1. Vihollista hämättiin kaikien keinoin
Jo ensimmäisen maailmansodan alussa oli selvää, että alkanut konflikti poikkesi kaikista aiemmista sodista.
Aiemmin armeijat olivat marssineet taisteluun värikkäissä univormuissa, ja sodan lopputulos oli ratkaistu lyhyillä yhteenotoilla. Konetuliaseiden keksiminen kuitenkin mullisti sodankäynnin täysin.
Saksalaiset sotataktikot olivat jo vuonna 1908 esittäneet, että tiiviinä rivistönä etenevien jalkaväensotilaiden tulittaminen johtaisi ”täydelliseen tuhoon”.
Lisäksi 1800-luvun lopun taisteluja analysoineet sotatutkijat olivat havainneet, että punaisiin univormuihin pukeutuneita sotilaita kuoli enemmän kuin vihreisiin tai ruskeisiin pukeutuneita. He olivat myös panneet merkille kaksi tieteellistä tosiasiaa.
Ensimmäinen oli se, että ihmisen näköaistia oli helppo huijata. Toinen oli peräisin luonnontieteilijä Charles Darwinilta, joka oli havainnut, että eläinten turkin tai höyhenpeitteen väritys ja kuviointi mukautuivat ajan mittaan niiden elinympäristöön.
Kokeissa selvisi, että viirut ja laikut kätkivät sotilaan tehokkaasti. Näin armeijat voisivat ottaa mallia impressionististen maalareiden epätarkoista ääriviivoista.
Naamiointi jäi kuitenkin pitkälti teorian asteelle.
Britannia ja Saksa kyllä vaihtoivat sotilaidensa univormut ruskeisiin ja harmaisiin ennen sotaa, mutta konservatiivinen Ranska piti siniset takkinsa ja punaiset housunsa, kunnes suuret tappiot saivat senkin siirtymään hillitympiin väreihin.