5 syytä, miksi Britannia vältteli sotaa

Brittien mielissä Münchenin sopimus takasi rauhan Eurooppaan. Hitlerin Saksa ei sopimuksesta piitannut.

Brittien mielissä Münchenin sopimus takasi rauhan Eurooppaan. Hitlerin Saksa ei sopimuksesta piitannut.

Shawshots/Imageselect

Britannian pääministeri Neville Chamberlain loisti tyytyväisyyttä astuessaan 30. syyskuuta 1938 lentokoneesta Hestonin lentokentällä Lontoon länsipuolella.

Hänellä oli kädessään ns. Münchenin sopimus, jonka hän, Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler sekä Ranskan ja Italian edustajat olivat juuri allekirjoittaneet.

Chamberlain ylisti myöhemmin samana päivänä sopimuksen merkitsevän ”rauhaa meidän elinajaksemme”.

Kuuntele Chamberlainin puhe Hitlerin tapaamisen jälkeen:

Tuohon sopimukseen kulminoitui brittien niin kutsuttu appeasement- eli myönnytyspolitiikka. Britannia ei 1930-luvulla ollut valmis sotaan, ja siksi se halusi välttää aseellista konfliktia kaikin keinoin ja sieti muun muassa Saksan tekemät Versaillesin sopimuksen rikkomukset.

Münchenin sopimus ei kuitenkaan tuonut rauhaa, päinvastoin. Se salli Saksan liittää Tšekkoslovakian saksankieliset sudeettialueet Saksaan sillä ehdolla, että Saksa ei enää esittäisi muita vaatimuksia – mikä vakuutti Hitlerin siitä, että välttääkseen sodan Britannia hyväksyisi mitä vain.

Alla viisi syytä, joiden vuoksi Britannia ei halunnut sotaa Hitlerin Saksaa vastaan:

1. Tiedustelua oli supistettu

Ensimmäisessä maailmansodassa brittijoukkojen ylipäällikkönä toiminut Douglas Haig uskoi, että muuttunut sodankäynti oli tehnyt sotilaallisesta tiedustelusta tarpeetonta rauhan aikana.

Münchenin sopimus antoi Saksalle luvan marssia Tšekkoslovakiaan 10. lokakuuta 1938.

© Shutterstock

Näkemys sopi Britannialle, joka kärsi maailmansodan jälkeen rahapulasta, ja niinpä tiedustelumäärärahat leikattiin minimiin; esimerkiksi salaisessa palvelussa MI5:ssä oli vuonna 1939 vain 36 upseeria. Siksi Britanniassa ei tiedetty juuri mitään Saksan sotilaallisesta voimasta tai suunnitelmista ennen sodan syttymistä.

2. Britit olivat jäljessä sotavarustelussa

Versaillesin sopimus asetti tiukkoja rajoitteita Saksan sotavoimille. Natsit eivät kuitenkaan niistä piitanneet, ja vuodesta 1935 alkaen Hitler varusti aivan avoimesti niin maa-, meri- kuin ilmavoimiakin.

Britannia puolestaan ei 1920- ja 1930-luvulla juurikaan kehittänyt tai vahvistanut puolustustaan. Saarivaltion oman alueen suojelemisen sijaan huomio kiinnitettiin imperiumin kaukaisiin alueisiin, erityisesti taloudellisesti tärkeään Intiaan.

Tehokas Bristol Blenheim -pommikone oli voimaton nopeita hävittäjiä vastaan.

© UK Ministry of Defence

Myöskään brittiläiset sotilasstrategit eivät pystyneet seuraamaan aikaansa. Ilmavoimien johto esimerkiksi uskoi pommikoneiden ratkaisevan sodan eikä ymmärtänyt hävittäjien merkitystä – mutta toisaalta Britannia ei taloudellisista syistä pystynyt investoimaan pommikoneisiinkaan. Myös sukellusvenelaivaston vahvistaminen laiminlyötiin rahapulassa.

3. Tappioiden määrä pelotti

Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi elokuussa 1914, brittiläiset miehet jonottivat innoissaan värväystoimistoihin, ja muutamassa kuukaudessa armeijaan ilmoittautui noin kaksi miljoonaa vapaaehtoista.

Juoksuhautojen kauhujen jälkeen britit eivät halunneet ajatellakaan sotaa.

© Shutterstock

Neljän vuoden kuluttua yli 850 000 brittiä oli kaatunut taisteluissa ja valtionkassa oli tyhjä.

Sota oli ollut briteille paitsi verinen ja kallis myös hyödytön. Kansan enemmistö halusi kaikin keinoin välttää moisen toistuvan, eikä yksikään poliitikko uskaltanut pitkälle 1930-luvulle asti edes puhua julkisesti asevarustelusta.

4. Pasifismi oli levinnyt laajalti

Pasifismi eli rauhanaate levisi 1930-luvun alussa yläluokan salongeista koko kansan keskuuteen, ja ihmiset liittyivät innolla Peace Pledge Union -järjestöön, joka kannatti vuoteen 1940 asti rauhanneuvotteluja Saksan kanssa.

Pasifistit kunnioittivat sotien uhreja valkoisilla unikoilla.

© Shutterstock

Rauhanaate oli niin vahva, että poliitikkojen oli vaikea valmistella Britanniaa sotaan.

5. Talouslama vaikutti myös asekehitykseen

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britannian talous pysähtyi, kun puuvillakankaiden, teräksen ja hiilen kysyntä laski ja maailmanmarkkinat janosivat kemianteollisuuden tuotteita ja autoja, joissa Britannia ei ollut kilpailukykyinen. 1930-luvun maailmanlaajuinen lama iski Britanniaan ankarasti, ja jo entuudestaan horjuva talous heikkeni entisestään.

Työttömiä brittejä kerääntyi jonottamaan avustuksia 1930-luvulla.

© Bundesarchiv, Bild 102-10246/CC-BY-SA 3.0

Kriisin ollessa pahimmillaan vuonna 1933 työttömyys nousi Britanniassa 22 prosenttiin.

Hallitus päätti taloudellisista syistä vuodesta 1919 alkaen olla rahoittamatta suuria sotilaallisia hankkeita, sillä se ei uskonut maan joutuvan mihinkään suureen sotaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Niinpä britit eivät juurikaan panostaneet uuteen aseteknologiaan vuosina 1919–1932.