Babylonia: Kaikkien tuli totella lohikäärmeentappajan kansaa
Pientä juutalaisvaltiota raamatullisena aikana uhanneista suurvalloista Babylonia oli kaikkein halveksituin. Babylonialaisten vuonna 586 eaa. saavuttaman voiton jälkeen juutalaiset vietiin valtakuntaan, joka hallitsi Persianlahden ja Välimeren välistä aluetta.
Babylonialaista uutta vuotta juhlistettiin kulkueella Ishtarin portin läpi.
Muuri romahti suuren jyrinän saattelemana. Pöly oli tuskin ehtinyt laskeutua, kun miekoin ja keihäin aseistautuneet sotilaat ryntäsivät kaupunkiin, ja väkivaltaiset taistelut puhkesivat Jerusalemin kapeilla kujilla. Armon anelut sekoittuivat hyökkääjien voitonvarmoihin karjahduksiin.
18 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen Babylonian hallitsija Nebukadnessar II oli väsynyt odottamaan. Katapulttien jatkuvan kivisateen ja muurin alle kaivettujen tunneleiden avulla hänen joukkonsa onnistuivat murskaamaan juutalaisten pääkaupungin.
Juutalaiset karkotettiin Jerusalemista
Kun Jerusalem oli vallattu ja ryöstetty ja sen varuskunta teloitettu, elossa olleet asukkaat koottiin poisvietäviksi. Nebukadnessar määräsi kuningas Sidkian lapset tapettaviksi ja hänen silmänsä puhkottaviksi. Nebukadnessar oli itse nostanut legendaarisesta kuningas Daavidista polveutuvan Sidkian Juudan valtakunnan kuninkaaksi 11 vuotta aiemmin. Sidkiasta ei tullut babylonialaisruhtinaan toivomaa nukkehallitsijaa, mistä häntä nyt rangaistiin. Kidutuksen ja häpäisemisen jälkeen hänet lähetettiin vankeuteen murtuneena, elämänhalunsa menettäneenä miehenä.
Sen jälkeen Nebukadnessar määräsi kaupungin johtomiehet, naiset ja lapset eroteltaviksi. Työläiset, papit, käsityöläiset, sepät, sotajohtajat ja monet muut joutuivat siihen epäonnisten joukkoon, joiden kädet sidottiin. Kaupungin tuhkaan ja raunioihin jäivät seisomaan vain rikolliset ja köyhät.
Babylonialla oli useita kukoistuskausia. Ensimmäinen oli Hammurabin aikana 1700-luvulla eaa. ja viimeinen Nabopolassarin aikana 600-luvulla eaa.
Vankikaravaani luikerteli autiomaassa kuin pitkä käärme. Nebukadnessar iloitsi voitostaan ja suuresta vankien määrästä. Juutalaiset oli murskattu, heidän pyhä kaupunkinsa tuhottu ja väestö kuljetettu pois. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö Marduk olisi kukistanut Jahven. Uutinen levisi Babylonian valtakunnassa kulovalkean tavoin.
Suurvalta Babylonia
Babylonia oli Eufratin rannalla, eteläisessä Mesopotamiassa sijainnut suurvalta, joka kukoisti vuosien 2000–539 eaa. välillä. Se oli aikansa mahtavin valtakunta Mesopotamiassa. Kreikkalainen historioitsija Herodotos kuvailee vaikuttuneena Babylonin temppeleitä, korkeita puolustusmuureja, kauniita katuja, puistoja ja palatseja.
Arkeologit ovat myöhemmin vahvistaneet Herodotoksen kuvauksen. Babylonia ja sen keskuskaupunki Babylon tunnettiin kukoistavasta taloudesta ja poliittisesta vakaudesta. Valtakunta oli tärkeä solmukohta Egyptin, Intian, Iranin ja Syyria-Palestiinan välillä. Babylonialaiset diplomaatit saivat osakseen suurta kunnioitusta missä ikinä matkustivatkaan. Kukoistava talous kannatteli myös kulttuuria, taidetta ja tiedettä. Babylonialaisten astronomian ja matematiikan tuntemus oli tieteellisesti käänteentekevää.
Nebukadnessarin valloitukset
Raamatun kuvaus Babyloniasta on hieman erilainen. Nebukadnessarin suorittama Jerusalemin valtaus ja tuho oli katastrofi, joka jätti syvät jäljet juutalaiskansan muistiin ja identiteettiin. Nebukadnessar kukisti juutalaiset kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 597 eaa., jolloin suurin osa Juudan juutalaisista vietiin pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan ja Sidkia jätettiin hallitsemaan maata. Toinen kerta oli vuonna 586 eaa., jolloin Jerusalem temppeleineen hävitettiin. Noin 50 vuotta kestänyt Babylonian vankeus näyttelee Vanhassa testamentissa keskeistä roolia. Maanpaossa ollut profeetta Hesekiel näki näyn, jossa juutalaiset kokosivat rivinsä ja ottivat takaisin menettämänsä maan.
Kertomusta siitä, miten Marduk (oikealla) kukisti Tiamatin, käytettiin propagandana.
Babylonian vankeus
Juutalaiset eivät olleet vankeudessa koko Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaa. He saivat asua omissa asunnoissaan ja harjoittaa ammattia, mutta he eivät saaneet poistua Babylonian valtakunnasta.
Babylonia oli sotilasmahti, jonka menestys sekä sodassa että rauhanomaisissa kaupoissa perustui osittain sen uskontoon ja myytteihin, joiden avulla hallitsija oikeutti asemansa.
Marduk kukisti Tiamatin
Joskus vuosien 1700–1100 eaa. välillä Babyloniassa luotiin kertomus nimeltä Enuma elish. Nimi tarkoittaa suunnilleen ”kuin yllä” ja tulee sen ensimmäisistä sanoista. Luomistaru kertoo jumalten välienselvittelystä ja siitä, miten nousukas nimeltä Marduk surmaa jumalten äidin, lohikäärmeen muotoisen Tiamatin. Sen jälkeen Marduk luo maailman Tiamatin ruumiista.
Myytti oli vanhojen sumerilaisten kertomusten innoittama. Erona uskonnolliseen elämään keskittyneisiin sumerilaiskertomuksiin Mardukilla oli kuitenkin selvä poliittinen tarkoitusperä. Hän oli Babylonian suojelusjumala, eikä Babylonian suuressa valtakunnassa ollut lasta, joka ei olisi kuullut puhuttavan siitä, miten Marduk oli kukistanut kaaoslohikäärme Tiamatin. Se oli babylonialaista sotapropagandaa.
Babylonia vaati alistumista
Kertomus suuren lohikäärmeen kukistaneesta Mardukista kertoi babylonialaisten ylivallasta. Myytti toimi Babylonian mahdin oikeutuksena Eufratin ja Tigrisin välissä sijainneessa Kaksoisvirranmaassa. Aivan kuten jumalat pakotettiin alistumaan Mardukille, muiden valtakuntien oli alistuttava Babylonian ylivallan alle. Koska juutalaiset ja heidän tottelematon hallitsijansa olivat kieltäytyneet tekemästä tätä, heitä rangaistiin kidutuksella ja pakkosiirtolaisuudella.
Nebukadnessar II:n rakennuttamat riippuvat puutarhat ovat saattaneet näyttää tältä.
Ishtarin portti
Kertomus suuren lohikäärmeen kukistaneesta Mardukista kertoi babylonialaisten ylivallasta. Myytti toimi Babylonian mahdin oikeutuksena Eufratin ja Tigrisin välissä sijainneessa Kaksoisvirranmaassa. Aivan kuten jumalat pakotettiin alistumaan Mardukille, muiden valtakuntien oli alistuttava Babylonian ylivallan alle. Koska juutalaiset ja heidän tottelematon hallitsijansa olivat kieltäytyneet tekemästä tätä, heitä rangaistiin kidutuksella ja pakkosiirtolaisuudella.
Joka halusi käydä mahtavan Babylonian pääkaupunki Babyloniin, ei sopinut olla arkajalka. Kaupunkiin käytiin sen suojelusjumalattarelle pyhitetystä mahtavasta Ishtarin portista. Porttia suojelivat sadat leijonat, alkuhärät ja käärmekaulaiset lohikäärmeet. Vaikka ne olivat kiveen hakattuja tai kiillotetulle siniselle pohjalle maalattuja, asukkaille ne olivat mitä suurimmassa määrin eläviä: pedot pitivät kaupungin viholliset loitolla. Portista kulkenut vierailija astui suoraan babylonialaisen valtakunnan ytimeen.
Kudurrut ilmaisivat rajat
Ishtarin portin läpi meni juhlakulkuetie, joka yhdisti kaupungissa sijainneen Mardukin temppelin muurien ulkopuolella olleeseen Akitu-temppeliin. Kerran vuodessa pitkä kulkue kiemurteli kahden pyhän paikan välillä kulkien Ishtarin portista sitä vartioivien myyttisten petojen ohi. Jokavuotisen juhlan tarkoituksena oli juhlistaa Mardukin ja Babylonian valtaa Mesopotamiassa, joka babylonialaisten mielissä muodosti koko sen ajan sivistyneen maailman.
Ishtarin portti ja Marduk-myytti ovat osoituksia siitä, kuinka tietoisia babylonialaiset olivat johtavasta asemastaan alueella. Samalla tavalla kuin pedot vartioivat valtakunnan pääkaupunkia, aseteltiin kuvakiviä, niin kutsuttuja kudurruja, valtakunnan rajoja merkitsemään. Eräs Nebukadnessar I:n ajalta peräisin oleva kudurru esittää jousimiestä, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi skorpioni. Se on esillä British Museumissa Lontoossa. Ihmishirviö oli mahtavan, valtakunnan rajoja vihollisilta puolustaneen kuninkaan tunnuskuva.
Assyrialaisten ja persialaisten vallan alla
Lopulta kaupungin myyttisistä vahdeista ei ollut apua. Myös Babylonia kukistui ja vieläpä useaan otteeseen. Noin vuosien 900 ja 600 eaa. välillä Babylonia oli ajoittain assyrialaisvallan alla. Vuonna 539 eaa. persialaiset valloittivat maan.
Babylonian kukistuttua suuri osa juutalaisista palasi takaisin kotimaahansa ja rakensi uudelleen Jerusalemin ja sen temppelin. Vaikka elämä palasi juutalaisten pyhään kaupunkiin, he eivät koskaan unohtaneet Babylonian pakkosiirtolaisuutta.