Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäistä maailmansotaa kutsuttiin ”suureksi sodaksi” – ja syystäkin. Neljä vuotta kestäneessä verenvuodatuksessa kuoli 16,5 miljoonaa sotilasta ja siviiliä, maailmalle esiteltiin uusia tappavia aseita, ja sota avasi tietä Adolf Hitlerin natsi-Saksalle.. Olemme koonneet tähän faktoja ja kertomuksia ensimmäisestä maailmansodasta.

Serbinationalisti Gavrilo Princip ampui 28. kesäkuuta 1914 Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin ja tämän vaimon Sophien Sarajevossa. Näin alkoi ensimmäinen maailmansota – kahdesta pistoolinlaukauksesta.

Itävallan hallitus piti Serbiaa vastuullisena attentaatista, ja 28. heinäkuuta 1914 Itävalta julisti sodan Serbialle. Hieman sen jälkeen Itävalta-Unkarin liittolainen Saksa tunkeutui puolueettomaan Belgiaan, mikä kirvoitti niin Venäjältä, Britannialta kuin Ranskaltakin sodanjulistuksen.

Ranskan–Preussin sodan päättymisestä vuodesta 1871 Euroopassa vallinnut harmonia muuttui seuraavien neljän vuoden aikana valtavaksi sekasorroksi.

Britannian ulkoministeri puki sen sanoiksi sodan syttymisen jälkeen näin: ”Valot sammuvat kaikkialta Euroopasta, eivätkä ne tule syttymään enää meidän elinaikanamme.”

Ensimmäinen maailmansota toi muassaan arsenaalin uusia aseita, joita käytetään vielä nykyäänkin.

Myrkkykaasut, panssarivaunut, sotalentokoneet ja liekinheittimet tappoivat miljoonia ihmisiä ensimmäisessä maailmansodassa – ja erityisesti taistelukentillä verta vuodatti tehokas konekivääri.

Yhdysvalloissa vuonna 1884 kehitetty nopea ase teki suuren läpimurtonsa ensimmäisessä maailmansodassa.

Konekivääri ampui 400–600 mahdollisesti tappavaa laukausta minuutissa, ja siksi 60 kiloa painavasta aseesta tuli korvaamaton puolustusase kuluttavassa juoksuhautasodassa.

”Juoksuhaudat olivat kammottava näky. Ruumiita makasi kasoissa päällekkäin.

En uskonut koskaan pääseväni eroon mätänevien ruumiiden löyhkästä.” Näin kirjoitti brittiläinen kapteeni Leeham kokemuksistaan Sommen taistelussa Pohjois-Ranskassa. Elämä liejuisissa, tautien piinaamissa juoksuhaudoissa oli varsinainen helvetti maan päällä.

Vihollisen konekiväärit tappoivat nuoria miehiä, kranaatit räjäyttivät heitä kappaleiksi, ja moni kuoli nälkään, vammoihin tai tauteihin.

Juoksuhaudat toimivat linnoituksina vihollisen tykistöä vastaan länsirintaman taisteluissa, ja niitä kaivettiin kaikkiaan 40 000 kilometriä ensimmäisessä maailmansodassa. Harva selvisi niistä hengissä.

Neljän vuoden jumittuneen juoksuhautasodan jälkeen saksalaiset aloittivat vuonna 1919 hyökkäyksen, jonka tarkoitus oli kääntää sota lopullisesti heidän edukseen.

Saksan sotilaat etenivät muutama sata kilometriä Ranskan maaperällä, kunnes liittoutuneiden joukot – nyt yhdysvaltalaisten tukemina – pysäyttivät heidät.

Siitä, minkä piti olla Saksan suuri voittokulkue, tulikin ensimmäisen maailmansodan loppu, ja 28. kesäkuuta 1919 Saksa allekirjoitti Versaillesin rauhansopimuksen, jossa liittoutuneet sanelivat rauhanehdot.

Ensimmäinen maailmansota oli päättynyt yli neljän vuoden taistelujen jälkeen. Sodassa kuoli 16,5 miljoonaa sotilasta ja siviiliä, ja 20 miljoonaa haavoittui.

Versaillesin sopimus pakotti ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Saksan polvilleen.

Sopimus velvoitti Saksan maksamaan sotakorvauksia ensisijaisesti Belgialle ja Ranskalle 132 miljardia markkaa. Lisäksi Saksa joutui luovuttamaan tärkeimmän teollisuusalueensa, Ruhrin, Ranskalle. Näiden ehtojen vuoksi Saksan talous ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli täysin raunioina.

Vuonna 1929 Saksaa koetteli lama, ja talouden raunioista nousi ensimmäisen maailmansodan veteraani nimeltä Adolf Hitler, joka lupasi katkeroituneelle kansalle palauttaa Saksan entisen taloudellisen ja sotilaallisen suuruuden.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Eurooppa oli täysin muuttunut, ja kun Adolf Hitler nousi valtaan Saksassa vuonna 1933, edessä oli pian uusi sota, joka sai ensimmäisen maailmansodankin kalpenemaan.