1 200 vuotta suurvaltojen välissä

”Maamme on suuri ja hedelmällinen, mutta huolien runtelema. Tule ja ryhdy prinssiksemme hallitsemaan meitä.”

Ukrainalaisen kronikan mukaan toraisat slaavilaisheimot pyysivät vuonna 862 pohjoismaisia sotureita apuun.

Valtakunta kasvoi ja ulottui vuoden 1000 tienoilla Mustallemerelle asti.

6. joulukuuta 1240 Tšingis-kaanin lapsenlapsi Batu valloitti Kiovan kaupungin.

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun mongolit kukistivat kaupungin puolustuksen, mutta tämä voitto merkitsi viikinkien ajan päättymistä.

Seuraavat 100 vuotta ukrainalaiset maksoivat mongo­leille, jotka puolestaan jättivät ukrainalaiset rauhaan.

Suuriruhtinas Algirdasin aikana Liettua valloitti Ukrainan.

Vuonna 1362 Algirdas otti haltuunsa Kiovan, ja pian hänen joukkonsa olivat vain 80 kilometrin päässä Moskovasta, Venäjän suuriruhtinaan asuinpaikasta.

Algirdasin kuoleman aikaan vuonna 1377 Liettua oli mahtava valtio.

Se ulottui Itämereltä aina Mustallemerelle saakka.

Lublinin unioni vuonna 1569 liitti Länsi-Ukrainan Puolan ja Liettuan reaaliunionin osaksi.

Moskovan suuriruhtinaskunnalle koetun tappion jälkeen Liettua kaipasi vahvaa liittolaista, ja siksi se päätyi yhteen Puolan kanssa.

Puolalaiset miehittivät suuren osan Ukrainaa ja ihastuivat maan muhevaan multaan.

Eräs kirjailija kirjoitti: ”Ukraina on maa, jonka Jumala lupasi heprealaisille. Täällä virtaa maitoa ja hunajaa.”

Liettuan ja Puolan alaisuudessa Ukrainan talonpojat elivät aatelin sortamina.

Monet pakenivat autioille aroille ja ryhtyivät kasakoiksi.

Vuosina 1648–1709 kasakkavaltio kattoi puolet nyky-Ukrainan alueesta.

Suurella Pohjan sodalla oli merkittävä vaikutus Ukrainaan.

Tuolloin Puolan kuningas, Venäjän Pietari Suuri ja ottomaanien sulttaani jakoivat maan keskenään.

Ruotsalaisten hyökkäys musersi Puolan, mutta vuonna 1709 ruotsalaiset kokivat tappion Pietari Suurelle Ukrainan Pultavassa.

Seuraavien vuosikymmenten ajan Ukraina kuului Venäjään.

Itävallan, Venäjän ja Preussin väliset poliittiset jännitteet heijastuivat vuonna 1772 jälleen Ukrainaan.

Yhdellä kynänvedolla suurvallat liittivät lännessä sijaitsevan Galitsian Itävaltaan.

Venäjän heikentämiseksi Itävalta tuki vuodesta 1848 lähtien vähemmistön unelmaa yhtenäisestä Ukrainasta.

Lue myös: Ukraina ja venäjä – mitä eroa?

Samana vuonna ensimmäinen ukrainalainen itsenäisyysliike julisti; ”Ukrainalaiset ovat kansa, joka eroaa puolalaisista ja venäläisistä.

Olemme 15 miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat samaa kieltä.” Itsenäisyyttä saatiin kuitenkin odottaa vielä vuosikausia.

Ukraina julistautui itsenäiseksi vuonna 1917 keskellä ensimmäistä maailmansotaa, mutta kommunistien ja konservatiivien välille puhkesi heti sisällissota.

Kommunistit voittivat, ja vuoteen 1990 asti Ukraina kuului Neuvostoliittoon.

Ukraina sai itsenäisyytensä takaisin vasta, kun Neuvostoliitto hajosi.

Kesällä 1991 Ukrainan parlamentti antoi itsenäisyysjulistuksen, jota 90 % äänestäneistä kannatti kansanäänestyksessä joulukuussa 1991. Samalla Ukrainan ensimmäiseksi presidentiksi vallittiin entinen kommunisti Leonid Kravtšuk.

Myöhemmin samassa kuussa Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän johtajat sopivat Neuvostoliiton lakkauttamisesta ja sen seuraajan, entisistä neuvostotasavalloista muodostuvan Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) perustamisesta.

Ukrainan presidentit veivät 2000-luvulla Ukrainaa lähemmäksi EU:ta ja Natoa, ja vuonna 2008 sotilasliitto päätti, että Ukraina voidaan ottaa sen jäseneksi.

Länsimielisten ja venäläismielisten poliitikkojen välinen kitka johti vuonna 2014 Kiovassa Maidanin mielenosoituksiin, joissa ihmiset vaativat istuvan presidentin eroamista. Parlamentin äänestyksen jälkeen venäläismielinen presidentti erotettiin, ja hän pakeni Venäjälle.

Heti tämän jälkeen Venäjän presidentti lähetti joukkoja Krimin niemimaalle, joka liitettiin Venäjään kansanäänestyksen jälkeen.

Pian venäläiset separatistit idässä Donetskin ja Luhanskin alueilla julistivat alueet itsenäisiksi, mistä seurasi taisteluja Ukrainan armeijaa vastaan.

Vuoden 2021 lopulla Venäjä alkoi sijoittaa suuria määriä joukkoja Ukrainan rajalle. Venäjä vaati takeita siitä, ettei Ukraina koskaan liity Natoon, ja piti näyttäviä sotaharjoituksia rajan lähellä.

Nato-maat torjuivat Venäjän vaatimukset ja ilmoittivat kunnioittavansa Ukrainan itsemääräämisoikeutta.

Kuumeiset diplomaattiset neuvottelut eivät tuottaneet tulosta, ja 24. helmikuuta Venäjän joukot tunkeutuivat rajan yli Ukrainan hallitsemille alueille Donetskissa ja Luhanskissa mutta myös muualle Ukrainaan.