Englannin laivasto: 7 syytä Britannian nousulle merten valtiaaksi

1. Kostonjano kannustimena

Kun espanjalaiset hyök­käsi­vät Meksi­­kon­lahdella kuuden englantilaisen kauppa­laivan kimppuun vuonna 1567, yhdellä laivalla mukana olleet kauppias John Hawkins ja ­hänen serkkunsa Francis Drake päättivät kostaa.

Hawkins ­suunnitteli Englannin pienelle laivas­tolle aivan uudentyyppisen nopean sotalaivan, ja Drake hankki kuningatar Elisabet I:ltä luvan ­ryöstellä vapaasti espanjalaisia aluksia ja niiden lastia.
Vuonna 1588 Espanjan kuningas Filip II lähetti suuren lai­vas­ton valloittamaan Englantia, mutta ­Englannin laivasto torjui ­hyökkäyksen Draken johdolla. ­Englannista tuli varteenotettava eurooppalainen merimahti.

2. Kuria pidettiin yllä rangaistuksilla

Miehistön juopottelu, tottelemattomuus tai laiskuus saattoivat olla laivastossa kohtalokkaita. Niinpä amiraali ­Robert Blake ­laati vuonna 1652 Englannin ­laivastolle ensimmäiset säännöt.

Säännöissä mainittiin 39 rikettä, ­joista määrättävät rangaistukset vaihtelivat raipaniskuista hirttämiseen. Jotta säännöt varmasti olisivat kaikille selvät, kapteenit lukivat ne joka viikko ääneen miehistölleen.

3. Pankki rahoitti laivastoa

Laivojen rakentaminen oli hyvin kallista, ja valtion kassa tyhjeni nopeasti, kun Englanti 1600-luvun ­lopulla kasvatti laivastoaan. Vuonna 1694 kuningas Vilhelm III perusti Englantiin valtionpankin, Bank of Englandin, jonka tarkoitus oli kerätä rahaa sota­laivojen rakentamiseen.

Kansa houkuteltiin ­lainaamaan ­rahaa valtionpankille – ja sitä kautta laivastolle – kahdeksan prosentin ­vuosikorkoa vastaan. Suun­nitelma onnistui yli odotusten, sillä pankki keräsi 12 päivässä 1,2 miljoonaa puntaa, joilla voitiin rakentaa ainakin 20 uutta sotalaivaa. Englannin laivas­ton tulevaisuus oli turvattu.

4. Pelkuriupseerit ammuttiin

­Britannian ­laivaston alusten piti aina ajaa vihollista takaa ja ­hyökätä, vaikka vihollinen olisi ­ollut miten ylivoimainen. Ohje ­teki ­brittilaivastosta pelottavan vastustajan, ja sen noudattamista valvottiin tiukasti.

Kun amiraali John ­Byng vuonna 1756 ­päästi Ranskan laivaston alukset livahtamaan karkuun ilman takaa-­ajoa

Minorcan saaren ­lähettyvillä käydystä taistelusta, hänet tuomittiin kuolemaan pelkuruuden vuoksi ja ammuttiin. Näin varmistettiin, ettei yksikään britti­upseeri enää epäröinyt ­hyökätä.
Ehdottoman hyökkäämisen sääntö oli brittilaivastolle erittäin tehokas psykologinen ase.

5. Hedelmät olivat laivaston salainen ase

Taudit olivat merimiesten terveydelle ­vihollisen tykkejäkin vaarallisempi uhka. Vitsauksista pahin oli C-vitamiinin puutostauti ­keripukki, joka johti usein kuolemaan.

Vuonna 1753 laivalääkäri James Lind keksi, että ­tuoreet hedelmät pitivät keripukin ­loitolla. Sitruunamehun avulla britit ­pystyivät viettämään merillä ­pitempiä ­aikoja kuin muut.

6. Kupari vauhditti laivoja

Kun Ranska vuonna 1778 julisti Britannialle sodan, brittilaivaston alukset olivat vanhoja ja kurjassa kunnossa: laivamadot olivat kalunneet laivojen puuosat hauraiksi ja pohjaan takertuneet äyriäiset ja levät hidastivat alusten vauhtia.

Britannialla ei ollut aikaa rakentaa uusia laivoja, mutta jotain oli keksittävä. Vanhojen laivojen pohjat peitettiinkin kuparilevyillä, joiden pinnalle syntyi suolavedessä ­myrkyllinen kalvo. Se piti äyriäiset ja levät loitolla ja kasvatti laivojen nopeutta lähes kahdella solmulla, mikä toi briteille merkittävän edun. Yhteen laivaan tarvittiin 15 ­tonnia kuparia, mutta toisin kuin monissa muissa maissa, Britanniassa oli tuottoisia kuparikaivoksia omasta takaa.

7. Aloitekyky ratkaisi taisteluja

Upseerien oli noudatettava määräyksiä, mutta heidän oli myös osattava ajatella itsenäisesti, kuten Britannian suurin merisotasankari Horatio Nelson.

­Kööpenhaminan edustalla vuonna 1801 käydyssä meritaistelussa Nelsonin kerrotaan tahallaan nostaneen ­kaukoputken sokean silmänsä eteen ja väittäneen, ettei hän nähnyt vetäyty­mis­käskyä. Britannia voitti taistelun.