Voodoo - vallankumouksellista kauhua

Marttyyrikuolema innosti orjia

Kapinajohtaja Boukman itse kuoli taisteluissa pian kapinan puhjettua, ja ranskalaiset esittelivät hänen päätään kaikkialla toivoen, että kapinalliset luovuttaisivat nähdessään johtajansa kuolleen. Vaikutus oli kuitenkin päinvastainen, ja Boukmanista tuli innostava marttyyri.

Orjat onnistuivat lopulta voittamaan ranskalaissotilaat, joskin asiaan vaikuttivat muutkin tekijät kuin mustien vahva usko asiaansa, esimerkiksi ranskalaisten sairastuminen trooppisiin tauteihin.

Vuonna 1804 perustettiin itsenäinen Haiti, maailman ensimmäinen musta ­tasavalta ja historian ainut esimerkki ­onnistuneesta orjakapinasta.

Siirtomaavallat eivät kuitenkaan halunneet tunnustaa orjien kansakuntaa, ja niinpä muu maailma boikotoi maata, jonka uusi johtava luokka koostui pääosin mulateista. Aina vuoteen 1860 asti Vatikaani ei myöskään lähettänyt Haitiin katolisia pappeja.

Haitista kerrottiin huhuja kannibalismista, zombeista ja seksiorgoista, ja voodoouskonto esitettiin pelkkänä mustana magiana – eikä näistä mielikuvista ole päästy vieläkään täysin eroon esimerkiksi ­Hollywoodin kauhuelokuvissa.

Elokuvissa ja televisiossa nähdään usein voodoonukkeja, joita pistellään neuloilla, mutta todellisuudessa nukkeja on käytetty vain joissain voodoorituaaleissa ja varsin harvoin.

Nuket menevät kuitenkin hyvin kaupaksi keräilyesineinä tai matka­muistoina, ja niistä onkin tullut suuri osa kaupallista ”turistivoodoota”.

Voodoo on Haitissa jokapäiväistä

Vaikka voodoohon kyllä sisältyy uskoa mustaan magiaan ja zombeihin, se on ennen kaikkea arkipäiväinen uskonto miljoonille ihmisille varsinkin Haitissa mutta myös Yhdysvaltojen eteläosissa.

Monet haitilaiset lähtivät vallan­kumouksen jälkeen Yhdysvaltoihin New Orleansin seutuville, missä he kehittivät voodoosta oman versionsa, hoodoon.

Samankaltaisia afroamerikkalaisia uskontoja on muissakin maissa, joiden väestö on pääosin taustaltaan afrikkalaisia, kuten Kuubassa (santeria) ja Brasiliassa (candomblé). Nimi voodoo – tai vodou, kuten haitilaiset sen itse kirjoittavat – tulee voodoon alkulähteiltä, nykyisen länsi­afrikkalaisen Beninin fon-kansan ’henkeä’ tarkoittavasta sanasta. Haitissa voodoota kutsutaankin usein ”henkien palvelemiseksi”.

Haitilaisten mukaan maailmassa liikkuu valtavasti erilaisia henkiä, joista käytetään nimitystä loa. Kaikilla hengillä on oma luonteensa, ja monissa voodoon hengissä voidaan nähdä yhtäläisyyksiä myös samanlaisia ominaisuuksia omaaviin katolisiin pyhimyksiin.

Eri henget haluavat erilaisia lahjoja

Useimmat voodoon harjoittajat ovat myös katolisia, eivätkä he pidä yhdistelmää mitenkään kummallisena. Perheen ­kotialttarilla kristityt pyhimyskuvat ovat rinta rinnan voodooamulettien ja maagisten symbolien kanssa. Perheenjäsenet uhraavat usein päivittäin esimerkiksi hajuvettä, ruokaa tai alkoholia itselleen tärkeimmille pyhimyksille ja hengille.

Voodoomessuja pidetään erityisissä temppeleissä, jotka ovat usein yksinkertaisia maagisin symbolein koristeltuja palmunlehtimajoja. Uskotaan, että messussa laulun ja rummutuksen avulla kutsuttu henki, loa, asettuu pappiin tai papittareen ja voi siten viestiä uskovien kanssa.

Eräs naispuolinen loa, joka voi ilmaantua tällä tavalla, on vaaleaihoinen ja turhamainen Ezili Fweda. Hän ilahtuu saadessaan lahjaksi hajuvettä, samppanjaa, koruja tai makeisia. Henkimaailmassa hänen pahin vastustajansa, jonka kanssa hän kilpailee samasta miespuolisesta loasta, on musta nainen Ezili Dantò, joka haluaa mieluummin lahjaksi porsaita, mustia ­kanoja ja vahvaa rommia.

On olemassa myös vaarallinen miespuolinen loa Kriminèl, jonka nimikin viittaa pahantekoon. Hänellä on puukko, ja hänet voi taivutella toteuttamaan maagisia väkivallantekoja.

Eräs toinen värikäs hahmo on Baron Samedi (”Paroni Lauantai”), joka on hautausmaiden herra ja vartija. Pelottava hahmo kuvataan usein silinterihatussa, mustassa takissa, mustissa laseissa ja pumpulia sieraimissa – siis perinteisen hautausurakoitsijan hahmossa – ja hänen kasvonsa ovat pääkallon valkoiset.

James Bond -elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla (1973) pääkonnan kätyri esiintyy Baron Samedina hyödyntääkseen haitilaisten tätä loaa kohtaan tuntemaa pelkoa.

Voodoo ei ole tuonut hyvinvointia

Mustaa magiaa, josta haitilaiset käyttävät nimeä ”vasemman käden työ”, harjoi­tetaan salaseuroissa, joista tunnetuin on pelätty Bizango.

Se oli olemassa jo ­orjakapinan aikaan 1700-luvulla, ja sen jäsenten väitetään käyttäneen mustaa magiaa taisteluissa ranskalaisia vastaan.

1900-luvulla Haitia hallinneet diktaattorit François ”Papa Doc” Duvalier ja hänen poikansa Jean-Claude ”Baby Doc” Duvalier käyt­tivät Bizangoa apunaan hiljentääkseen toisinajattelijat.

Voodoon ”vasemman käden työhön” sisältyy usko siihen, että toisen ihmisen sielun voi ottaa haltuunsa magialla ja ­hänestä voi siten tehdä zombin, tahdottoman elävän kuolleen, joka tottelee ­hallitsijansa pienintäkin käskyä. Uskon zombeihin sanotaan heijastelevan orjien alisteista asemaa yhteisössä.

Haitilaisten orjien vuonna 1804 voittama vapaus ei ole johtanut hyvinvointiin, vaan Haitin historiaa ovat leimanneet korruptoituneet sotilas­diktatuurit ja ­yhteiskunnan hauraus.

Infrastruktuurin ja hyvinvoinnin puute on tarkoittanut, että esimerkiksi sairauksien ja taloudellisten ongelmien kanssa painiessaan köyhä väestö on ­pitkälti ­pystynyt turvautumaan – ja turvautuu yhä – vain paikallisiin voodoopappeihin ja -papittariin.