6 syytä Jugoslavian hajoamiseen

Jugoslavian sisällissodasta tuli Euroopan verisin konflikti sitten toisen maailmansodan. Konflikti leimahti kansallismielisyyden, talousvaikeuksien ja historiallisista syistä johtuneen kostonhimon seurauksena.

Jugoslavian sisällissodasta tuli Euroopan verisin konflikti sitten toisen maailmansodan. Konflikti leimahti kansallismielisyyden, talousvaikeuksien ja historiallisista syistä johtuneen kostonhimon seurauksena.

Ron Havin/ritzau scanpix

Maaliskuussa 1991 Euroopassa puhkesi verisin konflikti sitten toisen maailmansodan. Jugoslavian hajoamissodassa kuoli 140 000 ihmistä, ja siihen liittyneet taistelut ja etniset puhdistukset järkyttivät koko maailmaa.

YK:n raportti vuodelta 1994 toteaa, että Serbia halusi säilyttää Jugoslavian liittovaltion, kun taas kroaatit haaveilivat Suur-Kroatiasta, johon olisi kuulunut osia Serbiasta ja Bosniasta.

Sota päättyi vuonna 1995, ja Jugoslavian raunioille syntyivät itsenäiset Slovenia, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Montenegro, Makedonia ja Serbia.

Neljä vuotta myöhemmin Kosovo irtautui uuden sodan jälkeen Serbiasta.

1. Kansallinen identiteetti

Kukaan ei ollut jugoslaavi

Kansallisuuksien jakautuminen Jugoslavian väestön keskuudessa ihmisten oman tuntemuksen mukaan.

Yritykset luoda Jugoslavian liittovaltioon yhtenäistä kansallistunnetta epäonnistuivat.

Vuoden 1981 väestölaskennassa vain 5 prosenttia maan kansalaisista ilmoitti kansallisuudekseen ”jugoslavialainen”.

Eri etnisillä ryhmillä ei ollut yhteistä identiteettiä, vaan niitä pikemminkin erottivat vuosisatainen vihanpito ja katkeruus.

2. Titon kuolema

Isähahmo kuoli

Tito oli toisessa maailmansodassa vastarintajohtaja.

© mageselect

Josip Broz Tito johti jugoslavialaisia partisaaneja, jotka vapauttivat toisen maailmansodan aikana maan Saksan miehitysvallasta. Sodan jälkeen hänestä tuli Jugoslavian kiistaton johtaja.

Sotasankari Tito oli puoliksi kroaatti ja puoliksi sloveeni, ja hän halusi luoda jugoslavialaisille yhden yhtenäisen kommunistisen identiteetin tunnuslauseenaan ”veljeys ja yhtenäisyys”.

Hän vaiensi opposition tehokkaasti, ja kun hän kuoli 87-vuotiaana vuonna 1980, Jugoslavia menetti vahvan yhdistävän johtajansa.

3. Talous

Yhdysvaltojen ”apu” heikensi Jugoslaviaa

Jugoslavia tarvitsi 1980-luvun alussa lainaa, mutta koko kommunistinen Itä-Eurooppa oli kriisissä eikä voinut auttaa.

Yhdysvallat sen sijaan tarttui tilaisuuteen heikentää horjuvaa itäblokkia. Se järjesti Jugoslavialle lainan ja osoitti siten muille kommunistisille maille, että nekin voisivat saada apua lännestä, jos ne siirtyisivät kapitalismiin.

Yhdysvaltojen tuella Jugoslavia sai lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta sillä ehdolla, että se sallisi ulkomaisten tuotteiden maahantuonnin.

Tuontitavarat ohittivat pian suosiossa kotimaisen tuotannon, ja alle kahdessa vuodessa yli 1 100 yritystä joutui lopettamaan ja yli 600 000 jugoslavialaista menetti työnsä. Seurauksena oli runsaasti tyytymättömyyttä ja vihaa maan eri etnisten ryhmien välillä.

4. Jakautuminen

Kommunismin korttitalo romahti

Jugoslavian kartta.

Osavaltioista koostuvan Jugoslavian talous oli vahvasti sidoksissa Itä-Euroopan muiden kommunististen valtioiden talouteen. Kun itäblokin valtioiden talous alkoi 1980-luvulla horjua, Jugoslavia menetti runsaasti tulojaan, mikä vain pahensi talouskriisiä.

Kommunistien lupaukset yhteisestä hyvästä olivat olleet tehokkain keino sitoa maan etniset ryhmät yhteen, mutta kriisin syvetessä ihmiset alkoivat tyypilliseen tapaansa etsiä syntipukkeja – yleensä toisten etnisten ryhmien ja uskontojen edustajista, joita Jugoslaviassa riitti.

5. Pelko

Kroatian vaalit lietsoivat pelkoa

Toisessa maailmansodassa monet kroaatit olivat tukeneet natseja ja osallistuneet serbien kansanmurhaan.

Kun Kroatian osavaltion enemmistö sitten äänesti itsenäisyyden puolesta vuonna 1991, alueen serbivähemmistö alkoi pelätä uusia vainoja.

Seurauksena oli serbien kansannousu, jota serbien johtamat Jugoslavian liittoarmeijan joukot avoimesti tukivat.

6. Kosto

Pitkään kytenyt katkeruus pääsi valloilleen

Serbit menettivät kokonaisen nuorten miesten sukupolven Kosovo Poljessa vuonna 1389.

© Adam Stefanovic

1990-luvun konfliktit Jugoslavian eri kansojen välillä tarjosivat serbinationalisteille tilaisuuden maksaa vuosisatojen takaisia kalavelkoja.

Serbiruhtinaat olivat käyneet vuonna 1389 verisen taistelun ottomaanien valloitusarmeijaa vastaan Kosovo Poljessa eli ”Mustarastaiden tasangolla” nykyisen Kosovon alueella.

Serbit kärsivät raskaita tappioita ja hävisivät taistelun, ja ottomaanit liittivät Serbian islamilaiseen imperiumiinsa. Seurauksena oli vuosisatoja kytenyt syvä viha ja katkeruus serbien keskuudessa.

Serbit muistelivat Kosovo Poljen taistelua vuosisatojen ajan kirjoissa, runoissa ja lauluissa, ja sisällissodan sytyttyä monet heistä halusivat kostaa verilöylyn Jugoslavian muslimeille, joita he pitivät vihattujen ottomaanivalloittajien jälkeläisinä.