Uutinen lähestyvästä aselevosta innosti sotilaat juhlimaan. Pian sen jälkeen heidät määrättiin kuitenkin vielä hyökkäämään. 

© Getty Images & Shutterstock

Ensimmäinen maailmansota päättyi verisesti

11. marraskuuta 1918 kello viisi aamulla Saksa allekirjoitti aseleposopimuksen, joka päätti ensimmäisen maailmansodan. Aseiden oli määrä vaieta kuusi tuntia myöhemmin. Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan kenraalit käyttivät ajan kunniamerkkien ja ylennysten tavoitteluun, mistä tuhannet maksoivat hengellään.

perjantai 2. marraskuuta 2018 teksti Jannik Petersen

11.11. klo 6.00, Yhdysvaltojen päämaja, Chaumont, Ranska

John J. Pershing otti uutisen aseleposopimuksesta vastaan murheellisena. Yhdysvaltojen Euroopan-joukkojen komentaja oli kuukauden varoittanut solmimasta saksalaisten kanssa rauhaa, ennen kuin he olisivat itse tajunneet hävinneensä.

Sisimmässään Pershing oli vakuuttunut siitä, että juuri hänen panoksensa oli pakottanut Saksan polvilleen. 

Silti hän suri sitä, että marraskuun 14. päiväksi Metziin suunitellusta suuroffensiivista ei tulisi nyt mitään. Kenraali siveli päämajan seinällä olevaa valtavaa karttaa sormellaan ja huokasi:

”Mikä merkitys sodan jatkumisella muutaman päivän olisi ollutkaan.”

Pettyneenä Pershing pyysi alaisiaan välittämään Fochin sähkeen kaikille komentokeskuksille. 

Se oli hyvin lyhytsanainen, ja siinä todettiin vain, että aseleposopimuksen solmimisen vuoksi kaikki sotilaallisuudet lopetettaisiin kello 11. Pershingkään ei nähnyt syytä selventää alaisilleen, mitä heidän tuli tehdä sodan viimeisten kuuden tunnin aikana.

Klo 6.50, Yhdysvaltojen 32. divisioonan päämaja Metzin länsipuolella

Yhdysvaltojen kenraalin Bunker Haanin joukot olivat edenneet kumpuilevalle alueelle, jonka edessä aukesi tasanko. Siellä Haan kuuli, että aselepo oli allekirjoitettu ja että taistelut lakkaisivat kello 11.

Kenraali Haan oli juuri käynyt nukkumaan, kun hän sai vielä yhden puhelun. Yksi hänen alaisistaan pyysi lupaa hyökätä prikaatinsa kanssa vihollisen kimppuun poistaakseen rintamalinjasta aukon, joka näyttäisi kartalla rumalta rauhan alkaessa.

Haan raivostui. Hän ei ollut ajatellut uhrata yhtään ihmishenkeä vain siistiäkseen karttaa. Hän torjui prikaatin komentajan pyynnön tylysti. 

Haanin miesten osalta sota oli loppu, ja tykkien käskettiin vaieta hänen sektorillaan. Näin eivät ajatelleet kaikki ympärysvaltojen kenraalit. 

Monet heistä käskivät aloittaa suunnitellut hyökkäykset aivan Fochin, Per­shingin ja Haigin ohjeiden mukaisesti, eikä kukaan saisi säästellä itseään tai vihollista, vaikka sota olikin melkein ohi. 

Vaikka aseleposopimus oli allekirjoitettu ja sen alkamiseen oli alle kuusi tuntia, sotilaiden käskettiin hyökätä saksalaisten tulta vastaan.

Klo 7.00, Yhdysvaltojen 89. divisioonan päämaja Metzin länsipuolella

William Wright haaveili loistavasta sotilasurasta ja käsky laskea aseet harmitti häntä. Kenraalin oli pian keksittävä jotain, mikä voisi motivoida hänen nuorempia upseerejaan jatkamaan taistelua kello 11 asti.

Sodan viimeisessä käskynjaossa Wright totesi:

”Divisioonamme on taistellut pitkään ilman kunnollisia peseytymismahdollisuuksia. Jos vihollinen saa jäädä Stenayn kaupunkiin, joukkomme eivät vieläkään pääse kylpyyn. 179. prikaatin on siksi jatkettava ja valloitettava kaupunki.”

Käskyyn oli todellisuudessa aivan muu syy. Wright halusi nimittäin peitota naapuridivisioonan niin, että Pershing ylentäisi hänet ja hän saisi johtaakseen yhden divisioonan sijaan useita divi­sioonia eli armeijakunnan.

Stenay oli tavoiteltu maali, sillä saksalaisella prinssi Rupprechtilla oli ollut siellä aiemmin sotilaallinen päämaja. Tämä seikka oli juuri sellainen, jonka Wright kunnianhimossaan halusi ujuttaa raporttiinsa divisioonansa viimeisestä urhoollisesta hyökkäyksestä.

Joukot hyökkäsivät kenraalin käskyn mukaisesti. 89. divisioona menetti ensimmäiset kaksikymmentä miestä jo useita kilometrejä Stenaysta länteen, kun saksalaisen haupitsin ampuma kranaatti räjähti miesjoukon keskellä.

Neljä kilometriä Stenayn eteläpuolella majuri Hanford McNider, yksi Wrightin alaisista, pysähtyi pataljoonansa kanssa. Saksan konekiväärit ja tykit ampuivat sulku­tulta sillalle, joka hänen kahdentuhannen miehensä piti ylittää. 

Kun McNider näki sillalle kerääntyneen ruumis­kasan, hän päätti keskeyttää hyökkäyksen. Häntä ei rangaistu tästä, ja hänet ylennettiin prikaatikenraaliksi toisessa maailmansodassa

1. maailmansodan viimeinen, järjetön päivä

Moni juhli 11. marraskuuta 1918, kun aseleposopimus viimein allekirjoitettiin ja maailmanhistorian verisin sota oli tullut päätökseensä. 

Liittoutuneiden kenraaleille tuli kuitenkin kiire hankkia vielä kunniaa ja ylennyksiä. Niinpä he lähettivät vielä sodan viimeisinä tunteina tuhansia nuoria sotilaita kuolemaan toteuttaakseen omaa kunnianhimoaan. 

Lue KOKO tarina digitaalisessa WYPE-palvelussamme, jota voit käyttää nyt kuukauden maksutta.

Artikkeli kertoo muun muassa ...

  • ... sodan viimeisestä päivästä tunti tunnilta
  • ... sotilaista, jotka lähetettiin järjettömiin taisteluihin
  • ... siitä, miten tapahtumat salattiin vuosikausia.

HISTORIA-lehden artikkelien lisäksi pääset lukemaan muita suosittuja lehtiämme – kuten Tieteen Kuvalehteä, National Geographicia ja Tee Itseä.

HUOM! Artikkeli ensimmäisen maailmansodan päättymisestä on HISTORIA-lehdessä numero 17.

Hyviä lukuhetkiä!

Haluatko tietää lisää ensimmäisestä maailmansodasta?

Olemme koonneet upean ja ainutlaatuisen ensimmäinen maailmansota -paketin juuri sinua varten! Hyödynnä tilaisuutesi nyt, niin saat:

  • 3 numeroa HISTORIA-lehteä.
  • suuren digitaalisen ensimmäisen maailmansodan teemanumeron, jossa astumme juoksuhautojen helvettiin, seuraamme sodan suurinta meritaistelua – Skagerrakin taistelua – ja koemme Punaisen paronin kanssa historian ensimmäisiä ilmataisteluja.
  • tyylikkään, ajattoman rannekellon.

Nappaa erikoispaketti TÄÄLTÄ

Ehkä sinua kiinnostaa...