Double cross – Saksan agentit pakotettiin brittien palvelukseen
Toisen maailmansodan aikana Saksa lähetti paljon vakoojia Isoon-Britanniaan. Kiinnijääneillä oli kaksi vaihtoehtoa: hirttotuomio tai ryhtyminen kaksoisagentiksi.
Britannian palveluksessa olleet agentit käyttivät Saksan tiedustelupalvelu Abwehrin lähettimiä.
Iltapäivällä 7. syyskuuta 1940 mies löydettiin nukkumasta pensasaidasta Dentonin kylän ulkopuolelta, Englannista läheltä Northhamptonia. Ryömittyään pensaasta ulos hän kertoi laskeutuneensa laskuvarjolla yön aikana, ja olevansa Ruotsista – sekä natsi-Saksan agentti.
Miehen nimi oli Gösta Caroli, ja hän oli ensimmäinen Britannian turvallisuuspalvelujen Double Cross -järjestelmän "uhri". Se tarkoitti, että Saksan armeijan tiedustelupalvelun Abwehrin Britanniaan lähettämät agentit pidätettiin ja ylipuhuttiin työskentelemään brittien palveluksessa hirttämisen sijaan.
Nimi Double Cross (joka tarkoittaa huijaamista englanniksi) tuli toimintaa ohjaavasta XX-komiteasta. Se oli numeroitu latinalaisnumerolla 20 (XX). "Double Cross Systemin avulla me johdimme aktiivisesti Saksan vakoilua maassamme", puheenjohtaja John C. Masterman julisti sodan päätyttyä.
Ensimmäinen kaksoisagentti
Järjestelmän oli luonut MI6/SIS, Britannian ulkomaan-tiedustelupalvelu, joka 1936 paljasti walesilaisinsinööri Arthur Owensin olevan Saksan agentti. Owens tarjoutui yhteistyöhön Britannian tiedustelupalvelun kanssa – jatkaen samalla raportoimistaan Abwehrille. MI6 tarttui tarjoukseen, ja Owensista tuli kaksois-agentti. Seuraavina vuosina Owens raportoi Abwehrille Englannin oloista. Hän rakensi myös osittain fiktiivisen agenttiverkoston. Jotkut heistä kuuluivat Britannian sisäisestä tiedustelusta vastanneeseen MI5-osastoon. 1939 Owens kutsuttiin Hampuriin. Siellä hän tapasi majuri Nikolaus Ritterin, Abwehrin lentovoimien tiedustelupalvelun päällikön. Owens oppi lähettämään ja vastaanottamaan viestejä radion välityksellä, minkä jälkeen hänet varustettiin radiolähettimellä ja saksalaiskontakteja varten annetulla koodilla.
Kun toinen maailmansota syttyi vuonna 1939, Iso-Britannian poliisi ja turvallisuuspalvelu tarkasti kaikki vähänkin epäilyttävät ulkomaalaiset. Monet heistä pidätettiin.
Kesäkuun lopulla vuonna 1940 noin 11 000 ulkomaalaista istui Iso-Britannian eri leireillä ja vankiloissa. Britannian tiedustelupalvelu toivoi näin onnistuneensa vangitsemaan kaikki vihollisen agentit. Saksan saatua sotamenestystä
1939–40 miehitettyään nopeasti Puolan, Tanskan, Norjan, Alankomaat, Belgian ja Ranskan Abwehr oletti, ettei Iso-Britanniassa ollut enää tarvetta vakoojille. Britit joutuisivat antautumaan Saksan suuren ylivoiman edessä.
Kolme Double Crossin kaksoisagenttia: ruotsalainen Gösta Caroli (vasemmalla), Juan Pujol (ylinnä) ja Eddie Chapman.
Vakoojat suunnittelivat iskua
Iso-Britannia ei kuitenkaan antanut periksi. Adolf Hitlerin päätettyä aloittaa syyskuussa 1940 operaatio Merileijonan, eli hyökkäyksen Iso-Britanniaan, Saksan sotajohdolle syntyi kiireellinen tarve saada tietoja.
Majuri Nikolaus Ritter laittoi käyntiin "Operation Lenan". Hampurissa pikakoulutettiin ryhmä agentteja vastaamaan radioliikenteestä ja sabotaasitekniikasta. Heidät oli tarkoitus saattaa Englantiin laivalla tai laskuvarjolla raportoimaan puolustuksesta, säästä – Englannin säätiedotukset olivat salaisia – paljastamaan sopivia pommituskohteita, tunnistamaan sopivia maihinnousupaikkoja ja suorittamaan tuhotöitä. Syyskuun 3. päivänä 1940 neljä saksalaisagenttia nousi maihin lähellä Folkestonea Etelä-Englannissa. He käyttäytyivät epäilyttävästi, ja olivat pian pidätettyjä.
Muutamaa päivää myöhemmin Arthur Owens sai ilmoituksen, että saksalaisagentti laskeutuisi maahan laskuvarjolla Oxfordin lähellä seuraavien öiden aikana. MI5 hälytti poliisin ja armeijan alueelle. He olivat siis valmiina kuullessaan 7. syyskuuta, että Saksan agentti oli pidätetty Dentonissa. Mies oli Gösta Caroli, joka seuraavana päivänä siirrettiin MI5:n Camp 020-laitokseen Lounais-Lontooseen.
Laitos oli metsäisellä alueella, jota ympäröivät korkea aita ja useat piikkilankakerrokset. Johtaja oli " Tin Eye" Stevens, monokkelia käyttävä eversti, joka käytti sellaista voimaa ja raakuutta, että moni uskoi hänen olevan natsi.
Hän johti Gösta Carolin kuulustelua ja järkytti miestä kertomalla heidän tienneen kaiken hänen saapumisestaan ja hänen asiakkaistaan.
Ruotsalaisen raaka kuulustelu
Gösta Caroli sai tietää, että hänet oli tuomittu kuolemaan. Mutta MI5 saattaisi estää sen – jos hän suostui yhteistyöhön heidän kanssaan. Caroli kieltäytyi ensin, mutta antoi lopulta periksi. Hänelle annettiin koodinimi Summer.
Caroli paljasti, että hänen yhteyshenkilönsä Englannissa oli agentti nimeltään Johnny, ja kaksi muuta saksalaista agenttia tulisi pian Englantiin. 19. syyskuuta Wulf Schmidt saapui laskuvarjolla lähelle Cambridgea. Hänet pidätettiin ja vietiin Camp 020:n tiloihin, mutta vasta 14 päivän kuulustelujen jälkeen hän suostui yhteistyöhön MI5:n kanssa. Schmidt sai nimekseen Tate.
Harjoitus saksalaisagenttien kiinniottamiseksi.
Double Cross System oli täydessä vauhdissa. MI5:ssa oli neljä agenttia toimittamassa Abwehrille tietoja, jotka Britannian tiedustelupalvelu oli valinnut. Agentit lähettivät raporttinsa omien radiokanaviensa kautta, eikä Abwehr juuri kyseenalaistanut niitä. Britit pys-
tyivät johtamaan saksalaisia harhaan, samaan aikaan kun he saivat tietoa muista saksalaisagenteista Britanniassa. Abwehrin agenteiltaan pyytämät tiedot tekivät MI5:lle selväksi, mistä tiedoista saksalaiset olivat eniten kiinnostuneita. Niin Saksan suunnitelmat voitiin päätellä.
Agenttien määrä kasvoi pian. Vuoden 1940 viime neljänneksellä Iso-Britanniassa pidätettiin yli 25 saksalaisagenttia. Kaikkia MI5 ei käyttänyt hyväkseen, mutta vuoden 1941 alussa kaksoisagentteja oli yhdeksän.
Auttoi saksalaisia
Työtä riitti. Säilyttääkseen uskottavuutensa agentin oli suoritettava Abwehrin komentamat tehtävät. Agenttien ohjaajien piti tutkia, mitä he voisivat paljastaa ja toisinaan myös järjestää sabotaaseja. Tiedot oli myös sovitettava yhteen siten, etteivät eri agentit antaneet ristiriitaista informaatiota. Tämä vaati paljon ihmisiä ja yhteyksiä eri virastojen ja puolustustahojen välillä.
Kaiken hallinnoimiseksi perustettiin alkuvuodesta 1941 Double Cross Committee, jossa olivat edustettuina muun muassa MI5, MI6, Scotland Yard, sisä-ja ulkoministeriö, ilmailu- ja meriosasto sekä puolustuspolitiikan päämaja.
Syksyllä 1940 Hitler peruutti hyökkäysyrityksen Britanniaan. Tarkoituksena oli yrittää myöhemmin uudelleen. Abwehr lähetti edelleen agentteja Britanniaan. Jotkut paljastuivat ja värvättiin kaksoisagenteiksi.
Tekaistut pommi-iskut kuvattiin ja kuvat lähetettiin saksalaisille.
Glad masentui valvonnasta
Läheskään kaikki eivät onnistuneet. Norjalainen Tor Glad, koodinimeltään Jeff, yritti yhdessä ystävänsä John Moen kanssa tulla Oslon Abwehrista saksalaisagentiksi Britanniaan, tarkoituksenaan työskennellä brittien hyväksi.
Iso-Britanniassa Tor Glad ja John Moe toteuttivat muun muassa MI5:n järjestämän sabotaasin Hampshiressa varuskunnassa ja Cambridgen läheisessä voimalaitoksessa. Tor Glad ei kuitenkaan selvinnyt jatkuvasta seurannasta. Hän kärsi masennuksesta, ja hänet pidätettiin.
Toisista kaksoisagenteista tuli legendoja. Näitä olivat Wulf Schmidt ja Dusko Popov, jugoslavialainen asianajaja, jota joskus kutsutaan "tosielämän James Bondiksi". Abwehr piti Popovia niin luotettavana, että hänet lähetettiin Yhdysvaltoihin rakentamaan vakoiluverkkoa. Hänen onnistui vakuuttaa saksalaiset, ja he maksoivat hänen Iso-Britannian agenttejaan varten 20 000 puntaa (vastaa vajaata miljoonaa euroa nykyrahassa).
Keksitty sabotaasi
Kaksoisagenttien eliittiin kuuluivat myös Juan Pujol ja Eddie Chapman. Kassakaapin räjäyttänyt Chapman oli vankina Jerseyn saarella Englannin kanaalissa, kun saksalaiset valtasivat saaren. Hän tarjoutui työskentelemään Abwehrille, ja hänet lähetettiin Iso-Britanniaan. Hän otti yhteyttä MI5:een ja ryhtyi kaksoisagentiksi.
MI5:n avulla Chapman teki vuoden 1943 alussa tekaistun sabotaasin lentokonetehdasta vastaan ja palasi jälleen Saksaan. Seuraavana vuonna Chapman laskeutui laskuvarjolla Iso-Britanniaan hakemaan tietoa brittien uusista sukellusvenetiedusteluun liittyvistä varusteista. Chapman oli saanut mahdollisuuden matkustaa ympäri Saksaa, ja hänellä oli tietoa liittoutuneiden pommitusten tuloksista ja Saksan uudesta lentävästä V1-pommista.
Puhallettavia panssarivaunuja käytettiin hämäyksenä sodassa.
Levitti väärää tietoa
Merkittävintä tulosta tuottivat harhaanjohtavat tiedot, joita kaksoisagentit toimittivat Abwehrille. Vuonna 1942 muun muassa John Moe, Wulf Schmidt ja Juan Pujol lähettivät viestejä siitä, että liittoutuneet valmistautuivat hyökkäämään Norjaan ja Pohjois-Ranskaan.
Harhatiedon vuoksi Pohjois-Afrikan maihinnousu tuli Saksalle täytenä yllätyksenä saman vuoden marraskuussa.
Vuonna 1944 Wulf Schmidt määrättiin lähettämään raportteja V2-rakettien osumapaikoista. Hän ilmoitti pommien lentäneen Lontoon ohi, kun ne todellisuudessa harvoin ylsivät edes kaupungin keskustaan saakka. Schmidtin raportit saivat saksalaiset säätämään rakettien radan uudestaan niin, että pommit putosivat yhä kauemmas pääkaupungin keskustasta.
Huijasi Saksaa
Suurimman vaikutuksen sodan kulkuun kaksoisagentit saivat aikaan ennen liittoutuneiden hyökkäystä Ranskaan vuonna 1944. Mukana toiminnassa olivat tuolloin muun muassa Popov, Pujol, Moe ja Schmidt.
Petos onnistui. Kun Normandian maihinnousu oli alkanut, Pujol ilmoitti sen olevan vain liittoutuneiden viivytystaktiikkaa. Tärkein hyökkäys toteutettaisiin Calais’n alueella. Se sai saksalaiset säilyttämään reservissä seitsemän divisioonaa, jotka olisi voitu lähettää tekemään vastahyökkäys Calais’iin.
Kaksoisagenttijärjestelmä kävi luon nollisesti taloudellisesti kalliiksi Iso-Britannialle, mutta Abwehr oli mukana jakamassa kuluja. Toisen maailmansodan aikana se lähetti agenteilleen Iso-Britanniaan yhteensä 85 000 puntaa, eli nykyrahassa noin 3 miljoonaa euroa – rahaa, joka päätyi Double Cross Committeen käsiin.
Kynään piilotettiin räjähteitä.