Foinikialaisten sivilisaatio syntyi vuoden 1200 eaa. tienoilla Välimeren pohjukassa nykyisen Libanonin alueella.
Alueelle syntyi itsenäisiä kaupunkeja, joista tärkeimmät olivat Byblos, Sidon ja Tyros ja joiden asukkailla oli yhteinen kieli, kulttuuri ja elämäntapa. Foinikialaiset olivat taitavia laivanrakentajia ja kauppiaita.
He rakensivat tilavia ja merikelpoisia laivoja ja kuljettivat niillä kauppatavaraa ympäri laajaa kauppaverkostoaan, joka ulottui eteläisestä Afrikasta Pohjois-Englantiin.
Foinikialaisten sivilisaatio alkoi hajota, kun Aleksanteri Suuri valloitti Tyroksen ja foinikialaisten muut rannikkokaupungit vuonna 332 eaa.
Itsenäiset Bybloksen (1), Sidonin (2) ja Tyroksen (3) kaupungit olivat foinikialaisen sivilisaation keskuksia.
Laivat
Foinikialaisten laivat olivat leveitä ja tilavia ja erittäin merikelpoisia.
Edistykselliset laivat kuljettivat kauppiaita kauas
Suuret ja vakaat laivat kuljettivat foinikialaisia ja heidän rahtiaan pitkin maailman meriä.
Leveiden ja tilavien laivojen ruumaan mahtui jopa 500 tonnia rahtia.
Käyttövoimana laivoissa olivat airot tai suuri neliönmuotoinen purje, jota voitiin kääntää tuulen mukaan.
Suotuisalla tuulella laivat saavuttivat jopa viiden solmun nopeuden, minkä ansiosta ne pystyivät purjehtimaan 650 kilometriä neljässä päivässä. Kolikkolöytöjen perusteella foinikialaiset purjehtivat ehkä Englantiin asti.
Monopoli
Foinikialaiset keräsivät Murex brandaris -purppurakotiloita metalliverkoilla Välimeren rannikoilta.
Purppurakotilo loi vaurautta ja hyvinvointia
Foinikialaiset ansaitsivat omaisuuksia aikansa himoituimmalla väriaineella purppuralla. Nimi ”Foinikia” tarkoittaakin myös ”Purppuramaata”.
Purppuraväriä saatiin Murex brandariksen eli purppurakotilon rauhasesta. Foinikialaiset leikkasivat rauhaset irti ja keittivät niitä suolavedessä.
Löyhkäävä prosessi kesti 10 päivää, ja siihen kului valtavia määriä kotiloita: 1,4 grammaan väriainetta tarvittiin peräti 12 000 kotiloa.
Tulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. Hallitsijat rakastivat purppuraväriä, joka oli kaupankäynnissä painonsa arvoinen kultaa.
Kirjoitus
Foinikialaisten kirjoitus tunnetaan arkeologisten löytöjen, kuten tämän 600-luvulta eaa. peräisin olevan saviastian, ansiosta.
Yksinkertainen kirjoitus oli helppo oppia
Ihmiset ovat viestineet kirjoittamalla noin 3500-luvulta eaa. lähtien. Ensimmäiset kirjoitusjärjestelmät koostuivat kuitenkin sadoista merkeistä, ja niitä oli vaikea oppia.
Vuoden 1000 eaa. tienoilla foinikialaiset kehittivät uuden kirjoitusjärjestelmän. Siinä oli vain 22 merkkiä, joita yhdistelemällä voitiin kirjoittaa kaikki tunnetut äänteet ja sanat.
Uusi yksinkertainen kirjoitus levisi ajan mittaan koko Välimeren alueelle, ja sen pohjalta kehittyivät vähitellen myös meidän nykyiset aakkosemme.
Siirtokunnat
Kypros sijaitsi Välimeren kauppareittien solmukohdassa. Foinikialaiset perustivat sinne siirtokuntia 800-luvulla eaa.
Siirtokunnat yhdistivät kauppaverkoston
Laivastonsa ansiosta foinikialaiset pystyivät perustamaan siirtokuntia eri puolille Välimerta.
Siirtokunnat helpottivat raaka-aineiden saantia, ja niiden ansiosta foinikialaiset pääsivät käsiksi esimerkiksi Rio Tinton kaivosten rikkaisiin hopeaesiintymiin Etelä-Espanjassa. Muun muassa Sisiliaan perustetuista kauppapaikoista tuli ylellisyystavaroiden, kuten lasin, norsunluun ja kankaiden, kaupan keskuksia.
Verrattain itsenäiset siirtokunnat varmistivat foinikialaisten aseman alueen johtavana kauppakansana.
Rauha
Rauha sai foinikialaisten kaupan kukoistamaan. Heidän suosituimpia kauppatavaroitaan olivat kankaat, lasi ja metalliesineet.
Rauha turvasi foinikialaisten menestyksen
Koska kaupankäynti oli foinikialaisten elinehto, he suosivat sodan sijasta diplomatiaa ja rauhaa.
Foinikialaiset eivät käyneet valloitussotia ja palkkasivat tarvittaessa palkkasotureita turvakseen.
Vihollisen uhatessa foinikialaisten kaupunkeja he torjuivat usein hyökkäyksen neuvottelemalla ja tarjoamalla vihollisille lahjoja, kuten vuonna 1109 eaa., kun Assyrian kuningas Tiglatpileser uhkasi heidän alueitaan.
Rauhanpolitiikan ansiosta foinikialaisten kulttuuri kesti pitempään kuin monien sotaisampien kansojen, kuten heettiläisten.