Englannin laivasto: 7 syytä Britannian nousulle merten valtiaaksi

Hawkins suunnitteli Englannin pienelle laivastolle aivan uudentyyppisen nopean sotalaivan, ja Drake hankki kuningatar Elisabet I:ltä luvan ryöstellä vapaasti espanjalaisia aluksia ja niiden lastia.

Vuonna 1588 Espanjan kuningas Filip II lähetti suuren lai­vas­ton valloittamaan Englantia, mutta Englannin laivasto torjui hyökkäyksen Draken johdolla. Englannista tuli varteenotettava eurooppalainen merimahti.

Miehistön juopottelu, tottelemattomuus tai laiskuus saattoivat olla laivastossa kohtalokkaita. Niinpä amiraali Robert Blake laati vuonna 1652 Englannin laivastolle ensimmäiset säännöt.

Säännöissä mainittiin 39 rikettä, ­joista määrättävät rangaistukset vaihtelivat raipaniskuista hirttämiseen. Jotta säännöt varmasti olisivat kaikille selvät, kapteenit lukivat ne joka viikko ääneen miehistölleen.

Laivojen rakentaminen oli hyvin kallista, ja valtion kassa tyhjeni nopeasti, kun Englanti 1600-luvun lopulla kasvatti laivastoaan. Vuonna 1694 kuningas Vilhelm III perusti Englantiin valtionpankin, Bank of Englandin, jonka tarkoitus oli kerätä rahaa sotalaivojen rakentamiseen.

Kansa houkuteltiin lainaamaan rahaa valtionpankille – ja sitä kautta laivastolle – kahdeksan prosentin vuosikorkoa vastaan. Suun­nitelma onnistui yli odotusten, sillä pankki keräsi 12 päivässä 1,2 miljoonaa puntaa, joilla voitiin rakentaa ainakin 20 uutta sotalaivaa. Englannin laivaston tulevaisuus oli turvattu.

Britannian­laivaston alusten piti aina ajaa vihollista takaa ja hyökätä, vaikka vihollinen olisi ­ollut miten ylivoimainen. Ohje teki brittilaivastosta pelottavan vastustajan, ja sen noudattamista valvottiin tiukasti.

Kun amiraali John Byng vuonna 1756 päästi Ranskan laivaston alukset livahtamaan karkuun ilman takaa-ajoa

Minorcan saaren lähettyvillä käydystä taistelusta, hänet tuomittiin kuolemaan pelkuruuden vuoksi ja ammuttiin. Näin varmistettiin, ettei yksikään brittiupseeri enää epäröinyt hyökätä. Ehdottoman hyökkäämisen sääntö oli brittilaivastolle erittäin tehokas psykologinen ase.

Taudit olivat merimiesten terveydelle vihollisen tykkejäkin vaarallisempi uhka. Vitsauksista pahin oli C-vitamiinin puutostauti keripukki, joka johti usein kuolemaan.

Vuonna 1753 laivalääkäri James Lind keksi, että ­tuoreet hedelmät pitivät keripukin loitolla. Sitruunamehun avulla britit pystyivät viettämään merillä pitempiä aikoja kuin muut.

Kun Ranska vuonna 1778 julisti Britannialle sodan, brittilaivaston alukset olivat vanhoja ja kurjassa kunnossa: laivamadot olivat kalunneet laivojen puuosat hauraiksi ja pohjaan takertuneet äyriäiset ja levät hidastivat alusten vauhtia.

Britannialla ei ollut aikaa rakentaa uusia laivoja, mutta jotain oli keksittävä. Vanhojen laivojen pohjat peitettiinkin kuparilevyillä, joiden pinnalle syntyi suolavedessä ­myrkyllinen kalvo.

Se piti äyriäiset ja levät loitolla ja kasvatti laivojen nopeutta lähes kahdella solmulla, mikä toi briteille merkittävän edun. Yhteen laivaan tarvittiin 15 ­tonnia kuparia, mutta toisin kuin monissa muissa maissa, Britanniassa oli tuottoisia kuparikaivoksia omasta takaa.

Upseerien oli noudatettava määräyksiä, mutta heidän oli myös osattava ajatella itsenäisesti, kuten Britannian suurin merisotasankari Horatio Nelson.

­Kööpenhaminan edustalla vuonna 1801 käydyssä meritaistelussa Nelsonin kerrotaan tahallaan nostaneen ­kaukoputken sokean silmänsä eteen ja väittäneen, ettei hän nähnyt vetäyty­mis­käskyä. Britannia voitti taistelun.