Samaan tapaan kuin nykyään vaikkapa rakkautta tai myötätuntoa voidaan ilmaista sydänemojilla, myös viikingeillä oli symbolinsa eri käsitteille, kuten suojelukselle tai sukulaisuudelle.
Viikinkiaika (n. 750–1100) pursusi erilaisia symboleja, merkkejä ja figuureja. Osa niistä ilmaisi jotakin abstraktia, osa konkreettista ja osa molempia yhtä aikaa.
Viikinkisymbolit saattoivat liittyä tavalliseen arkeen mutta myös yliluonnolliseen ja esimerkiksi suojata pahoilta voimilta.
Viikingit käyttivät esimerkiksi usein amuletteja, joiden tarkoitus oli vahvistaa tai suojata käyttäjäänsä. Suosituimpiin kuului skandinaavisen mytologian Thorin vasaraa kuvaava amuletti.
Viikingit käyttivät symboleja myös taiteessaan ja koristelivat niillä kilpiään ja rakennuksiaan. Symboleja näkyi kaikkialla viikinkien maailmassa.
Seuraavaksi tutustumme seitsemään viikinkien yleisimmin käyttämään symboliin ja kuvioon ja esittelemme kolme esimerkkiä siitä, miten viikinkisymbolit on nykyään ehkä ymmärretty väärin tai niitä käytetään kyseenalaisella tavalla.
Thorin vasara – reaktio kristinuskoon?
Thorin vasara.
Suojelusta ja voimaa
Monet viikingit kantoivat Thorin vasaraa riipuksena kaulassaan.
Skandinaavisen mytologian mukaan Thor-jumala suojeli maailmaa pahantahtoisilta jäteiltä Mjölner-vasaran avulla, joka palasi hyvin tähdätyn heiton jälkeen bumerangina takaisin jumalan käteen.
Viikingit uskoivat saavansa Thorilta voimaa ja suojelusta kantamalla mukanaan pientä Mjölner-vasaraa. Thorin vasaroita valmistettiin esimerkiksi hopeasta, lyijystä, raudasta, meripihkasta, pronssista ja kullasta.
Koru oli suosittu etenkin 900-luvulla, jolloin ensimmäiset kristityt viikingit alkoivat kantaa kaulassaan ristiä.
Jotkut arkeologit pitävätkin Thorin vasara -amuletteja reaktiona kristinuskoon; viikingit olisivat siis kantaneet Thorin vasaraa osoittaakseen uskollisuutensa vanhalle uskonnolleen.
Yggdrasil – maailmanpuu ryijyssä
Tämä Yggdrasil-kuva perustuu Ruotsista Överhogdalin kylästä löydettyyn seinävaatteeseen.
Elämän sykli
Viikingit uskoivat, että Yggdrasil-saarnipuu seisoi keskellä jumalten maailmaa Asgårdia ja levitti sieltä oksansa kaikkialle maailmaan.
Puu symbolisoi sekä elämän kiertokulkua että maailmankaikkeuden yhtenäisyyttä. Uskomuksen mukaan Yggdrasil yhdisti yhdeksän eri maailmaa.
Nimi Yggdrasil voidaan kääntää sanoilla ”Odinin hevonen”. Se viittaa kertomukseen, jossa Odin-jumala roikkui maailmanpuusta yhdeksän päivää ja yötä saadakseen viisautta.
Yggdrasililla oli kolme juurta. Niistä yhden alla oli lähde, niin sanottu Urdin kaivo, jonka luona jumalat tapasivat toisiaan.
Yhden juuren alla eli Nidhöggr-lohikäärme, ja puun latvassa asui sen vihollinen, Vidofnir-lintu. Ratatorsk-niminen orava kipitti puun runkoa ylös ja alas kuljettaen viestejä noiden kahden välillä.
Yggdrasilista on säilynyt viikinkiajalta vain vähän historiallisia kuvauksia. Yksi niistä on Ruotsissa Överhogdalin kylässä oleva kuvakudos myöhäiseltä viikinkiajalta.
Triskele – runotaiteen jumalan symboli
Viikinkiajan triskelejen muodot vaihtelevat. Tässä kuvassa triskele muodostuu kolmesta juomasarvesta.
Kolmijalkainen juomasarvi
Triskele on kuvio, jossa kolme ”jalkaa” tai spiraalia lähtee samasta pisteestä.
Nimi tulee kreikan kielen ”kolmijalkaa” tarkoittavasta sanasta triskelos.
Viikingeille triskele oli runoilun jumalan Odinin symboli.
Myytin mukaan Odin vietti kolme yötä Gunnlöd-jättiläisnaisen kanssa. Gunnlöd valvoi niin sanottua skaldien simaa, joka oli valmistettu maailman rikkaimman miehen, Kvaserin, verestä.
Kiitokseksi lemmenöistä Gunnlöd antoi Odinille luvan ottaa kolme siemausta runouden simaa, jota säilytettiin kolmessa astiassa.
Odin hörppikin kaiken siman, muuntautui kotkaksi ja lensi sitten arvokkaan juoman kanssa tiehensä. Päästyään riittävän kauas hän oksensi siman ulos.
Runouden sima antoi viikinkien runoilijoille, skaldeille, runoilun lahjan.
Tanskassa Snoldelevin kylässä olevassa 800-luvun riimukivessä on kolmesta juomasarvesta koostuva triskele – ne edustavat ilmeisesti sarvia, joilla Odin joi kaiken runosiman.
Triskele oli tärkeä symboli myös niin sanotussa Jelling-tyylissä, joka syntyi viikinkikuningas Harald Sinihampaan hovissa Jellingissä 900-luvun loppupuoliskolla.
Valknut – yhteys Odiniin
Viikinkisymboli valknut.
Siirtymä elämästä kuolemaan?
Niin sanottu valknut on symboli, jossa on kolme yhteen liittynyttä kolmiota.
Tutkijat eivät ole yksimielisiä symbolin tarkasta merkityksestä, mutta se liitetään Odiniin ja taistelukentällä (val) kaatuneisiin viikinkeihin.
Uskomuksen mukaan valkyriat eli Odinin naispuoliset palvelijat kantoivat kaatuneet soturit Odinin saliin Valhallaan, jossa näille oli aina tarjolla runsaasti simaa ja sianlihaa.
Valknut-symboli tunnetaan muun muassa kuvakivestä Ruotsista Gotlannin saarelta ja viikinkiajan Itä-Englannista, jossa se esiintyy yksittäisissä hautauurnissa hevosten ja susien kuvien kanssa –molemmat usein Odiniin liitettyjä eläimiä.
Teorian mukaan valknut symboloi siirtymää elämästä kuolemaan.
Aurinkopyörä/svastika – natsien kuolemansymboli
Viikinkien aurinkopyörä ja natsien hakaristi symboloivat eri asioita, mutta viikingeille ne edustivat samaa asiaa.
Viikinkien elämän symboli
Aurinkopyörä on ikivanha symboli, joka juontuu kaukaa ennen viikinkiaikaa.
Aurinkopyörä – muinaisnorjaksi sólarhvél – on ympyrän keskellä oleva risti.
Siitä on olemassa myös svastikaksi tai hakaristiksi kutsuttu versio, johon liittyy nykyään hyvin negatiivisia mielikuvia Adolf Hitlerin otettua sen kansallissosialismin symboliksi.
Viikinkiajalla molemmat versiot liittyivät kuitenkin elämää antavaan aurinkoon.
Symboli merkitsi ihmisille onnea, hyvinvointia ja suojelusta.
Aurinkopyörä-symbolia esiintyy muun muassa riimukivissä, usein Thorin nimen yhteydessä
Joidenkin tutkijoiden mukaan auringonpyörällä ja Thorin vasaralla oli viikingeille sama symbolinen merkitys.
Riimut – vanhempi ja nuorempi futhark
Nuoremman futharkin 16 merkkiä. Viikinkiajalla käytettiin tätä riimumerkistöä. Viikinkiajan harrastajien olisi hyvä pitää se mielessä, jotteivät he tatuoi kehoonsa riimuja, joita ei tunnettu viikinkiajalla.
Riimujen salaisuudet
Viikingeille kulmikkaat riimut eivät olleet pelkästään kirjoitusmerkkejä vaan niihin liittyi myös taikaa.
Riimut saattoivat siis symbolisoida suojaa esimerkiksi sairauksia vastaan.
Sana riimu on sukua muinaisnorjan sanalle rún, salaisuus, ja riimujen yhteys yliluonnolliseen juontuu skandinaavisesta mytologiasta.
Riimujen viisauden toi maailmaan Hávamál-eddarunon (”korkean” eli Odinin sanat) mukaan itse Odin: ”Odin kaivoi riimuja / maailman alkulähteiltä.”
Hän pääsi riimujen lähteille roikuttuaan yhdeksän yötä ja päivää nälissään ja janoissaan Yggdrasil-maailmanpuusta keihään lävistämänä.
Viikinkiaikana valat eli ennustajanaiset ja muut asiaan vihkiytyneet käyttivät riimuja sekä hyvän että pahan magian harjoittamiseen.
Egillin, Kalju-Grímrinpojan, saagassa kerrotaan islantilaisen skaldi Egilin parantaneen sairaan tytön, joka oli noiduttu ”väärillä riimuilla”.
Saagan mukaan Egil veisti riimuloitsun puiseen sauvaan ja pani sen tytön tyynyn alle, minkä jälkeen tyttö parantui.
Viikinkien oudot oliot
Naamiokivi Århusista.
Lohikäärmeen päitä ja muita olioita
Viikinkien taiteessa on paljon erikoisia olentoja, joiden kaikkien merkitystä tutkijat eivät tiedä.
Tunnetuin esimerkki lienee kita ammollaan oleva lohikäärmeen pää, joka kaiverrettiin usein pelotukseksi ja varoitukseksi viikinkilaivojen keulaan.
Toinen mystinen olento on käärmemäinen olio, jota esiintyy etenkin varhaisen viikinkiajan koruissa.
Kuvissa olio on aina tarttunut itseensä tai muihin vastaaviin olentoihin.
Århusissa olevassa niin sanotussa naamiokivessä on kuvattu paholaismainen olento, jolla on sarvet ja lomittain olevat raajat.
Tutkijoiden mukaan sen ehkä uskottiin suojaavan riimukiven omistajia pahoilta hengiltä.
Joidenkin eläinsymbolien merkitys tunnetaan paremmin.
Riimukivien lohikäärmemäiset käärmeet yhdistetään esimerkiksi usein maailmankäärmeeseen, joka skandinaavisen mytologian mukaan kiertää koko maailmaa.
Lintukorut ja esimerkiksi Gotlannin kuvakivien lintukuvat liitetään yleensä Odinin kahteen korppiin Huginiin ja Muniniin (Ajatus ja Muisti). Ne symboloivat Odinin viisautta ja kaatuneiden sotureitten kuolemanjälkeistä elämää jumalan salissa Valhallassa.
Nykyajan väärintulkintoja
Vuolukivinen valumuotti on löydetty Hedebystä, joka oli viikinkiajalla tärkeä tanskalaiskaupunki. Nykyään Hedeby sijaitsee Pohjois-Saksassa alueella, joka kuului aiemmin Tanskaan.
Luovaa symbolien käyttöä
Viikinkiajalla symboleihin liittyi monimuotoisuutta – esimerkiksi arkeologit ovat löytäneet Jyllannissa 900-luvun valumuotin, jolla saattoi valmistaa sekä Thorin vasaroita että kristillisiä ristejä.
Nykyajan viikinki- ja aasauskon harrastajat ja muut viikinkiperinteiden vaalijat käyttävät viikinkisymboleja usein vielä luovemmin – tutkijoiden suureksi ärtymykseksi.
Tatuoinnit
Nykyviikinkien käsivarret ovat usein tatuointien peitossa. Viikinkien tatuoinneista ei kuitenkaan ole historiallisia todisteita. Ainoa lähde, jossa ehkä kuvataan viikinkien tatuointeja, on arabi Ibn Fadlanin kuvaus vuonna 922 Volgajoella näkemistään viikingeistä: ”Heillä oli sormenpäistä kaulaan asti maalattu puiden kuvia ja muita kuvioita.”
Riimut
Modernissa riimumagiassa käytetään muun muassa kivikautisen niin sanotun vanhemman futharkin 24:ää merkkiä. Viikinkiajalla sen korvasi yksinkertaistettu 16 riimun merkistö, mutta viikinkiajan harrastajat käyttävät harvemmin tätä historiallisesti asianmukaisempaa merkistöä.
Ægirin kypärä ja Tiennäyttäjä
Modernien viikinkien mukaan Ægishjálmur-symboli (Ægirin kypärä islanniksi) suojelee ja Vegvísir (tiennäyttäjä) nimensä mukaisesti auttaa löytämään oikean tien. Ei kuitenkaan ole historiallisia todisteita siitä, että nämä 1600-1800-luvun islantilaisista loitsukirjoista tunnetut lumihiutaletta muistuttavat merkit juontuisivat viikinkiajalta.