikana, kun Saksan ja Britannian laivastot kohtaavat Jyllannin edustalla.

Britit menettävät 14 alusta ja 6 100 miestä ja saksalaiset vain 11 alusta ja 2 500 miestä. Britannia säilyttää silti valta-asemansa merillä.

1. heinäkuuta 1916: Sommen verilöyly

Brittijoukot hyökkäävät 40 kilometriä leveänä rintamana Sommessa. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana kaatuu 8 000 brittiä.

Taistelun päättyessä lopulta 18. marraskuuta kaikkiaan noin 1,4 miljoonaa sotilasta on kuollut tai haavoittunut.

16. huhtikuuta 1917: Ranskalaisten rintamakapina

Ranska aloittaa hyvin valmistellun mutta katastrofaaliseksi osoittautuvan hyökkäyksen saksalaislinjoja vastaan Chemin des Damesissa.

160 000 ranskalaista kuolee tai haavoittuu yrittäessään vallata muutamaa sataa metriä.

Suuri osa Ranskan armeijaa kapinoi huhti-kesäkuussa kieltäytyen lähtemästä uusiin turhiin hyökkäyksiin, mutta rintamalinjoista pidetään kiinni.

6. heinäkuuta 1917: Arabian Lawrence

Beduiiniarmeija valtaa brittiläisen tiedustelijan T. E. Lawrencen johdolla ottomaanien tärkeän satamakaupungin Aqaban.

Lawrence on organisoinut arabien vastarintaa ottomaani­hallintoa vastaan Lähi-idässä sodan alusta asti ja suorittanut useita sissi-iskuja.

Pian hänet tunnetaan ympäri maailmaa nimellä Lawrence of Arabia eli Arabian Lawrence.

31. heinäkuuta 1917: Ypresin 3. taistelu

Britit käyvät taistoon Passchendaelessa.

Maaperä muuttuu kaatosateessa mutavelliksi, ja 40 000 ihmistä hukkuu.

Noin 570 000 miestä haavoittuu tai saa surmansa.

7. marraskuuta 1917: Lenin ottaa vallan venäjällä

Kommunistit syöksevät tsaarin vallasta Venäjällä. Vallankumousta johtaa Vladimir Lenin, jonka saksalaiset ovat kuljettaneet maahan pysäyttämään sodan itärintamalla.

Venäjälle raskas rauhansopimus allekirjoitetaan 3. maaliskuuta 1918: Baltian maat itse­näistyvät ja Saksa saa osia Valko-Venäjästä.

Lue kaikki siitä, miten Venäjän vallankumous ravisteli maailmaa.

15. heinäkuuta 1918: Keskusvaltojen tappiot

Saksa käy viimeiseen hyökkäkseen Marnessa, mutta sen joukot lyödään takaisin Hindenburg-linjalle eli vanhoihin Sommen taistelun (1916) juoksuhautoihin.

Kahden kuukauden kuluttua britit murskaavat Hindenburg-linjan muun muassa panssarivaunujen avulla.

21. syyskuuta: Ottomaanien armeija luhistuu lopullisesti Tel Megiddon taistelussa Palestiinassa.

4. marraskuuta: Italialaiset ajavat Itävalta-Unkarin joukot Venetsian laitamilta vuosien asemasodan jälkeen. 35 000 itävaltaunkarilaista kuolee, ja koko armeija hajoaa.

4. marraskuuta 1918: Keisarit luopuvat vallasta

Saksa ja Itävalta-Unkari pyytävät aselepoa. Viiden päivän kuluttua Saksan keisari Vilhelm II luopuu vallasta ja maa julistetaan demokraattiseksi tasavallaksi.

10. marraskuuta Frans Joosefin kuoltua 1916 Itävalta-Unkarin kruunun
perinyt keisari Kaarle I luopuu vallasta.

11. marraskuuta 1918: Aseiden jyly vaimenee

Aselepo allekirjoitetaan Compiègnessa Pohjois-Ranskassa, ja aseet vaikenevat kello 11.

Päivää aiemmin keisari Vilhelm II saa turvapaikan Hollannista, missä hän asuu kuolemaansa saakka 1941.

Kaarle I puolestaan kuolee maan­paossa Madeiralla vuonna 1922.

8. heinäkuuta 1919: Versaillesin rauhansopimus

Saksa allekirjoittaa Versaillesin sopimuksen.

Ranska ja Britannia pyrkivät sopimuksella turvaamaan Euroopan Saksan uusilta hyökkäyksiltä: Saksa pakotetaan heikentämään armeijaansa ja maksamaan valtavat sotakorvaukset.