Vuosisatoja Euroopan rannikkoseutujen asukkaissa kauhua herättäneet viikinkilaivat alkoivat hävitä Skandinavian vesiltä 1200-luvulla.
Niiden tilalle tulivat niin sanotut koggit, jotka pystyivät kuljettamaan enemmän lastia ja joihin tuli ajan mittaan myös kansi sekä peräsin viikinkilaivoille tyypillisen ohjausairon sijaan.
Muualla pitkälaivat pitivät kuitenkin paikoin pintansa,ja niitä kehitettiin edelleen.
Hebrideillä, Skotlannin länsirannikolla ja Irlannin pohjoisrannikolla eli paljon viikinkejä, ja viikinkien perinteisen sotalaivan eri muunnokset, kuten skotlantilainen birlinn, säilyivät kulkuvälineinä aina 1600-luvulle asti.
Yhtään birlinn-alusta ei ole säilynyt, mutta aikalaiskuvausten perusteella se muistutti viikinkien pitkälaivaa.
Edeltäjänsä tavoin birlinn oli limisaumainen.
Sitä voitiin soutaa tai siinä voitiin käyttää käyttää purjetta, ja se sopi erinomaisesti Skotlannin ja Irlannin välisen meren oikukkaisiin olosuhteisiin.
Birlinnissä oli kiinteä peräsin, ja keula oli selvästi korkeampi kuin perä, toisin kuin perinteisissä viikinkilaivoissa.
Keskiajalla mahtavalla skotlantilaisella MacDonaldin klaanilla oli kokonainen birlinnien laivasto, jonka avulla se saattoi valvoa suuria maa-alueitaan Hebrideillä.
Birlinnien käyttö loppui vähitellen 1600-luvun puolivälissä.